lapsettomuutta

Lapsettomuutta on monenlaista. Ja silti se koskettaa suurinta osaa melko samanlaisin tuntein – eri skaalalla tosin. Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu aiheesta:

http://www.hs.fi/juttusarja/perhe/artikkeli/Pakko+saada+vauva/1135263795773

Otsikko ärsytti – tuo ”Pakko saada vauva”. Ymmärtäisin sanan pakko käytön, jos puhuttaisiin esim. autosta. Ei haastatellut miehet tuntuneet mitenkään epätoivoisilta. Ihan asiallisesti he perustelivat asiaansa (jos nyt toivetta omasta lapsesta edes tarvitsee perustella – tai vapaaehtoista/valittua lapsettomuuttakaan). En minä rivien välistäkään löytänyt mitään epätoivoista pakkoa asian suhteen.

Tunnistin samoja tunteita miesten kertomuksista, mitä itse kävin läpi – kateus, kaipuu, suru. Heidän kertomuksistaan puuttui se viha ja katkeruus – mutta ne tulivat monen epäonnistuneen hoidon ja hormonisatsin jälkeen. Haastatellut miehet eivät olleet käyneet niitä läpi.

Toinen hyvä artikkeli aiheesta oli mtv3.fi sivulla:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/02/1272913/hedelmoityshoidoista-ei-puhuta-tuttaville

Itse kerroimme hoidoista melko avoimesti kaikille (perhe, ystävät, työyhteisö) mutta jos joutuisin takaisin lähtöviivalle, niin harkitsisin uudelleen tätä avoimuutta. Oli melkoisen rasittavaa vastailla anoppien (miehen vanhemmat on uusissa naimisissa, joten mulla on 2, jee!) kyselyihin, uskomuksiin ja typeriin neuvoihin. Se, että töissä tiedettiin, pelasti mut isolta stressiltä. Sain käydä hoidoissa työajalla sen kummempia selittelemättä ja palkan sain joka minuutilta. 

Tuo hoidoista kertominen lapsille on sitten toinen juttu. En ole todellakaan ajatellut asiaa. Meillä kun ei jouduttu käyttämään vieraita sukusoluja, niin en oikein näe tarvetta kertoa hoidoista. Ehkä se tulee aiheelliseksi sitten, kun pitää miettiä kukka+mehiläistarinoita. Jospa me pidetäänkin kaksosille oikein lääketieteellinen esitys ivf-hoitojen vaiheista =) ”Ja sitten isä kävi vessassa ja puristi purkkiin monen monta siittiötä”. Pitääpä muistaa kysyä mieheltä, mitä hän ajattelee asiasta. Tuskin on tullut mieleen hänellekään pohtia asiaa…

5 vastausta artikkeliin: lapsettomuutta

  1. x-Haikaranpelatin kirjoitti:

    Mun kaverilla on Suomessa sellainen ihana lastenkirja, jossa kerrotaan sadunomaisesti eri tavoista saada lapsi / olla perhe. Luin sitä joskus kaverin lapselle, ja tuli ihan tippa linssiin. En nyt muista mitkä eläimet olivat kyseessä, mutta esim. yksi tarina oli sellanen että vaikka pupupariskunta halusi ihan kamalasti pupuvauvan, mutta eivät saaneet. Sitten löysivät oravan jolla ei ollut vanhempia, ja ottivat sen vauvakseen, ja se oli pupuisovanhempienkin mielestä aivan ihana vauva vaikka orava olikin eri näköinen🙂

  2. Mimmi kirjoitti:

    Sehän kuullostaa hauskalta kirjalta🙂

    Oletteko te miettineet asiaa – siis tuosta hoidoista kertomisesta lapselle? Mä mietin sitä tuon artikkelin jälkeen enkä näe syytä, miksi en kertoisi. Mutta vasta sitten vanhempana, kun ymmärtävät asiasta jotain. Alkuun riittänee ne perinteiset tarinat elämän alusta. Saa nähdä, kuinka juttu sitten aikoinaan oikeasti menee.

  3. Tuuli kirjoitti:

    Mielenkiintoisia juttuja!

    Tuo ensimmäinen juttu tuntui jotenkin vieraalta, kun meillä mies ei koskaan päässyt lapsettomuusjutuissa drama queenin asemaan… Mies toki halusi lasta, mutta jos joku oli lapsettomuudesta epätoivoinen, masentunut jne. niin se olin minä. Exän kanssa roolit oli toisin päin, ja minusta tuntui, että miehen lapsettomuuskriisi eli melkein omaa elämäänsä suhteen ulkopuolella ja sen onnellisuudeta riippumatta. Se oli aika outo tunne. Minulla vasta hyvä suhde teki lapsettomuudesta kriisin.

    Kerrotaan varmaankin lapselle hoidoista sitten kun lapsi on iso – ihan siitä syystä, jos lapsettomuuden syy periytyisi ja lapsella olisi sama ongelma edessä. Ja toisaalta jos lapsi tietää saaneensa alkunsa hoidoilla niin yksi juttu on ainakin varma: lapsi oli todella toivottu! (eikä elokuisen telttaretken vahinkolaukaus, kuten allekirjoittanut ;-)!)

  4. Toivo kirjoitti:

    Mielestäni nimi on puputarinoita? Tippa vaan tulee hoidoilla lapset saaneen silmään satuja lukiessa:)

    Me emme kertoneet hoidoista juuri kenellekkään. Syynä tuo tietty äänensävy, millä luottamuksella kerrotaan puolitutulle puolitutun raskaudesta hieman alentuvaan sävyyn ”se on saanut alkunsa jostain hoidoista”. Kaksoset tuli ja suvussa sattuu niitä olemaan luomunakin:)

  5. Pikku Hiiri kirjoitti:

    Hei Mimmi! Sinulle on blogissani pieni tunnustus🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: