onneni on olla

Sain haasteen arjen takaa.

Haaste kuului näin: Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Haasteessa kuuluu jakaa ainakin kymmenen (10) hyvän mielen asiaa, antaa vielä eteenpäin viidelle (5) bloggaajalle ja lisäksi mainitse haasteen antajasi.

1) Alkoholi. Kunnon kemikaalikoktail saa aikaan keinotodellisuuden, jossa kaikki on vaaleanpunaista. Parhaiten toimii shampanja (kallis) mutta hätätilassa voi ottaa vaikka viskin.

2) Hyvä ruoka. Omalla kohdalla toki ihan jees, mutta eniten hyvää mieltä tuottaa lasten mielestä hyvä ruoka. Se tarkoittaa nopeaa ruokailua ja vähän siivottavaa jälkikäteen. Tänään oltiin puoli tuntia aiemmin sängyssä, kun äiti tajus tarjota purkkiruokaa omien tekeleidensä sijaan. Molemmat ipanat söi paikallaan istuen lautasensa tyhjäksi ja minä päätin, että tästä lähin kaupan Hipp-purkkeja roudataan kotiin joka illaksi.

3) Matkustaminen. Kumma juttu. Ennen lapsia halusin mahdollisimman kauas pois. Nyt jopa Suomen matka saa fiilikset ylärekisteriin. Ehkä se on se lähdön tunnelma. Tai sitten Suomessa oleva ilmainen lastenhoitosysteemi (=isovanhemmat).

4) Aurinko. Saan raahattua äässini ulos melkeinpä joka päivä. Ja kun aurinko paistaa, on laitettava vaunujen UV-suoja kiinni, koska Aurinkoinen ei siedä aurinkoa lainkaan, heh. Suoja taas saa ympäristön kovin monotoniseksi ja tytöt nukahtaa nopeasti liikkeeseen. Minä voin kytkeä Ipodin päälle ja kuunnella äänikirjaa parhaimmillaan puolitoista tuntia auringosta nauttien. Hurraa!

5) Väärien hintojen bongaaminen kassakuitista. Olen oppinut tarkistamaan ostoksieni hinnan täällä Tanskassa. Joka toinen kerta (kärjistetysti) tarjoustuotteiden hinnat on väärin. Lähikaupan kauppias on Pelle Hermannin näköinen jamppa ja hänellä on paljon lapsityövoimaa (tosi nuoren näköisiä opiskelijoita, kai). Mutta on meidän isommassakin supermarketissa vääriä “tarjoushintoja” käyty reklamoimassa, kjäh kjäh. Saan tästä jotain sairasta mielihyvää. Säästin tänäänkin taas euron!

6) Siivous. Mikään ei aloita viikonloppua paremmin, kuin aurinkotourin (lue kohta 4) jälkeen tulo siivottuun kotiin. Iso käsi meidän siivousfirmalle!

7) Hiljaisuus. Luulin, että vuodet opettajana olisivat opettaneet minulle hiljaisuudesta nauttimisen kyvyn. En tiennyt siitä mitään. Nyt tiedän.

8) Talossamme asuvat vanhukset. Niillä on sama vuorokausirytmi kuin meillä. Ei synny meluhaittaa ja aina on alakerrassa joku mummo viihdyttämässä sitä tyttöä, joka joutuu ensimmäisenä vaunuun istumaan ja odottamaan, jotta haen toisenkin matkaan.

9) Internet. Huh, meinas unohtua tämäkin itsestäänselvyys. Yhteyteni ulkomaailmaan talvisin, kun aurinko ei paista ja äässi pysyy sisätiloissa.

10) Perhe. Sinkkuna tämä lista olisi ollut paljon itsetuhoisempi tilitys.

Haasteen pistän eteen päin kaikille niille, jotka on aina yhtä hyväntuulisia ja positiivisia kuin Jenni Haukio. Teille tää on nimittäin helpompi haaste, kuin mulle

viuh

Kiirettä pitää. Noin viikon kuluttua istumme koko perhe lentokoneessa ja kiidämme kohti Espanjalle kuuluvaa saariryhmää Afrikan leveyksillä. Tein listaa tavaroista, jotka kaksosille pitäisi ottaa mukaan (vaatteet ei kuulu tähän). A4 tuli täyteen. Ei, en ole vielä alkanut pakata yhtään mitään ja omat kesävaatteetkin on vielä talvivarastossa. Tänään ajattelin mennä illalla spinningiiin ja huomenna on golf-kurssi. Ehtii kai sitä yhdessä illassa, kuten ennenkin?

Tytöt pitävät kiireisenä. He ovat hyvin aktiivisia pikkuvauvoja, jotka konttaa tai kävelee tuoli tukena ympäri asuntoa ja löytää kaikenlaista tavaraa, jotka olen yrittänyt muka piilottaa. Harkitsen kalaverkon ostoa, jonka voi hinata kattoon roikkumaan vuodeksi. Sinne nuo ei kai vielä osais kurkottaa?

Aurinkoisen kanssa heittelin juuri palloa pitkän aikaa. Se jaksoi väsymättä hakea kumipallon joka kerta ja sohia sitä niin kauan, että sai sen suurin piirtein mun suuntaan liikkeelle. Mies otti toissapäivänä pitkän videon tytöistä, jotka roikkuivat marimekon verhoissa ja kikattivat keskenään aina kun saivat katsekontaktin verhojen lomasta. Näähän alkaa olla jo ihan pieniä ihmisiä, ei mitään avuttomia vauvoja enää. 

ikäkriisi

Voi taivas. Olen vanha!

Yritän saada byrokratian hampaisiin papereita saadakseni lukio-opettajan pätevyyden myös täällä Tanskassa. Nyt pitäisi muistaa kuinka monta “nominaaliviikkoa” olen ollut opetusharjoittelussa.

Tein koko aineenopettajan pätevöitymisosion erityisopiskelijana täydennysopintoja tekevien “aikuisten” kanssa. Opintojen piti kestää vuoden mutta mä olin siitä puolet Islannissa opettamassa ja tein didaktiikan opinnot etänä “kirjekurssina”. Eräitäkin kertoja istuin punaviinilasin kanssa keittiössä ja kirjoitin didaktiikan tehtäviä samalla kun valmistauduin Reykjavikin yöelämään. Toisin sanoen joka ainoa tehtävä oli tehty punaviinin voimin. Eihän sitä pedagogiikkaa muuten pystynyt lässyttämään ja no, Reykjavikissa tuli oltua viihteellä aika usein.

Muistin juuri ja juuri vuoden, jolloin noita opintoja “suoritin”. Hooh, pitänee heittää takataskusta se “nominaaliviikkomäärä” tai sitten ottaa yhteyttä yliopistoon.

EDIT:

No siis tämänhän takia mä tietty sitä punkkua join..

sunnuntai on lepopäivä

Tyypillistä. Sunnuntai ja molemmat tytöt nukkuivat ensimmäiset päikkärinsä persiis homeessa, heräämättä kertaakaan ja hiljaisuutta kesti 2.5 tuntia! Mies naureskeli, että ei mikään ihme jos harkitset jääväsi kotiin – näähän nukkuu koko päivän. Ehdit bloggaamaan ja facebookkaamaan, kun mä raadan töissä. Sano siihen sitten jotain.

Siis kun yleensä mulla on just ja just se tunti aamupäivällä ja iltapäivällä ehkä 30min hiljaista aikaa, jolloin molemmat nukkuu. Viikonloppuisin sitten nukutaan ja ollaan nätisti, kun isä on kotona. Joo.

töihin vai kotiin, kas siinä pulma (yhä edelleen)

Tämä oli hyvä lukea ennen kuin menen perjantaina toimistolle puhumaan tulevaisuudestani siellä…

 

 

omaa aikaa

No kun makuun pääsee, niin ei osaa lopettaa. Lauantaina olin spinningsalissa kello 9 reippaana aloittamaan päivän raa´alla treenillä. Ja tadaa – ohjaaja oli 25min myöhässä. Saaaa….na. Pyöräilin sen odotusajan kyllä itsekseni sykemittarin ohjauksessa mutta ei se ihan yhtä kivaa ole vaikka mulla hyvä mielikuvitus onkin. Ohjaaja sanoi, että oli hänen ensimmäinen myöhästymisensä kymmeneen vuoteen. Vai niin, aplodit siitä sulle vaan, anorektinen blondi…

Iltapäivä kului kaverin kanssa ostoskeskuksessa. Ostin pari bilehilevaatetta, jotka on ihan liian meneviä arkikäyttöön. Yhtään lastenvaatetta ei tarttunut mukaan ja tili meni tasaisen tyhjäksi.

Nyt mun varmaan tarvii lähteä (loogisesti) joku viikonloppu baariin, jotta uudet vaatteet ei jää kaappiin roikkumaan.

 

 

 

 

luksusta

Mies vei tytöt katsomaan isoäitiään vanhainkotiin. Luistin vierailusta jollain verukkeella, kun ei se dementikko edes tiedä kuka mä olen.

En kuulkaa muista koska mä olen ollut yksin kotona. Pyörin olohuoneessa enkä tiennyt mitä tekisin. Kauhee suorituspaine, kun olis pitänyt nukkua, lukea kirjaa, syödä ja katsoa telkkaria samaan aikaan. Päädyin sohvalle ja pelasin ipadilla angry birdsia, luin kirjaa ja pidin silmiä kiinni. Ja kuuntelin hiljaisuutta.

Illalla kävin vielä puolentoista tunnin spinningissä ja tulin kotiin valmiiseen ruokapöytään. Näitä lisää!

matkakärryt

Tässä meidän viimeisin hankinta, tyttöjen matkarattaat. Cosatton  kaksosrattaat oli hauskoja ja erilaisia ja onneksi osoittautuivat myös toissailtaisessa kotitestissä ihan näppäriksi kapineiksi. Ei haluttu ihan niitä imelimpiä vaaleanpunaisia tyttökärryjä, joten päädyttiin tähän ruskeaan Snap-malliin. Käytiin miehen ja tyttöjen kanssa testi-iltapäiväkävelyllä ja päädyttiin terassille. Mies postasi elämänsä ensimmäisen kuvan fb-profiiliinsa: oluttuopin takana näkyvät tytöt kärryissään. Vielä ei ole näkynyt sosiaalitätejä oven takana. Ehkä tilannetta lievensi se, että minä  join kahvia Ihan vaan siks, että olin menossa salille treenaamaan kävelyn päätteeksi…

100

Tämä on sadas kirjoitukseni tässä blogissa. Sen kunniaksi annankin kuvan puhua puolestaan. Joogamattoni sai uuden tehtävän suojella seedeitä ja deeveedeitä tuholaisilta. Kuukauden verran se toimikin kunnes Myy oppi joogan salat ja levyt sai taas kyytiä.

yks nukkuu, toinen kukkuu

Vähän on ollut takkuista ja kirjoittaminen on ollut jäissä. Aurinkoinen kapinoi syömistensä kanssa, edelleen. Pienillä jutuilla saan sen sujumaan jotenkin (annan omalle lautaselle sormiruokaa ja saa juoda itse välillä omasta pullosta).

Enemmän väsyttää tyttöjen unirytmi. Ne herää joka aamu viiden ja kuuden välissä. Nyt on siirrytty taas pienen paremman pätkän jälkeen lähelle sitä viittä, tänä aamuna alkoi elämöinti tasan kello 5. Pakko antaa pulloa, muuten meno ei rauhoitu. Ei jakseta hyssytellä puolta tuntia ja ollaan yritetty antaa vaan jokellella – ei auta. Pulloa kehiin ja sen jälkeen tytöt saattaa nukkua vielä hetken. Yleensä vain toinen nukkuu ja toinen sitten kukkuu.

Mies herää lasten kanssa viimeistään kuudelta. Minä saan periaatteessa tuon aamusyötön jälkeen nukkua kahdeksaan. Mutta enhän mä nukahda napista painamalla. Pyörin sängyssä vielä kuuden jälkeen ja ehdin hetkeksi nukahtaa ennen herätystä. Koska leidit herää noin aikaisin, tarvitsee ne vielä ihan väkisin parit päikkärit. Aurinkoinen tosin nukkuu nekin hyvin huonosti. Myy simahtaa saman tien ja nukkuu suht hyvin 1.5 tuntia. Arska pyörii ja hyörii ja nukahtaa vaivoin – herätäkseen tunnin päästä huutamaan. Joskus saan sen kyllä nukahtamaan vielä uudelleen.

Mutta siis sellaista vapaata aikaa päivisin ei juuri enää ole, kovin montaa minuuttia.