klubilaiset

Olen lyhyen ajan sisällä törmännyt useampaan heimolaiseen.

Meillä kävi puhelinfirman mies ja nopeasti kävi ilmi, että a) hän on ulkomaalainen ja tytöt nähtyään b) itse kaksonen. Juttuahan riitti. Monte Negro ja Suomi ovat ehkä vähän eri asia mutta ulkomaalaisia olemme joka tapauksessa ja pelkästään aksentti tanskan kielessä aiheuttaa usein nokan nirpistyksiä tässä ulkomaalaisvastaisessa  ulkomaalaisiin varauksella suhtautuvassa kansassa. Minua luullaan yleensä jostain syystä aina ruotsalaiseksi. Puheessa on varmaan ruotsin sanoja silloin tällöin. Entinen pomoni taas sanoi, että näytän enemmän ruotsalaiselta kuin suomalaiselta. Enkä todellakaan ole pitkä, kaunis blondi. En kysellyt selvitystä kantaan sen enempää – se olisi kuitenkin ollut jotain tylsää Kaksosuus taas on sellainen juttu, että sitä saman tien tuntee kuuluvansa samaan klubiin. Siitä riittää aina puhuttavaa ja kokemukset ovat usein niin samanlaisia, erilaisista asetelmista huolimatta. Siinä vaan on jotain, joka yhdistää saman tien.

Tänään menin tyttöjen kanssa naapurin pyöränkorjaajamiehen luo. Hän on Iranista ja olemme monesti jutelleet ihan vain ulkomaalaisjuttuja ja hänen kokemuksistaan Suomesta, Tanskasta ym. Nyt hän näki tytöt ensimmäistä kertaa ja innostui heti. Kävi ilmi, että hänellä itsellään on kaksoset, tyttö ja poika. Lapsista emme aiemmin koskaan ole jutelleetkaan. Mies perheineen joutui pakolaisiksi vauvojen ollessa pieniä ja päätyivät tänne Tanskaan. Näinkin erilaisista lähtökohdista huolimatta olimme saman tien klubilaisia, kaksosten vanhempia.

No, toisaalta – äitiryhmässä en tätä klubihenkeä aistinut… Ehkä se onkin tuo yhdistelmä ulkkis+kaksoset, joka yhdistää

lapset-mikä ihana tekosyy

Tänään oltiin tanskalaisissa hautajaisissa. Ajattelin etukäteen, että onhan näistä vauvoista hyötyäkin – voidaan poistua paikalta aikaisin vetoamalla jotenkin epämääräisesti vaikka vauvojen rytmeihin. Vainaja kun ei ollut meille mikään lähisukulainen mutta halusimme kuitenkin olla paikalla.

En taaskaan muistanut, että tanskalaiset osaa nää get-together-jutut. Vaikka kyse oli hautajaisista, niin lähdimme sieltä hyväntuulisina. Kirkon jälkeen ei istuskeltu kirkkotuvassa ja jännitetty kahvikuppineuroosin vallassa kuka joutuu ehkä sanomaan jotain. Ei. Tarjolla oli älytön määrä ruokaa ja juomaa. Ensimmäiseksi tarjoilijat rykäisivät pöytään snapsipullot, koska eihän sitä silliä ilman akvaviittia voi syödä. Puheet olivat lämpimän hauskoja ja niitä oli kiva kuunnella.

Vauvoja ihasteltiin koko saattoväen voimin ja tytöt käyttäytyivät kuin enkelit. Myy hymyili koko naamallaan kaikille ja repi ihmisiä takinhelmasta, jos sitä ei muuten huomattu.  Saatiinpa myös kutsu kesällä järjestettäviin sukujuhliin – vaikka ei edes olla sukua.

maanantai

Miten voi äitiyslomallakin maanantai kyrsiä näin pahasti? Yöllä en saanut nukuttua. Vauvatkin heräili ja herätti silloin, kun vihdoin olin nukahtanut. Aamulla otti vaan päähän. Tytöt nukkuvat nyt, vihdoin, päiväunia. Nukahtaminen vei ikuisuuden ja vuorotellen jompi kumpi oli hereillä.

Minä olen juonut kahvia ja haaveillut töihin paluusta. Onneksi saatiin eilen kasa uusia leikkikaluja ihanalta ystävältä lainaan. Musiikkia soivat, valoja vilkuttelevat patterikapistukset voittaa ainakin toistaiseksi äidin puntissa roikkumisen. Paitsi sitten kun on nälkä, uni tai muuten vaan ottaa päähän.

Kiinteistövälittäjä haluaisi tulla näyttämään asuntoa jollekin kiinnostuneelle asiakkaalleen. Me ei siis olla laitettu tätä vielä edes myyntiin. No, kai niitä renkaisiin potkijoita voi tänne päästää katsomaan – kunhan joku ensin viitsii siivota…

haaste

Kata haastoi listaamaan viisi hyvää ulkosuomalaisen suomeksi kirjoittamaa blogia, joissa on vähemmän kuin 200 jäsentä. Minä olen enemmän lukenut lapsettomuuteen ja kaksosiin liittyviä kirjoituksia mutta tässäpä muutama ulkosuomalaisblogi, joita olen seuraillut:

1. Näkymätön Lapsi Tuulin ja suomalais-ranskalaisen perheen elämää Englannissa

2. Destination Unknown Norjalaista näkökulmaa

3. Maailman Ihmeellisin Matka Sveitsissä kaksosten kanssa

4. Ex-Haikaranpelätin Tarinaa Tanskasta – tämä on tosin tauolla

5. Salamatkustaja Islannista på finsk. Voi olla, että täällä on enemmän kuin 200 jäsentä mutta laitan silti

päivän treeni

Puin tytöille ulkovaatteet päälle. Heidän maatessaan äksänä lattialla (television vangitsemina) puin salamana omat toppatamineet päälle. Sitten vauva A kantoon, alakertaan ja vaunuihin kiinni. Sitten juoksujalkaa takaisin yksi kerros ylemmäs ja vauva B syliin ja alas ja vaunuihin kiinni. Sitten oma takki kiinni ja jep, hanskat jäi – ei kun hakemaan ne vielä kotoa.

1.5 tunnin hyötyliikunnan (posti ja kauppareissu) jälkeen kotiin. Vaunut ala-aulaan parkkiin. Kauppakassi käteen ja ylös avaamaan ovi (en saa sitä vauva kainalossa auki, vaatii kahta kättä). Sitten vaihdan maiharit lennossa reinoihin ettei koko olohuone ja valkoiset lattiat ole kurassa. Harpon portaat alas hakemaan ensimmäisen vauvan ylös. Haalarit, hanskat ja hattu pois ja leikkikehään odottamaan.

Nopea siirtyminen alakertaan. Siellä on tietysti joku naapurin mummoista ja hänen kanssaan on vaihdettava pari sanaa. Sitten toinen vauva kainaloon ja yläkertaan, jossa sisko jo ilmoittelee heitteillejätöstä. Talvivaatetus vauvalta pois ja asennan sen baby-einstein kehään.

Vielä kerran alakertaan hakemaan kaksi puuropakettia, jotka eivät mahtuneet kauppakassiin.

Talvi, lopu jo.

fakta homma

Myy kaivoi lehtikorista tanskalaisen vauvalehden. Sain niitä raskaana ollessani ison kasan ystäviltä mutta paria lehteä selailtuani ne jäivät lehtikoriin odottamaan kiinnostukseni kohoamista. Sitä ei ole tapahtunut mutta nyt lehteä poimiessani silmiini osui otsikko kaksosista. Päätin vilkaista artikkelia. (Vores Børn 03/2010)

Vihreässä laatikossa oli pitkä litania kaksosfaktaa. Kaksosia syntyy tuplasti enemmän kuin 10v sitten jne. Mielenkiintoinen fakta oli se, että 6kk vanhojen kaksosten äidillä on päivittäin keskimäärin 110min leikkiaikaa (yhteisesti) lasten kanssa kun taas singleäidillä leikkiaikaa on 240min. Morkkis – en todellakaan “leiki” lasten kanssa 110 minuuttia päivässä.

Artikkelissa oli haastateltu psykologia, joka antoi neuvoja kaksosten vanhemmille. Näistä neuvoista viisi oli laitettu punaisella erikseen isolla omaan osioonsa:

1. Näe vaivaa huomataksesi kaksosten eroavaisuudet. Kutsu heitä heidän oikeilla nimillään. (no shit, milläs sitten?)

2. Puhu yhdelle lapselle. Älä sano “oletteko janoisia” vaan “oletko janoinen”

3. Älä koskaan anna yhteislahjoja.

4. Älä kutsu kaksosia “kaksosiksi” vaan kutsu heitä nimillä.

5. Älä koskaan vertaile lapsia keskenään varsinkaan kun he ovat läsnä.

Nämä neuvothan nyt pätisivät kai “tavallisiin” sisaruksiinkin. Toki ymmärrän sen, että kaksoset herättävät eri tavalla huomiota ja heidät usein niputetaan yhdeksi yksiköksi. Identtisillä kaksosilla tämä “ongelma” on eniten tapetilla. Helpoimmalla pääsee tyttö-poika kaksoset, koska sukupuoli toimii luonnollisena erottajana. Joka tapauksessa yksilöllisyyttä pitäisi artikkelissa haastatellun psykologin mukaan korostaa ja kannustaa mutta samalla kaksosuutta ja kaksosten keskinäistä erityistä sidettä ja suhdetta pitää kunnioittaa ja ymmärtää. Lapsille olisi hyvä antaa erikseen omaa aikaa jomman kumman vanhemman kanssa, jos se vain jotenkin on mahdollista.

Oma isäni on kaksonen ja he kulkivat koulussa ja kotona velipoikansa kanssa enemmän tai vähemmän yhtenä yksikkönä. Toinen keksi kepposet ja toinen sitten toteutti ne. Aivot ja lihaksen ikään kuin kahdessa erillisessä paketissa. Ei viiskytluvulla mietitty kaksosten yksilöllistä kehittymistä mutta kyllä heistä kasvoi ihan erilliset ihmiset ilman identiteettikriisejä.

Eiköhän tästä(kin) selvitä maalaisjärjellä. Asiaa auttaa toki se, että tytöt ovat selkeästi erilaisia luonteeltaan. Ei tulisi mieleenkään niputtaa heitä “kaksosiksi” eikä sitä ole tehnyt sukulaisetkaan. Tuo erottaminen pitää ehkä toteuttaa. Meillä tytöt eivät ole juuri olleet erossa toisistaan. Jospa käyn kaupassa toisen tytön kanssa viikonloppuna ja isä saa hoitaa toista kotona.

kotiinkuljetus II

Toinen kotiinkuljetuspalvelu, jota käytän, on tämä. Tilaan tasaiseen tahtiin Biodegradable vaippoja, kosteuspyyhkeitä ja välillä myös vaateidenpesunestettä. Paketti tulee kotiin noin viidessä päivässä tilauksesta ja kuljetuspalvelun mies kantaa sen ihan eteiseen asti. Lähetys tulee siis Englannista saakka, joten miljöö ei kauheasti kiitä vaikka vaipat muuten ovatkin ympäristöystävällisempiä kuin tavisliberot. Mutta minä rakastan noita vaippoja. Niissä pitäisi olla vähiten kemikaaleja verrattuna muihin kertisvaippoihin ja ne kuitenkin imee hyvin ja istuu mukavasti. Parempia joka tapauksessa kuin Naturecare-vaipat, joita käytin ennen. Hinnaksi noille vaipoille tulee kuljetuskustannusten jälkeen suurinpiirtein sama, kuin Naturecare-vaippojen hinta (biodegradable vaippoja en ole täällä kaupoissa nähnyt) täällä Tanskassa. Mutta ne siis kannetaan kotiin. Hurraa!

Luovutin ajatuksen kestovaipoista raskausviikolla 6, kun sykkeitä näkyi 2. En tosin antanut niille koskaan edes mahdollisuutta, sairaalassaoloaikana totuin kertiksiin ja niillä jatkettiin.

Isoin haaste on nyt iltasyöminen Myyn kanssa. Kaikki konstit on kokeiltu, mikään ei auta. Suu aukeaa tasan tarkkaan silloin kun neitiä itseä huvittaa ja syömiseen menee aikaa ja vanhempien hermot. Mutta siitä joskus toinen kerta.

 

 

kotiinkuljetus

Kaksoset, kaksosvaunut ja tanskalaiset ruokakaupat eivät sovi samaan yhtälöön. Meille on jo jonkin aikaa tullut kerran viikossa toimitus täältä. Valitsimme jonkin peruspaketin lihaa, kalaa ja luomuvihanneksia. Mukana tulee myös reseptit lihoille ja kaloille sekä tilpehöörit niihin.

Ja tadaa – insinöörihän innostui! Ihan oma-aloitteisesti se on alkanut toteuttaa noita reseptejä. Joka viikko se tekee ostoslistan perustuen resepteihinsä ja suunnittelee viikon ruokalistan etukäteen (ja käy kaupassa!) Kun vauvat on saatu syötettyä illalla, mies katoaa keittiöön ja alkaa kokata. Minä laitan tytöt nukkumaan ja jään “vahtimaan” nukahtamista. Eli istun sohvalla ja olen netissä samalla kun kuuntelen sivukorvalla television uutisia (tai no, jotain dokusouppia kuitenkin). Pari kertaa täytyy vaivautua ylös ja käydä rauhoittamassa pinnasänkysankareita.

Bonuksena jääkaapissa on aina luomuvihanneksia, joista vääntää ruokaa tytöille. Omien vihannesmössöjen tekeminenhän ei paljon työllistä, kun niitä rehuja ei tarvitse roudata kaupasta kotiin (saati sitten miettiä mitä ostaisi ja muistaa se vielä kaupassa.) Insinöörin mukaan ruokamenomme ovat itse asiassa laskeneet, vaikka tuo kotiinkuljetus onkin kaupan hintoja kalliimpaa. Pois ovat jääneet ylimääräiset “hei, tota mä varmaan tarviin” -ostokset ja heitämme todella vähän ruokaa roskiin.

Negaa on se, että liha/kala ei ole luomua. Luomulihapaketin mukaan kun ei saa reseptejä. Toki niitä löytäisi netistä mutta siihen ei insinööri enää taivu. Minä syön mieluummin valmiita herkkuja ei-luomuna, kuin alan itse kokata luomulihaa. Tytöt saavat luomuvihanneksia ja ostan erikseen heille luomulihaa. Me ollaan miehen kanssa jo ehditty marinoitua kaikissa mahdollisissa e-koodeissa eniveis.

privaatisti

Ilmoitimme tytöt tarhaan ennen kuin he täyttivät 4kk, koska systeemi täällä sen vaatii. Jonossa ollaan ja muistaakseni anoin paikkaa joskus ensi kesäksi.

Mutta jotta tulevaisuus ei olisi tyttöjen sosiaalistumisen kannalta liian avoin, niin ilmoitimme heidät yksityiskouluun 6kk iässä. Jep. Ja olimme vähän myöhässäkin vielä.

Kööpenhaminalaislapsista lähes 30% käy yksityiskoulua kun luku koko maassa on noin 15%. Yksityiskoulut kustannetaan valtion (n. 70%) ja vanhempien (n.30%) rahoista. Tällä hetkellä vanhempien osuus on koulusta riippuen noin 100-150€/kk. Per ipana.

Miksi valitsimme yksityiskoulun? En usko että opetuksen taso sinänsä olisi huomattavasti parempi yksityiskoulussa verrattuna valtion peruskouluun. Yksityiskouluilla on kuitenkin paljon enemmän mahdollisuuksia puuttua häiriötekijöihin. En halua kirjoittaa mitään “totuuksia” asiasta, koska en ole ollut tanskalaisessa koulussa edes vieraana. Tuttavamme on kuitenkin yksityiskoulussa opettajana ja hänen kauttaan olen kuullut miten ainakin siinä kyseisessä koulussa järjestyshäiriöihin suhtaudutaan. Koululla on selkeät säännöt ja jos niitä rikotaan, seuraa rangaistus. Jos rike on tarpeeksi suuri (kuten kun esimerkiksi kaksi oppilasta varasti erään opettajan henkilöllisyyden ja tekivät hänelle facebook-tilin kirjoittaen mitä järjettömämpiä juttuja statuksiin ym.), niin siitä seuraa erottaminen koulusta. Selkeät säännöt ja syy-seuraamusmetodit toimivat.

Tästä syystä halusin ilmoittaa tytöt yksityiskouluun. Jos oppitunneille ja kouluun saadaan yksityistämisellä parempi rauha ja ilmapiiri, niin maksan sitten siitä ylimääräistä. Sillä on vaan niin suuri merkitys. Ja siitä minulla on omakohtaista kokemusta, niin entisenä ongelmaoppilaana kuin myöhemmin nuorten aikuisten opettajana (minä kutsuin heitä tosin myöhäisteineiksi, ei 16-20 vuotiaita voi vielä aikuisiksi kutsua, vai voiko?)

Eri asia on sitten se, missä me kuuden vuoden kuluttua asumme, mitä yksityiskoulu silloin vanhemmille maksaa ja meneekö tytöt ylipäätään kyseiseen kouluun. Tällä hetkellä keskustellaan kovasti siitä, että valtion osuus pitäisi olla paljon pienempi.

Jos joku haluaa tanskaksi aiheesta lukea, niin juttua löytyy ainakin täältä.

lapsi on terve kun se leikkii

Tanskalaisiahan näistä kasvaa jo kovaa vauhtia. Skål!