muiden lapset

Raskauden myötä kaiken maailman tyypit (lähinnä töissä) esittelee mulle innoissaan kuvia lapsistaan, kummilapsistaan, siskon tytön lapsipuolesta sun muista pennuista (viimeksi tänään, pariin otteeseen, useamman kuvan arsenaalilla). Odottaako ne, että ihastelen suureen ääneen ja suitsutan jokaista räkäposkea kuvassa? Siis lapsia, joita en tunne, en ole koskaan tavannut enkä varmasti tule tapaamaankaan. Olen joka kerta yhtä vaivaantunut. Pitäisi varmaan harjoitella joku luonnerooli noita tilanteita varten. Tai sitten tässä tapahtuu jokin dramaattinen käänne ja minä oikeasti innostun niistä kuvista. Ainakaan ne kuvat ei enää ahdista, kuten vielä muutama kuukausi sitten.

3 vastausta artikkeliin: muiden lapset

  1. Sydänjää kirjoitti:

    Musta on ollut kauhean helpottavaa, että perheellisetkään ei innostu (välttämättä) toistensa lapsista sen kummemmin. Toisaalta ihmetyttää, että miksi ihmeessä lapsettomien pitäisi. Tai siltä ainakin tuntuu, että pitäisi.

  2. Tuuli kirjoitti:

    Mulla on yksi työkaveri, joka kertoo joskus lapsistaan (tai tuntemuksistaan lapsiaan kohtaan) ja muistaa aina joko jutun lopuksi lisätä, että ”tätä asiaa on vaikeaa ymmärtää, ellei itsellä ole lapsia”. Tuo on ärsyttänyt ihan suunnattomasti! Mistä kukaan voi tietää mitä kenenkin on vaikea ymmärtää – ja miten lapsien omistaminen auttaa maagisesti tajuamaan asioita, joista on muka muuten pihalla? Anyway, nyt tuli mieleen tuosta postauksesta, että kuvien esittely saattaa todella olla yksi asia jota ei ymmärrä ennen kuin itsellä on lapsia. Minä en ainakaan ymmärrä. Olen olevinani nyt aivan varma, etten itse esittelisi lapsen kuvia, ellei sitä nimen omaan pyydettäisi. Jännittävä nähdä, muuttuuko mieli tuossa suhteessa (= katoaako multa viimeinenkin kritiikki??) lapsen saamisen jälkeen!🙂

  3. mimmi kirjoitti:

    Minulla oli myös yksi kollega from hell (onneksi lähti nyt muutama kuukaus sitten). Hän kyseli lasten teosta ja vastasin, että se ei ehkä onnistu koskaan. Tähän hän kertoi tarinan, kuinka hän oli teininä saanut jonkin sairauden vuoksi lapsettomuustuomion. Myöhemmin tuli kuitenkin raskaaksi kolme (!) kertaa samalle miehelle, joista viimeisen sitten piti ja synnytti. Ja päälle kommentti, että ”kyllä se katos voi onnistua vaikka lääkärit sanois mitä”. Kun tälle naiselle puhui, melkeinpä mistä tahansa, niin kommentti oli aina: ”enhän mä voi/ehdi/pysty, kun mulla on lapsi”. Mun keskustelunavaukset loppui kuukauden sisällä ja kehitin kyvyn olla kuuntelematta ylipäätään mitä se jutteli…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: