32+0 ja pientä mutkaa matkassa

Neitien painot olivat tänään 1365g og 1678g eli pientä kasvua on tapahtunut. Pienemmän tytsyn napanuoravirtaus on kuitenkin heikentynyt ja sitä pitää tarkkailla entistä tiiviimmin – tämän vuoksi seuraava ultra jo viikon kuluttua.

Minulle taasen määrättiin antibioottikuuri (mahdollinen virtsarakontulehdus) ja otettiin myös verikokeet maksa-arvojen tarkastamiseksi. Iho on alkanut kutista ja se voi olla merkki maksa-arvojen heittämisestä. No, siihen on olemassa lääkkeet, joten en jaksa huolestua siitä(kään).

Kovin hitaasti tytsyt kasvaa. Jos tuon pienemmän ravinnonsaanti vielä alkaa tökkiä, niin silloin ne on jollain tapaa saatava ulos ja nopeasti. Toivon todella, että parivaljakko saisi olla kaikessa rauhassa sijoillaan sinne viikkoon 38 saakka, jotta ehtisivät kasvaa mahdollisimman isoiksi (edes suurin piirtein parikiloisiksi).

No, onneksi ollaan jo näin pitkällä. Rv34 jälkeen ei enää tarvita edes keuhkoja vauhdittavaa steroidia ja lääkäri oli melko varma siitä, ettei sitä tulla tarvitsemaan.

Minä voin hyvin olosuhteisiin nähden. Turvotus on isoin ongelma ja sekin lähinnä vain siksi, ettei mitkään kengät mene enää jalkaan. Onneksi Tanskaan tuli aikainen kesä ja ulkona pärjää varvastossuilla.

Vähän ikävän päivän siivittämänä aloitin parvekkeen kesäkuntoon-projektin. Lopulta siinä kävi niin, että minä ajauduin sohvalle puhumaan messenger-puhelua Suomeen ja mies istutti parvekekukat ja lakaisi+pesi parvekkeen puupohjan. Jouduin vähän paikkaamaan mutta tuli siitä ihan kiva parveke. Nyt vaan toivotaan, että sää jatkuu tällaisena sopivana +20 asteisena ja aurinkoisena. Lainasin anopilta kolme Wallander kirjaa ja kyllä niiden parissa kuluisi ihan hyvin vielä 6 viikkoa..

Advertisement

palmusunnuntain ajatuksia

Kaksi asiaa on mietityttänyt viime ultran jälkeen. Nyt, kun jalat ja kädet ovat pullataikinaa (yhdet kengät mahtuu jalkaan, sormukset lähti jo ajat sitten), niin synnytys tulee yhä konkreettisemmin ajatuksiin. Sairaala suosittelee alatiesynnytystä, sillä a-vauva on pää alaspäin ja se riittää heille. Olen googlannut tietoa ja aika vaihtelevasti suositellaan alatie- ja keisarinleikkaussynnytystä. Meillä b-vauva istuu mutta Tanskassa se ei ole aihe leikkaukselle. Jenkkikirjoituksissa (ja useissa brittikirjoituksissa) tässä tapauksessa päädyttiin suosittelemaan leikkausta. Pohjoismaissa suositellaan alatiesynnytystä. Hmm…

En periaatteessa pelkää itse kipua vaan mahdollisia komplikaatioita ja etenkin sitä, että a-vauva tulee alateitse mutta b-vauva joudutaan leikkaamaan. Suurin pelkoni on juuri tuo b-vauvan ahdinkoon joutuminen. Äitini synnytti hätäsektiolla pitkän alatieyrityksen jälkeen ja hänen juttunsa ovat ehkä vaikuttaneet ajatuksiini.

Mieluiten valitsisin alatiesynnytyksen, sillä toipuminen leikkauksesta kahden vauvan kanssa ei voi olla helppoa. Lisäksi kaikki tuttuni, jotka ovat leikkauksen kokeneet, ovat ehdottomasti alatiesynnytyksen kannalla. Mutta se olisi siis minulle helpompaa. Kun ajattelen asiaa vauvojen kannalta, en voi olla miettimättä sitä, että olisiko leikkaus heille helpompi tapa syntyä. Ennakkoon suunniteltuna leikkaus ei olisi niin dramaattinen. Minulla on kuitenkin mies kotona apuna ensimmäiset 3kk ja saan kaksosten siivellä olla sairaalassakin melko pitkään (ja imetyksessäkin autetaan kaksosten kanssa enemmän). Lapsettomuusklinikan johtaja suositteli kaksosraskauden todettuaan leikkausta. Kun kysyin syytä, hän sanoi sen olevan vauvoille vähemmän traumaattinen ja ylipäätään helpompi tapa syntyä.

Toinen asia, jota olen miettinyt, on hoitovapaalle jääminen. Olen nopeasti  selailemalla tutustunut Tanskan sääntöihin. Kotihoidontukea ymmärtämäni mukaan saisin mutta työpaikkani menettäisin, jos jään kotiin äitiysloman jälkeen. Päivähoitopaikat ovat täällä kalliita. Toisesta lapsesta joutuu tosin maksamaan vain puolikkaan hinnan. Ja lapsilisää toisesta saa 1,5 kertaisesti. Mutta tulotasomme ei laskisi dramaattisesti, jos jäisin kotiin, mies on meillä kuitenkin se, joka tienaa huomattavasti enemmän. Emme kaipaa isompaa asuntoa ihan heti tähän hätään ja nykyistä lainaa voisimme lyhentää hieman pienemmilläkin tuloilla. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin olla kotona vielä vuoden äitiysloman jälkeen. Tätä ei nyt onneksi tarvitse päättää ihan vielä mutta ajattelin ensi viikolla virastossa käydessäni ottaa asiasta paremmin selvää. Enpä olisi ikinä koskaan kuvitellut tällaistakin suunnittelevani. Toki suunnitelmat voivat muuttua matkan varrella mutta haluan ottaa vaihtoehdoista selvää hyvissä ajoin.

naurujemme aiheet

Mies raukka, on joutunut tutustumaan naisen anatomiaan (ja logiikkaan) ehkä vähän liiankin perusteellisesti lapsettomuushoitojen ja nyt raskauden aikana.

Käyn joogassa, joka on tarkoitettu raskaana oleville. Siihen kuuluu myös silloin tällöin pieniä luentoja synnytyksestä – joogaohjaaja on perehtynyt ns. aktiiviseen synnytykseen, jossa äiti omalla toiminnallaan aktiivisesti edistää synnytysen kulkua (asennot, liikkuminen, hengitys ym.) Minä kaksoisraskaana en näitä oppeja juuri voi käyttää mutta kuuntelen mielenkiinnolla.

Yleensä täti lähettää artikkeleita aiheesta sähköpostitse. Viimeksi tuli pitkä juttu välilihan hieronnasta ja venytyksestä. Sen saisi mielellään mies tehdä, naisella kun alkaa olla loppuviikoilla mahaa edessä. Luin tätä kirjoitusta ääneen miehelle ja olisinpa saanut ilmeet taltioitua 🙂 Ensin se luuli, että kyseessä on joku vitsi. Sitten tuli epäusko ja epäilyt, että eiköhän toi ole ihan huuhaata koko juttu. Lopuksi me sitten naurettiin seikkaperäisille ohjeille kyyneleet silmissä.

Eilen oltiin vauvatarvikekaupassa ja löysin rintakumit, jotka ostinkin. Kotona huomasin, että niitähän on (tietysti) eri kokoja. Pakkauksessa luki vain nännin koko millimetreissä. Kuka sellaista tietää??  Ei kun mies mittanauhan kanssa paikalle ja mittaamaan. Nyt tiedän sitten senkin, mikä mun nännin läpimitta on. Tätäkin tuli ihan muutama minuutti naurettua eilen illalla.

Monta kertaa olen miettinyt, että kuinka erilaisena mies nyt mut mahtaa nähdä. En todellakaan koe itseäni minään seksiobjektina =) No, aikansa kutakin. Nyt olen tällainen liikkuva lihatiski…

Skannaus oli tänään. Pienempi painoi noin 1,1kg ja isompi noin 1,4kg. Seuraava kontrolli taas kahden viikon kuluttua. Mun arvot (verenpaine ja pissakoe) oli edelleen ok. Saatiin toisesta kuvakin mukaan, kun oli niin nätisti poseerausasennossa. Mun mielestä sillä on ihan isänsä nenä ja mun suu. Mielenkiintoista nähdä, onko tosiaan näin 🙂

gradu kaksosten kasvatuksesta

Löysin gradun kaksosten kasvatuksesta: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20100019/urn_nbn_fi_uef-20100019.pdf

Lapsettomuushoidot läpikäyneet parit ovat kuulemma eniten pulassa kaksosten kanssa:

 

”Tällaisissa perheissä entinen huoleton elämä ja odotukset lapsesta johtivat kuitenkin siihen, että suurimmat ongelmat vanhempien kaksosiin sopeutumisessa löytyivät juuri tällaisista perheistä. Vanhemmille oli kehittynyt liian positiivinen kuva vanhemmuudesta etenkin, jos he olivat joutuneet odottamaan lasta pitkään. Kun todellisuus ei vastannutkaan unelmia, vanhemmat väsyivät eivätkä olleet tyytyväisiä elämäänsä. Tästä seurasi myös parisuhdeongelmia.” 

2-3 ensimmäistä vuotta kuulemma menee usvassa eikä niistä juuri muista mitään. No, sittenhän voidaankin miehen kanssa juhlia nelikymppisiä tuon sumussaoloajan jälkeen…

 

kaksossynnytysvalmennus

Kävimme tänään sairaalan kaksossynnytysvalmennuksessa. Sen veti kaksostiimissä oleva kätilö. Ehkä noin kolmikymppinen, lapseton nainen.

Tuntui, että suurin osa muista läsnäolijoista oli synnyttänyt vähintään kerran aiemmin. He kyselivät asiantuntevasti kaikesta synnytykseen liittyvästä eikä siihen väliin huvittanut heittää mitään omaa ajatusta.

Käteen jäi seuraavia knoppijuttuja

* sairaalaan pitää soittaa heti, kun tuntee varmasti, että säännölliset supistukset alkaa – ja sairaalaan lähdetään myös heti, hyvissä ajoin

* Viikon 34 jälkeen ei kannata poistua liian kauaksi sairaalasta

* synnytys käynnistetään viimeistään viikolla 38+0 (istukan toiminta huononee tästä eteen päin)

* epiduraalia suositellaan, kaikkea kivunlievitystä pitää itse aktiivisesti pyytää (mutta siis epiduraalia he erikseen ilmeisesti tarjoavat)

* vain 1-2 naista vuosittain joutuu kokemaan sekä vaginaalisynnytyksen että keisarinleikkauksen (ensimmäinen siis tulee alakautta ja toinen joudutaan leikkaamaan).

* synnytysasentovaihtoehtoja ei juuri anneta – on synnytettävä selällään

* Kaksosten syntymän välillä voi mennä noin tunti

* Toinen kaksonen voi hyvinkin olla perätilassa, riittää että alempi vauva on pää alaspäin

* Synnytyksessä on mukana noin 8-10 henkilöä plus isä

Kätilö puhui siitä, miten ja missä synnytys sattuu – minusta se oli melko ei-uskottavaa, jos kivuista puhuu nainen, joka itse ei ole synnyttänyt. Mutta muuten kätilö oli ihan jees-tyyppi. Kävimme myös tutustumassa itse synnytyshuoneeseen. Ne on kaikki laitettu viimeisen päälle kuntoon, kun oli se kuninkaallinen kaksossynnytys aiemmin tänä vuonna.

Huomenna mennään yksösraskaiden mukana tilaisuuteen, jossa puhutaan tarkemmin imetyksestä ja synnytyksen jälkeisestä ajasta jossain isossa auditoriossa luentomaisena tilaisuutena.

En voi sanoa, etteikö synnytys jännittäisi. Yhtään asiaa ei auta se, että olen seurannut ruotsin kanavalta tulevaa En unge i minutten-sarjaa, jossa seurataan synnytyksiä Västeråsin sairaalassa. Ei siellä kukaan tosta vaan ponkase yhtä ulos, saati sitten kahta. En usko, että synnytykseen voi oikeasti valmentautua… Sitä mennään hetkessä ja yritetään selviytyä parhaimman mukaan, kun tilanne on päällä. Uskomatonta, että nyt ollaan tässä, kaikkien piikitysten, hormonien ja punktioiden jälkeen. Sairaalamaailma ainakin on tuttu kaikkine piikkeineen ja putkiloineen 🙂