kokemusta on

Mietin tässä jokin päivä kokemuksiani lapsista. Tässäpä niistä ”merkittävimmät”

* Olin yläasteikäisenä seurakunnan kokkikerhon vetäjänä lapsille parhaan kaverini kanssa. Motivaatio ei löytynyt kristillisistä arvoista vaan ihan puhtaasta kapitalismista. Muistaakseni kaikki meni kuitenkin hyvin – lapset pysyivät kurissa eikä kukaan kuollut ruokamyrkytykseen. Seurakunnan rahoilla tuli ostettua suklaata omiinkin tarpeisiin.

* Lukion jälkeen lähdin au-pairiksi Saksaan, perheeseen jossa oli kolme lasta (3-5-9v). Hoidin pienintä päivät, vaihdoin vaipat, viihdytin ja tein ruoat. Hain keskimmäisen hoidosta ja katsoin vähän vanhimman perään. Äiti oli stressaantunut ketjupolttava liikunnanopettaja, joka teki 15-tuntista työviikkoa. Silloin muistaakseni 38v. Isä ei ollut koskaan kotona kuin viikonloppuisin. Menestyvä nuori, komea, liikemies, 33v, joka ei koskaan tuntunut viihtyvän kotona.  Eikä juuri tuntenut lapsiaan. En pitänyt perheeseen yhteyttä lähtöni jälkeen.

* Opiskeluaikana hain kieltenopettajavaihtoon ulkomaille. Sain päähäni lähteä Islantiin eikä siellä ollut paikkaa kuin ala-asteella. Otin paikan pitkin hampain vastaan – se oli sentään Reykjavikissa. Olin vähän vajaa kolmekymppinen. Opettaminen ala-asteella oli kuitenkin ihan kivaa. Sain omia ryhmiä, sillä opettajat eivät kehdanneet opettaa minun läsnäollessani (paitsi yksi). Syyksi paljastui heidän todella heikko englanninkielentaitonsa. Opettajakoulutus ei vaatinut siellä (ainakaan ymmärtämäni mukaan) englanninopiskelua mutta opettamaan saattoi kuitenkin kieltä joutua. No, pidin työstäni ja aivan erityisesti ala-asteen työajoista. Islannista toin tuliaisina myös ranskalaisen poikaystävän mutta se onkin sitten ihan toinen tarina. Ala-asteelle en ikinä päätynyt töihin vaan hakeuduin jo ennen valmistumistani ammatilliselle puolelle opettamaan.

Tällä kokemuspohjalla odottelenkin luottavaisesti kaksosia. Not.

3 vastausta artikkeliin: kokemusta on

  1. Liisa kirjoitti:

    Minun kokemukseni lasten hoidosta lähenteli ennen oman lapsen syntymää nollaa. En ollut ikinä vaihtanut vaippaa tai ruokkinut lasta. Vauvan saavuttua totesin, että vaikka kaikki hoitotoimenpiteet tuntuivat aluksi hyvin työläiltä, ne eivät ole vaikeita. Vauvat ovat myös hyvin sitkeitä. Ne pysyvät hengissä, vaikkei hoitajalla olisikaan aina homma ihan hanskassa.

  2. x-Haikaranpelatin kirjoitti:

    Eipä sitä sen kummempaa kokemusta ollut mullakaan, mitä nyt ollaan miehen veljen lapsia hoidettu silloin tällöin. Kyllä me oltiin alussa ihan pihalla. Esim. imettäessä kun vauva tunki naamaansa itkien imetystyynyyn luulin sen kiukuttelevan ja väänsin naaman takaisin tissille, kun nyt tiedän että jos se ”suojaa” naamansa kääntämällä sen jotain vastaan, se on väsynyt. Mutta se on ihanaa opetella näitä juttuja yhdessä🙂

  3. mimmi kirjoitti:

    Jep. Eiköhän sitä selviä, kun on pakko… Saksassa ollessa parikymppisenä ei edes ajatellut sitä vastuun määrää. Nyt, jos mut pistettäis huolehtimaan kolmesta lapsesta, olisin kauhusta kankeana🙂

    Nyt on isoin huoli siitä, etten tunne vielä mitään liikettä. Viime viikolla olin kerran tuntevani kuplia mutta nyt en ole siitäkään enää niin varma. Reilu kaks viikkoa vielä sinniteltävä seuraavaan ultraan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: