lomasuunnitelmia

tammikuu 22, 2014

Kesäloma on kutakuinkin paketissa. Työkuvioista johtuen joduttiin päättämään loman ajankohta jo nyt. Ja kun se oli lyöty lukkoon, niin pitihän sitä alkaa suunnitella.

Tyypilliseen tapaan suunnittelin ihan vaikka mitä ja googletin hulluna. Järki kuitenkin tuli päähän ja päädyimme taas Suomen kannalle. Tällä kertaa yövymme meno- ja tulomatkalla Ruotsissa useamman yön. Kolmården, Tukholma ja Visby ovat kohteina. Visbystä löytyi ihana merenrantamökki, muuten majoitutaan spa-hotelleissa. Kokeilemme myös ensimmäistä kertaa päivälaivaa. Valitsimme Vikingin uuden lautan ja toivotaan nyt, että siellä riittää tekemistä koko päiväksi. Jos ei, niin otimme hytin päikkäreitä varten.

Olen lähes varma, että vaikka Suomessa sataisi koko kesän ämmiä äkeet selässä, lomailu siellä on rentouttavampaa kuin yksikään matka Thaimaahan tai Kreikkaan tässä vaiheessa kaksoselämää. Sen verran tytöt kyllä jo alkaa osata leikkiä keskenään, että ehkäpä vuonna 2015 meidän perhe viitsii vaihtaa suuntaa ja lähteä jonnekin muualle kuin Suomeen.

No niin, nyt saakin sitten kesä tulla. Tanskassa ei edelleenkään ole lunta mutta tuulee niin, että tukka lähtee päästä.


pottailua

tammikuu 6, 2014

Tanskassa lapsia ei opeteta tarhassa potalle. Tarha on jaettu kahteen ryhmään, 0-3v ja 3-5v (eskariin, joka on koulussa, mennään sinä vuonna kun lapsi täyttää 6).

Pienten ryhmissä on yleensä noin 12 lasta ja 3 aikuista. Isompien ryhmissä on 28 lasta ja 4 aikuista (!). Tuonne isompien ryhmään mennään kun lapsi on 2v 10kk.

Otin tytöiltä tutin pois ennen tarhaan menoa (2v synttärilahjaksi läks tulppa suusta). Nyt olen yrittänyt opettaa pottailua ennen tuota isompien ryhmään siirtymistä keväällä. Arska on oppinut käymään potalla kotona ollessaan ja nyt loman ajan hän on ollut vallan ilman vaippaa. Ulos ja reissuille ollaan toki laitettu vaippa mutta kotona hän osaa jo ottaa pikkuhousut jalasta ja istahtaa potalle ihan ilman muistutusta.

Myy on vastahakoisempi enkä ole häntä painostanut. Nyt parina päivänä pissaaminen on onnistunut. Se on Myystä jotenkin pelottavaa ja prosessiin tarvitaan usein äiti pitämään kädestä kiinni. En halua painostaa enkä tehdä asiasta isoa, eiköhän tyttö taidon opi, pienellä viiveellä. Harmi ettei lomaa voi jatkaa vielä viikolla.

Huomenna viedään Arska tarhaan ilman vaippaa. Toivottavasti pissa tulee myös wc-pyttyyn (minikokoiseen) sillä tanskalaisessa tarhassamme ei ole pottaa olemassakaan.


banaanitasavalta nimeltä Tanska

marraskuu 24, 2013

Lapset vietiin tarhassa aiemmin kaksi kertaa päivässä ulos. Kun ilmat viileni ja vaatemäärä suureni ,loppui iltapäiväulkoilu kuin seinään. Kysyin syytä suullisesti pienten puolen johtajalta ja vastaus oli, että ihan pikkuiset (alle vuoden ikäiset) eivät viihdy ulkona, ja kun niitä on niin paljon, niin ovat sitten kaikki sisällä.

Minua otti päähän, koska minusta syy oli selkeästi henkilökunnan vähyys ja/tai laiskuus, ettei lapsia enää iltapäivällä viedä ulos. Aamupäivisin pedagogeja on enemmän mutta iltapäivästä osa lähtee kotiin. Lokakuussa ulkoilulle ei ollut mitään estettä mutta yht äkkiä se loppui kokonaan. 

Kirjoitin johtajalle ja sain vastauksen, jossa oli diipadaabaa pedagogisista linjoista. Vastasin hänelle, että hassusti vastaus oli samalta henkilöltä aivan eri, kun kysyin suullisesti ilman ennakkovaroitusta. Yllättäen en saanut vastausta. Kirjoitukseni jälkeen sentään iltapäivisin lapsille on annettu mahdollisuus piirtää, kuunnella musiikkia ja tehdä vähän muutakin kuin juosta pienessä tilassa toisiaan tönien.

Nyt kävi ilmi, että päiväkodin alue on saastuneella maaperällä. Siirtomaa on ollut ilmeisesti nykystandardien mukaan myrkyllistä. Mutta eipä hätää, tanskalaisten normien mukaan siellä voi kuitenkin leikkiä, jos pesee kädet ja tyhjentää kengät hiekasta sisälle tullessa.

Suomessa tämä ei menisi ikinä läpi. Mutta tämän myrkkytutkimuksen luettuani taitaa olla parempi, että ipanat on sitten sisällä sen iltapäivän. Minä siirrän tytöt ensi vuonna uuteen tarhaan heti kun se on mahdollista.


erottelua

marraskuu 11, 2013

Olemme nyt kahtena viikonloppuna erottaneet tytöt toisistaan useampaan otteeseen. Isä on käynyt molempien kanssa uimassa, äiti taas kahvilassa ja kirjastossa. Nämä ovat olleet mielenkiintoisia retkiä, kaikin tavoin.

On ollut todella uskomatonta huomata, kuinka kokonaisvaltaisesti sitä voi olla lapsen kanssa, kun ei tarvitse koko ajan jakaa huomiota ja/tai tarkkaavaisuutta toisaalle. Käytännön jutut ovat helppoja. Me esimerkiksi käveltiin molempien tyttöjen kanssa kahvilaan ja kirjastoon. Kun käveleminen alkoi tökkiä, oli lapsi nopeasti nostettu syliin ja äiti kantoi viimeiset metrit. Kahden kanssa pitää aina ottaa ne hyökkäysvaunut mukaan kun ei noiden kanssa voi vielä liikenteen sekaan yksin lähteä. Kahvilassa istuminen onnistui hienosti eikä se stressannut äitiä, koska yhden perään juokseminen onnistuu näppärämmin kuin kahden, jotka jo tajuaa hajaantua eri suuntiin.

Mielenkiintoista on ollut myös se, että kumpikin alkoi heti teiden erottua kysellä siskonsa perään. Aurinkoisella on erikoinen tapa. Kun ventovieraat osoittavat hänelle huomiota, tyttö alkaa toistella siskonsa nimeä. Mitähän sen päässä mahtaa liikkua. Useamman kerran kahvilassa pysähtyi setiä ja tätejä lirkuttamaan enkelikiharaiselle ja nauravaiselle Aurinkoiselle. Tyttö ei pelästynyt eikä mennyt hämilleen, alkoi vain toistella siskon nimeä. Ikään kuin se olisi kaivannut sitä, että siskoakin kehutaan. 

Tämä erikseen oleminen taitaa tosiaan tulla tarpeeseen. Tytöt ovat olleet aikojen alusta melkoisessa symbioosissa eikä tällaisia omia hetkiä ole juuri liiemmälti ollut. Nyt pyrimme järjestämään niitä viikonloppuisin. Pari tuntia riittää hyvin ja se on meistä kaikista mukavaa.


kielioppia

lokakuu 19, 2013

Työelämään paluu tapahtui ryminällä. Miehelle sattui samaan syssyyn projektin päätös ja se tiesi useampaa sadan työtunnin viikkoa putkeen. Minä aloitin firmassa joka oli juuri läpikäynyt organisaatiouudistuksen, keskellä uutta tiimiä, jossa kukaan ei tiennyt mitä tehdä. Stressikertoimet hipoi kattoa. Onneksi tytöt viihtyivät tarhassa ja olivat terveitä. Nyt tuntuu, että alan olla voiton puolella. Onneksi on nämä lapset. Työminä, stressi ja työasiat unohtuivat kyllä viimeistään tarhan pihassa, kun syliin ryntäsi kaksi yli-innokasta ipanaa huutaen ”mor”, ”min mor!!”.

Kielellinen kehitys on tytöillä ollut nopeaa tarhassa aloittamisen jälkeen. Tanskaahan ne molottaa, väliin tulee suomea ja sitä heidän omaa kaksoskieltään. Mielenkiintoinen ilmiö on se, että he ovat keksineet itselleen oman, yhteisen nimen, jota molemmat käyttävät sekä itsestään että siskostaan. Alkuun tämä oli Myyn juttu mutta nopeasti myös Aurinkoinen omaksui tämän yhteisnimen. Keskustelin tästä pedagogien kanssa ja he ovat nyt panostaneet vähän enemmän tähän nimien käyttöön (kai) ja nyt ainakin Aurinkoinen silloin tällöin käyttää siskostaan ihan oikeaa nimeä. Myy osaa oman nimensä mutta siskon nimeä en ole kertaakaan kuullut hänen sanomanaan. Eihän tytöt vielä puhu, eikä heidän mölötyksestään hirveästi selkoa ota. Sanoja tulee 2 ja joskus 3 peräkkäin mutta usein ne on parin kielen sekoitusta ja pedagogeilla on vaikeuksia ymmärtää sanomaa.

Yhteiset leikit onnistuvat jo joten kuten. Tosin vartin verran korkeintaan, sitten jo tapellaan. Tytöt ottavat välillä kovastikin yhteen ja siinä revitään tukasta ja purraan sormi siniseksi. Muita lapsia en ole heidän nähnyt koskevan ja tarkistin vielä tarhan tädeiltäkin, että eivät terrorisoi muita lapsia. 

Nyt pitää mennä. Päiväunille viety kaksikko taitaa heitellä kirjoja hyllystä alas, sen verran kolisee…


työ ja perhe

syyskuu 13, 2013

On näistä lapsista se(kin) ilo, että työelämä ei vie mennessään vaikka helmoissa koko ajan koittaakin roikkua. Töistä on pakko lähteä kello 15.15 (fillaroin 40min tarhaan) ja kun astun tarhan pihalle ja kaksi älämölöä hyppää syliin, niin siinä unohtuu työminä saman tien. Illalla, tyttöjen mentyä nukkumaan, mies kaivaa koneen esille ja tekee töitä puolille öin. Minä menen nukkumaan yhdeksältä ja herään viiden jälkeen jotta olen aikaisin toimistolla ja ehdin edes osan päivän duuneista.

Ollaan jonkin verran tehty viikonloppuisin exkursioita tyttöjen kanssa erikseen, mies yhden kanssa ja  minä toisen. Yhden kanssa reissaaminen on helppoa. Voin vain kuvitella millainen urakka kakkosen saavalle perheelle on sopeutua siihen, että niitä vahdittavia/huollettavia onkin kaksi.

Toinen ajatus on ollut se, kuinka ihanaa olisi, jos oma äiti asuisi tässä lähellä. Tänään töistä tarhalle pyöräillessäni oli 20 astetta ja aurinko paistoi. Olisipa voinut soittaa äidille, että hae sinä lapset tarhasta ja anna niille ruokaa. Me mennään miehen kanssa ulos syömään ja tullaan kotiin ennen kuin tytöt menee nukkumaan.

Mut joo ei. Tuolla ne kylpee isän ohjauksessa ja minä käytän tämän hetken päivittääkseni edes jotain tajunnanvirtaa.

 

 

 


nukkumatti, huhuu

elokuu 9, 2013

Nukkumatti on ollut loman ja päiväkodin aloituksen jälkeen hukassa. Ohi on ne ajat, kun tytöt sai heittää sänkyyn, laulaa laulun ja sen jälkeen ne nukkuivat aamuun asti heräilemättä.

Nyt ne pitää nukuttaa. Jos yrittääkin poistua huoneesta ennen nukahtamista, alkaa hirveä huuto. Meillä onkin tyttöjen sänkyjen välissä varasänky, jossa sitten makaan äksänä, jotta saan pidettyä kumpaakin tyttöä kädestä kunnes ne nukahtaa. Joskus siihen menee tunti.

Myy heräilee alkuillasta usein ja välillä sen rauhoittelussa menee aikaa ja hermot. Aurinkoinen taas ajoittaa heräilynsä aamuyöhön. Mukava kombinaatio – pysyy koko talo hereillä enemmän tai vähemmän läpi yön.

Koska tämä nyt todennäköisesti johtuu päiväkodin aloittamisesta (ja loman loppumisesta ja tutista luopumisesta…), emme ole halunneet ryhtyä mihinkään unikouluun. Tytöt selvästi tarvitsee enemmän läheisyyttä – Myy ei edes anna mun tehdä ruokaa, jos en ota sitä syliin. Rajoittaa ruoanlaiton yhdellä kädellä tehtävien sapuskojen piiriin. Siinä oliskin markkinarako keittokirjakirjailijoille. Safkat, jotka teet samalla kun pidät 11kg lasta toisella käsivarrella. Siihen voisi sivuun joku personal trainer antaa vinkkejä hauiskääntöihin ja kyykkäyksiin kokkauksen lomassa.

Onneksi viime yö meni lupaavasti. Myy nukkui ensimmäisen kerran pitkään aikaan omassa sängyssään, koko yön, eikä Aurinkoinen herännyt aamuyöllä huutamaan. Ehkä tämä tästä.

Työt alkaa maanantaina, olisi aika neitien alkaa nukkua edes neljän tunnin pätkissä, yhtäaikaa.


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.