Olo alkaa tuntua siltä, että raskaana ollaan, tukevasti. Paino oli aamulla tasan 66.0kg, eli sitä on tullut noin 10.5kg lisää. Vatsa kasvaa silmissä ja sitä kommentoidaan kollegojen suista päivittäin. Kaksoslasten isäkollegat nauravat ja muistelevat millaisia valaita heidän vaimonsa olivat. Minusta se on hauskaa, en harmistu ollenkaan. Kumma kyllä, edelleen miespuoliset kollegat ovat paljon kiinnostuneempia raskauden kulusta kuin naiset. Ja aidosti innoissaan asiasta.
Viimekertaisessa kätilötapaamisessa minut määrättiin osa-aikaiselle sairaslomalle. Tarkoittaa sitä, että teen vain 4-tuntista työpäivää. Syynä oli toistuvat päänsäryt, jotka olivat kätilön mielestä merkki siitä, etten lepää tarpeeksi. Nukun huonosti, joten tämä varmasti piti paikkansa. Lyhennetty työaika on antanut lisäenergiaa selviytyä arjesta ja nämä viimeiset kaksi viikkoa olen ollut varsin hyvinvoiva.
Fyysisestä ponnistelusta on pitänyt asteittain luopua. Pyöräily ei oikein onnistu kun ohjaustanko on liian alhaalla. Eikä mun insinöörimies saanut sitä nostettua. Olis pitänyt naida joku automaatioinssi eikä prosessisellaista. Nyt sain vain selvityksen kaavioineen siitä, miksi tankoa ei pystynyt nostamaan. Humanisti kuuli vain ”bla bla bla” ja teki loogisen päättelyn, että pyöräily jäi nyt sitten toistaiseksi tähän. Pidemmät kävelylenkit tuottavat myös kipuja ja supisteluja, joten vauhtia on pitänyt laskea ja lenkkiä lyhentää. Uiminen sujui sentään vanhaan malliin ja mammajoogassa sain raajat venymään ja hengityksen kulkemaan. Namaste.
Pieni esimerkki lopuksi tanskalaisesta talonmiestaidosta. Menimme naimisiin 20.10.2010. Pyysimme marraskuussa talonmiestä vaihtamaan uuden nimeni ovipuhelimeen, postilaatikkoon, ala-aulan tauluun sekä oveen. Aikaa kului, kävimme jouluna Suomessa, sen jälkeen Havajilla. Nimi vaihtui vain ovipuhelimeen. Mies soiti ja kysyi asiasta. Luvattiin hoitaa. Vajaa kaksi viikkoa sitten pistin talkkarin akuuttinumeroon tekstiviestin, että koskahan tää nimiasia hoidetaan. Setä soitti saman tien ja selitin ongelmani. Hän sanoi vaihtaneensa nimen ovipuhelimeen. Minä: ”Juu, kiitos, huomasin kyllä. Mutta entäs postilaatikko ja muut paikat”? Talonmies: ”Ai, no mitäs niissä pitäis lukea”? Minä: sanattomasti (Mitä v#%&”??) ” ÖÖ… no sama nimi niissä pitäisi lukea kuin mitä ovipuhelimessakin, mielellään”. Talonmies: ”JAA – no kyllähän mä sen voin hoitaa. Asunnon oveen se pitää tilata isännöitsijältä, hoputan asiaa – ne on vähän hitaita näissä asioissa”. Minä: (huokaus) ”Kiva, tak, kiitos”.
Tästä puhelusta on puolitoista viikkoa. Nimeä ei edelleenkään ole vaihdettu. Sanoin miehelle, että saa luvan soittaa uudelleen. Mä en pysty puhumaan talonmiestä tanskaksi. Hän on jättänyt talkkarin vastaajaan viestin (puhelinaikana tuuttaa vaan varattua). Takaisin ei ole soitettu. Nimi on edelleen vaihtamatta. Amen.