kaksosinfoilta

Olimme eilen kaksosvalmennuksessa, jonka järjesti psykologi, perheterapeutti ja noin 10 vuotiaiden kaksospoikien äiti. Paikalla oli meidän lisäksemme neljä muuta pariskuntaa. Näistä kahdella oli entuudestaan 1 lapsi, yhdellä kaksi ja meidän lisäksemme yksi pari odotti esikoisiaan.
Viidestä pariskunnasta kaksi oli raskaana ivf-hoitojen johdosta. Yksi pari oli saanut hormoniavustusta raskauden alkuun saattamiseksi. Loput kaksi olivat muuten vain onnekkaita.
 
Tässä mieleenpainuvimmat kuulemani scenariot ja  ohjeet arjen haasteita varten:
 
  • Ensimmäisten kuukausien ajan en todennäköisesti ehdi syödä, siivota, käydä suihkussa saati sitten nukkua (olen hirviö nälkäisenä saati sitten nälkäisenä ja väsyneenä. Mies raukka, vauvoista puhumattakaan).
  • Miehen on autettava syötöissä (myös yöllä) aina kuin mahdollista. Etenkin ensimmäiset kuukaudet ovat tärkeitä, kun vauvat eivät pysty kannattelemaan päätään. Vetäjä näytti erilaisia tekniikoita rääpäleiden nostamiseksi, imetysasennoiksi, röyhtäyttämiseksi yms (apua!).
  • Imettäessä katsekontakti on tärkeää mutta kaksosten kanssa sen voi unohtaa, se ei onnistu. Voin yhtä hyvin katsoa telkkaria (täytyy ladata hyviä äänikirjoja ipod täyteen, telkkarista ei tule mitään katsottavaa kuitenkaan).
  • Imetystyyny on valtava. Mikään lötköversio ei kelpaa vaan sen täytyy olla sellainen ilmatyynyalus tai vastaava, joka kannattelee toista vauvaa tissillä ilman tukea sillä aikaa kun toista pitää röyhtäyttää.
  • Pitää uskoa siihen, että maitoa tulee tarpeeksi ja imettää aina, kun lapset sitä haluaa. Pulloa ei saisi antaa mutta jos on pakko, niin rinnan ja pullon välillä pitäisi pitää vähintään 20min tauko – tämä imutekniikoiden erilaisuuden vuoksi (imettäminen kuullosti niin high-tec touhulta, että olen varma ettei se tule onnistumaan).
  • Suuri osa kaksosäideistä sanoo imetyksen olevan suurin stressin aiheuttaja mitä heillä on eläissään ollut. Tämä siitä huolimatta, että maitoa tulee hyvin.
  • Uni- ja imetysrytmin synkronisointi on elintärkeää (vanhemmille). Nukkuva kääpiö on herätettävä, jos toinen herää nälkäänsä. Pirteä veikka pitää rauhoittaa ja saada uniseksi, kun unelias yrittää nukahtaa. Tässäkin tarvitaan mielellään isää/mummoa/naapuria apuun – yhtäaikaa on vaikea pitää väsynyttä rääpälettä hereillä ja rauhoitella pirtsakkaa tapausta väsyneeksi. Täydellinen synkka on kai mahdoton saavuttaa mutta nukkumisten ja syömisten on tapahduttava suht samaan aikaan. Aikaa synkronointiin menee muutamia kuukausia.
  • Vetäjä suositteli perhepetiä, jos se vain on mahdollista (ei me voida rääpäleiden kanssa nukkua – mies vähintään kääntyy unissaan toisen päälle).
  • Jos/kun vieraita kutsutaan (tai kun ne tulee kutsumatta), niiden on tuotavat tarjoilut, siivottava jälkensä ja mielellään voivat myös tyhjentää astianpesukoneen ja täyttää pakastimen ruoalla, kun kerran tulevat (tämä ei tule onnistumaan Tanskassa eikä ainakaan miehen perheen suhteen. Miten vihjata anopille, että tuo kuule kakku mukanas ja kahvi termarissa jos haluat ruokailla? Onneksi kai jostain jotain pystyy tilaamaan suoraan kotiovelle..)
  • 30-50% kaksosäideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kaksosäideillä se on yleensä vaikeaa masennusta, kun yksöisäidit sairastuvat useimmiten lievään tai keskivaikeaan masennukseen (ja se tulee jos on tullakseen, great). Vähintään 3 viikkoa kestänyt selittämätön masennus, itkeskely yms. lasketaan synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi.
  • Kaikki apu on otettava vastaan, jos sitä tarjotaan.
  • Parisuhteessa pitäis keskittyä antamaan, ei vaatimaan. Näin saa ehkä joustoa myös toiseen suuntaan (no riippuu varmaan miehestä. Onneks mun miehen kavereilla on pieniä lapsia – ei nekään saa iltalomia enää kuin harvoin)
  • Tärkeitä selviytymiskeinoja on hankkia apua (esim. siivous), tukiverkko (muut kaksosperheet) ja joku kolmas, jonka jo unohdin🙂
Tällaisia jäi mieleen kolmen tunnin sessiosta. Imettäminen pelottaa eniten. Mies lupasi auttaa aina kun voi ja tehdä mulle joka päivä ruoat valmiiksi. Pus!

17 vastausta artikkeliin: kaksosinfoilta

  1. x-Haikaranpelatin kirjoitti:

    Interesting. Mä en ottanut kaikkea apua vastaan, kun mua hävetti että joku tuli meille kotiin kun koti näytti ihan kamalalta. Ei ollut fiksua….

    Imetyksestä sen verran, että meillä se katsekontakti on aina ollut no-go. Jos vauvaa katselee niin se innostuu ja rupeaa hymyilemään ja seurustelemaan, parempi on vaan ollut tuijottaa telkkaria tai muualle (ja mieluiten se telkkari äänettömällä ettei se rupea kiinnostamaan). Varsinkin jos joku vieras (isovanhemmat tms) syöttää vauvaa pullosta, se oikein yrittää hakea katsekontaktia ja flirttailla, ja jos sen flirttiin vastaa se lopettaa syömisen ja hymyilee. Kun taas kattoo muualle se jatkaa pettyneenä syömistä🙂🙂🙂

    Meidän noin 1,5 kk ajan perhepeti tarkoitti sitä että mies nukkui olohuoneen sohvalla -oli siinä vaiheessa kaikille parempi vaihtoehto. Sai se edes vähän nukuttua.

  2. viv kirjoitti:

    Wau, hurjalta kuulosata elo kaksosten kanssa kun tuota listaa lukee! Mutta joo, hyviä pointteja ovat ja ihan tottakin. Jos imetys onnistuu kaksosten kanssa, voi siitä olla jo ihan syystä polleana, yhdenkin lapsen kanssa voi olla varsin haasteellista käsittääkseni. Mutta kyllä se kuulemma kaksostenkin kanssa voi onnistua ihan hyvin, kantsii yrittää ainakin.🙂

    Meillä ei täysimetyksellä meillä ei oltu missään vaiheessa, jota en näin jälkeenpäin ajatellen rehellisesti sanottuna pidä ollenkaan huonona juttuna. Yösyötöt voitiin hoitaa miehen kanssa yhdessä (ja yhtäaikaa molemmille lapsille) kun tuttipullo kelpasi kummallekin vauvalle oikein hyvin. Pojat syntyivät keskosina ja syöminen oli pikkuisille vauvoille iso ja aikaa vievä ponnistus. Tuttipullosta ruoka tulee helpommin ja varmemmin mikä oli meille tärkeä pointti etenkin ihan alkuvaiheessa. Jos oltaisi päästy täysille raskausviikoille, olisi tilanne voinut olla toinen.

  3. Mimmi kirjoitti:

    Vetäjä sanoikin aluksi, että haluaa antaa meille työkaluja niihin vaativimpiin tilanteisiin. Ja että mieluummin hän kuulee kommentteja jälkikäteen, että ”ei se niin rankkaa ollutkaan”, kuin että ”olisit muuten voinut kertoa sen ja tämän jutun etukäteen”. Tuohon imetykseen olen asennoitunut niin, että mennään ihan rääpäleiden ehdoilla. Jos se sujuu, hienoa, jos ei, niin sitten pitää keksiä jotain. Olen saanut monta esitettä ja puhelinnumeroa imetysneuvojille, joihin voi ottaa yhteyttä ongelmien kohdatessa. Täytyy varmaan perehtyä kirjallisuuteenkin etukäteen hyvissä ajoin. Ihan vielä en ole jaksanut…

    Viv, kuinka aikaisin teidän kaksoset syntyi? Meidän tuttavaperhe synnytti kaksoset 3kk etuajassa, painoivat vain puoli kiloa per lapsi syntyessään. Ei pysty edes kuvittelemaan kuinka rankkaa kaikki oli. Tietty lapset oli sairaalassa monta kuukautta ja taistelivat hengestään mutta haasteita oli kotiin päästyäkin monin verroin. Suurin toive meidän perheessä juuri nyt onkin, että tyypit viihtyis kommuunissaan mahdollisimman pitkään.

  4. viv kirjoitti:

    Pojat syntyivät viikolla 33+1 ja painoivat pari kiloa molemmat. Ennen vauvojen syntymää olin liikkumiskiellossa, kolme viikkoa pötköttelin sairaalassakin mahaani kasvattelemassa. Päästiinkin sitten suht turvallisille raskausviikoille vaikka toki tuokin liian aikaista oli. Identtisillä kaksosilla (kuten meidän tapauksessa) ennenaikaisuuden riski on hieman isompi kuin erimunaisilla, meillä lisäksi A-vauva oli jo tosi aikaisessa vaiheessa ihan alhaalla ”lähtökuopissa” mikä ilmeisesti myös osaltaan vaikutti siihen että paikat alkoivat kypsyä turhan aikaisin.

    33 täyttä raskausviikkoa oli minua hoitaneen lääkärin mukaan raja jonka jälkeen alkavaa synnytystä ei enää yritettäisi estää, vaan pojilla oli ”lupa” syntyä ja tuota ohjeistusta pojat sitten noudattivatkin, hehe.

    Sairaalassa pojat olivat reilun kaksi viikkoa kunnes voimistuivat niin että jaksoivat syödä itse tuttipullosta. Mitään aivan erityisen dramaattista ei poikien syntymään ja elämän alkuhetkiin onneksi liittynyt. Pikkuvauvavaihe oli erilainen kuin täysaikaisena syntyiden vauvojen kanssa olisi ollut; sairaalaa, avustettua hengitystä ensimmäisinä päivinä, syömisen opettelua, paljon sinivalohoitoa, ravintolisiä, kellotettuja ruoka-aikoja ja tehostettua kehitysseurantaa jne.

    Varsin vähällä olemme keskosuudesta selvinneet ja pahimmat ”arvet” taisi jäädä mulle itselleni kaikesta siitä huolesta ja pelosta mitä loppuraskauteen, syntymään ja poikien elämän alkuhetkiin liittyi. Meillä on kuitenkin alkuvaikeuksien jälkeen mennyt asiat tosi hienosti eikä tätä varmasti voi edes verrata siihen mitä tuttavaperheesi ja muut ihan pienten keskosten perheet ovat käyneet läpi.

    Onneksi kaksosraskauksissakin kaikki menee kuitenkin yleensä hyvin, riskeistä huolimatta!

  5. Tytti kirjoitti:

    Heippa! Täällä tuore kaksosten äiti, tyttö ja poika syntyivät joulukuun alussa rv 37+2 ja painoivat 2800g ja 2630g. Nauratti tuo kaksosvalmennus, se on täälllä suomessakin melkoista pelottelua. Täällä vaan keskityttiin tuohon synnyttämiseen ja käytiin läpi kaikki hätäsektiot sun muut. Siitä valmennuksesta sai kyllä sellaisen kuvan, että tuskin kukaan synnyttää kaksosia alateitse ilman isompia ongelmia. Olin siis varautunut vähintään hätäsektioon ja synnytys alakautta tuntuikin sitten tosi iisiltä siihen nähden mitä kaikkea kuvittelin tapahtuvan. Pointtina siis, että enpä kyllä allekirjoita kaikkea mitä teillä oli siellä valmennuksessa puhuttu. Meillä esim. vauvat löysivät saman rytmin pariviikkoisena kun aina herättelimme samaan aikaan syömään.

    Sitten se imetys. Olin ostanyt sen valtavan imetystyynyt joka maksoi lähes 100 € sekä kaiken muun tilpehöörin rintapumpusta maidonkerääjään. Sitten kävi niin, että kohtutulehduksen seurauksena maidon tulo loppui ja vauvat ovat kolmiviikkoisesta olleet korvikkeella. Olen monilta kaksosperheiltä kuullut, että maito ei todellakaan ole rittäänyt molemmilla tai ongelmien vuoksi sitä ei ole tullut ollenkaan. Kannattaa siis henkisesti varautua pulloruokintaan, ikinä ei tiedä mitä tuleman pitää. Hyvin meillä ainakin sillä kasvavat ja ovat toistaiseksi olleet terveitäkin.

    Kaikki on kuitenkin ollut paljon helpompaa kuin mitä meitä peloteltiin. Ollaan nautittu ihan suunnattomasti, vaikka väsyneitäkin ollaan oltu. Yhtään menoa en kuitenkaan ole joutunut jättämään sen takia että kaksosten kanssa olisi ollut vaikea liikkua tai elämä muuten olisi hankalaa kahden vauvan kanssa. Luppoaikaa ei todellakaan jää, mutta siihen osasin varautuakin.

    Onnea ja tsemppiä tulevaan!

    Tytti, ja kaksi ivf-vauvaa🙂

  6. Toivo kirjoitti:

    Moikka!

    Löysin sivuillesi aivan sattumalta. Onnea odotukseen! Nauratti, kun luin tuota listaasi:) Ajattelin kertoa joistain kohdista miten meillä:

    Imetys:

    Meillä on 1v ikäiset kaksoset, syntyivät rv 36+6 parin kilon painoisina. Lapset eivät jaksaneet imeä aluksi ollenkaan, joten pumppasin joku 3 vko maidot aluksi pulloon josta syötimme. Tämä oli tosi raskasta! Kun painoa tuli lisää, oppivat syömään rinnastakin, jonka jälkeen olivat täysimetyksellä puoli vuotiaiksi. ja osittais imetystä 10kk ikään.

    Siihen kannattaa varautua, että imetykseen et saa minkäänlaista tukea mistään, minuakin katseltiin sairaalassa syyttävästi, kun en sekoitellut korvikkeita maitoon alusta asti ”kun oma maito ei kumminkaan riitä”. Jos minulla ei olisi jo ennestään lasta/tietäisi, että maitoa tulee, olisin varmaankin painostuksen alla luopunut imetyksestä. Moni tuplaäiti onnistuu siinä, moni ei. Näinhän se on yksösenkin kanssa, eikä tuo imetys määritä äitiyttä kuin oman pään sisällä.

    Perhepeti:

    Nukuin poikien kanssa puoli vuotta eri huoneessa perhepedissä (esikon kanssa en olisi ikinä tohtinut) käytännön syistä. Tykkään nukkua, joten tämä oli kätevin ratkaisu. Eri huoneessa nukuimme lähinnä siksi, että mies on huono nukkuja, ja olisi joutunut käyttämään unilääkkeitä jos olisimme huutaneet samassa huoneessa.

    Masennus:

    En ollut masentunut, yritimme tätä raskautta useita vuosia, ja toivoinkin aina kaksosia:) Toki itkeskely ym. baby blues kuuluu hieman asiaankin..

    Oletko liittynynt jo ”monikko-onnea”- sivulle? Sieltä saa veretaistukea ja vastauksia ”typerimpiinkin” kysymyksiin saman kokeneilta. Itse sain sivuilta paljon tukea!

    Elämä tuplien kanssa vaatii paljon, mutta antaa niin paljon enemmän, että plussan puolella ollaan rutkasti!

    Monikkous on upea asia. Kun katson omia kaksosiani, ja näen, miten paljon seuraa ja tukea heillä on toisistaan jo tässä iässä, toivoisin itsekkin olevani kaksonen!

  7. Mimmi kirjoitti:

    Kiitos kommentista!

    Meillä on niin päin, että mies pärjää vähemmällä unella ja nukahtaa helposti eikä yleensä kärsi uniongelmista. Luulen, että yöheräilyt on hänelle helpompia. Ja hän ainakin tällä hetkellä todella haluaa osallistua – en aio vängätä vastaan🙂

    Imetys on todella mysteeri. Luulen, että se kuvio selviää todellakin vasta sitten, kun tilanne on ns. päällä. Toivottavasti osaan ottaa sen edes jotenkin rennosti – jos ei onnistu, niin saahan ne ravintoa pullostakin. Luulen, että osaan olla ottamatta asiasta turhan isoja omantunnontuskia.

    Tätä raskautta on todella odotettu ja tekemällä tehty – onnistui vasta 4. ivf-tuoresiirrolla. Mutta tuo masennus ei kai ole siitä kiinni, kuinka paljon lasta on haluttu. Se tulee toisille, toisille taas ei. Onneksi en ole muuten taipuvainen masenteluihin – jopa nuo ivf-hoidot meni suhteellisen pienellä kitinällä.

  8. Mimmi kirjoitti:

    Tytti, ensiksikin onnittelut ivf-kaksosista! Ja kiitos kommentista – on helpottavaa lukea, ettei kaikki kaksosten vanhemmat ole totaalisen loppuun palaneita. Meidän ivf-tyypit on pitkän tien tulosta ja todellakin mahtavaa, että saadaan kaksi! Olin jo ihan varma ettei meille koskaan suoda omaa lasta.

    Toivon todella, että kaikki menee helpommin kuin mitä etukäteen odotan ja pelkään. Luotan kuitenkin siihen, että kaikesta selvitään – minulla on tapana mennä vaikka harmaan kiven läpi, jos jotain päätän🙂 Luottamusta selviämiseen tuo myös osallistuva ja omistautunut isä – parempaa en olis voinut löytääkään. Se, että isovanhemmista ei tule olemaan paljon apua (omat vanhemmat Suomessa, miehen vanhemmat kiireisiä yrittäjiä yms.), on vähän mietityttänyt. Mutta onneksi Suomi ei ole kaukana ja oma äiti on luvannut tulla pidemmäksi aikaakin apuun, jos vain tarvetta on.

  9. Mimmi kirjoitti:

    Me päätettiin, ettei kokeilla perhepetiä ainakaan aluksi. Vauvasänky oman sängyn viereen ja otetaan viereen meidän sänkyyn, jos ei muuten rauhoitu. Näin ainakin aluksi. Katsotaan sitten miten toimii…

  10. Mimmi kirjoitti:

    Pöh, kommentit ei tulekaan sen vastauksen perään, johon kommentoin. No, ensi kerralla vähän selkeämmät vastaukset kommentteihinne – kiva kuulla muiden kokemuksia ja näkemyksiä, kiitos!!

  11. tata kirjoitti:

    Yksösen äiti uskaltautuu suosittelemaan perhepediksi ”sivuvaunu” -tekniikkaa (google-kuvahaulla löysin tällaisen kuvan: http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/uni/perhepeti/ ->tosta kiintymysvanhemmuudesta en tiä mitään… ) Vauva(t) nukkuu vieressä ja on helppo riipiä vieree syömään, mutta itsekin saa nukuttua rennosti, kun ei tarvitse varoa ihan vieressä olevaa. Toimi meillä!

    Vähä- ja hyväuninen mies on lottovoitto🙂 Meillä nämä miehen ominaisuudet ovat pelastaneet monta tilannetta, vaikka lapsi olikin täysimetyksellä eikä isä siis voinut häntä öisin syöttää. Nostelut, rauhoittelut ja tuki merkkasivat niin paljon ja se, että mies aina jaksoi herätä aamuisin lapsen kanssa ja itse sain nukkua hieman lisää.

    Itse olen ollut ystäväperheessä yöapuna kaksosvauvojen kanssa (nämä söivät pullosta) siten, että olin vaikka 2 yötä perätysten, jolloin vanhemmat saivat nukkua. Miettikää, ketä voisitte pyytää apuun!

  12. Mimmi kirjoitti:

    Tata – tuota sivuvaunumallia mekin ajateltiin ihan alkuun kokeilla. On toiminut hyvin myös kaverin perheessä yhden lapsen kanssa.

    Heh, yöapu ei ole tullut mieleen (vielä!). Kaikilla kavereilla on pieniä lapsia/vauvoja, ei niitä voi pyytää. Miehen äiti on yrittäjä ja tekee pitkää päivää – sitä ei voi pyytää. Miehen veli saa lapsen pari kuukautta ennen meitä, eli nou nou sekin. Miehen isää nyt vaan ei voi pyytää. Sen vaimoa ehkä – mutta epäilen, että se sais saman tien migreenin jos joutuis valvomaan edes yhden yön. Mutta tilannetta helpottaa kyllä se, että voin aina hälyttää oman äitini Suomesta paikalle pidemmäksi aikaa avuksi. Hän kyllä tulee mielellään – on sen jo useampaan kertaan sanonut. Eri asia vaan on, jaksanko mä omaa mutsia nurkissa ja kuinka kauan. Hätä ei tietty lue lakia..

  13. x-Haikaranpelatin kirjoitti:

    Täällä ois yks jota voi pyytää, ainakin ennen kuin menen töihin🙂 Ellei meillä mene heräilyt jostain syystä ihan persiilleen siihen mennessä. Mutta ainakin nyt kun herätään 1-2 kertaa yössä, niin mun mies jaksaa hyvin ottaa lasta yölläkin. Se saattais vaikka hillitä mun vauvakuumetta…🙂

  14. Mimmi kirjoitti:

    Kiitos tarjouksesta Haikkis! Jos tulee sellainen olo, että nyt on saatava nukkua yks yö, niin palataan asiaan. Toivottavasti lapset tulis isäänsä: nukahtaa sekunnissa ja syö hyvin🙂

  15. Verona kirjoitti:

    Melkoisen pelottavan listan sait ohjeita🙂 Mutta allekirjoitan tuon ihan täysin, että parempi vähän pelotella etukäteen ja sitten mieluummin selvitäkin paljon vähemmällä! Se olisi kaikista paras skenaario.

    Tsemppiä vaan kovasti odotukseen!

  16. Essiina kirjoitti:

    Tuolta Pikku Hiiren sivuilta eksyin tänne🙂 Ja alkoi vaan naurattamaan tuo sun saamasi pelottelulista…. Meillä on nyt 8, huhtikuussa 9v. täyttävät kaksoset ja en onneksi muistaa alkuaikoja tuollaisina🙂 En kiellä, ettenkö olisi välillä ollut väsynyt yms. Ihan samat hommat kuin jos lapsia olisi vain yksi. Mutta mitään maata kaatavaa väsymystä ei ollut. Eikä sitä etteikö ehtisi syödä itse… Toki usein iltapäivällä hipisin vielä yövatteissa, mutta mitäs pienistä🙂

    Meidän kaksoset syntyi 39. viikolla, ja painoivat pikkasen alle 3 kg molemmat (toinen 2,7 ja risat, toinen 2,6 ja risat). En muista annettiinko heille sairaalassa lisämaitoa? Ehkä toinen sai tömpsyt (syntyivät suunnitellusti sektiolla A-vauvan pt:n takia), mutta sen jälkeen mentiin ihan pelkällä rintamaidolla. Onhan se elämä sitten yhtä imetystä, mutta toisaalta mä koen että siinä vaiheessa se onkin se mun tärkein tehtävä äitinä. Täysimetyksellä mentiin 4kk, sitten otettiin kiinteitä. Imetystä jatkoin kaiken kaikkiaan tuonne 1v ikään. Rintapumppua, imetystyynyä, maidonkerääjää, tuttipulloja… en tarvinnut mitään näistä… Ihan tavalliset tyynyt toimi imetyksen apuna. Ja itse syötin pojat aina peräkanaa, en oikein tykännyt yhtaikaa imettämisestä. Viehän se näin enemmän aikaa, mutta toisaalta saa keskittyä vain yhteen vauvaan kerrallaan. Yösyötötkin hoidin yksin, mies oli joskus vaan röyhtäytysapuna… Ja joskus rauhoitteli velipoikaa, jos se pillastui toisen ollessa syömässä🙂 Hätävarana öisin saatoin kyllä syöttää sitten yhtaikaakin.
    Meillä pojat oppi yhteisen rytmin hyvin pian. Joskus alussa herättelin toista syömään toisen jälkeen, mutta usein uninen lapsi ei syö. Ja sitten kun laitat itse takaisn nukkumaan se havahtuukin syömään…

    En mä enää edes muista mikä oli mun pointti tähän kirjoitukseen. Ehkä jotain, että älä pelkää, kyllä te selviätte🙂 Etukäteen on turha murehtia tulevaa. Imetyshommatkin varmaan sujuu, mutta siihen vaikuttaa paljon mahd. keskosuus esim. Ja kannattaa muistaa imetyksen osalta, että se on alussa opettelua niin äidille kuin vauvallekin. Eli heti ei pidä lyödä hanskoja tiskiin, jos kaikki ei suju kuin tanssi. Positiivinen asenne auttaa paljon.

    Ja mikään ei korvaa sitä ainutlaatuista tuplaonnea, minkä kaksoset tuo tullessaan. Sitä sanatonta yhteyttä on ihana seurata! Onnea teille, vähintään tuplasti!🙂

  17. Mimmi kirjoitti:

    Kiitos Essiina, positiivisesta postauksesta. Minä en luonteeltani ole sellainen, joka stressaa tai pelkää asioita etukäteen. Siinä mielessä fiilis on levollinen, tuosta infosta huolimatta. Mutta mukava kuulla juttuja kaksosperheistä/äideistä, joille ei ole jäänyt traumoja vauva-ajoista🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: