palmusunnuntain ajatuksia

Kaksi asiaa on mietityttänyt viime ultran jälkeen. Nyt, kun jalat ja kädet ovat pullataikinaa (yhdet kengät mahtuu jalkaan, sormukset lähti jo ajat sitten), niin synnytys tulee yhä konkreettisemmin ajatuksiin. Sairaala suosittelee alatiesynnytystä, sillä a-vauva on pää alaspäin ja se riittää heille. Olen googlannut tietoa ja aika vaihtelevasti suositellaan alatie- ja keisarinleikkaussynnytystä. Meillä b-vauva istuu mutta Tanskassa se ei ole aihe leikkaukselle. Jenkkikirjoituksissa (ja useissa brittikirjoituksissa) tässä tapauksessa päädyttiin suosittelemaan leikkausta. Pohjoismaissa suositellaan alatiesynnytystä. Hmm…

En periaatteessa pelkää itse kipua vaan mahdollisia komplikaatioita ja etenkin sitä, että a-vauva tulee alateitse mutta b-vauva joudutaan leikkaamaan. Suurin pelkoni on juuri tuo b-vauvan ahdinkoon joutuminen. Äitini synnytti hätäsektiolla pitkän alatieyrityksen jälkeen ja hänen juttunsa ovat ehkä vaikuttaneet ajatuksiini.

Mieluiten valitsisin alatiesynnytyksen, sillä toipuminen leikkauksesta kahden vauvan kanssa ei voi olla helppoa. Lisäksi kaikki tuttuni, jotka ovat leikkauksen kokeneet, ovat ehdottomasti alatiesynnytyksen kannalla. Mutta se olisi siis minulle helpompaa. Kun ajattelen asiaa vauvojen kannalta, en voi olla miettimättä sitä, että olisiko leikkaus heille helpompi tapa syntyä. Ennakkoon suunniteltuna leikkaus ei olisi niin dramaattinen. Minulla on kuitenkin mies kotona apuna ensimmäiset 3kk ja saan kaksosten siivellä olla sairaalassakin melko pitkään (ja imetyksessäkin autetaan kaksosten kanssa enemmän). Lapsettomuusklinikan johtaja suositteli kaksosraskauden todettuaan leikkausta. Kun kysyin syytä, hän sanoi sen olevan vauvoille vähemmän traumaattinen ja ylipäätään helpompi tapa syntyä.

Toinen asia, jota olen miettinyt, on hoitovapaalle jääminen. Olen nopeasti  selailemalla tutustunut Tanskan sääntöihin. Kotihoidontukea ymmärtämäni mukaan saisin mutta työpaikkani menettäisin, jos jään kotiin äitiysloman jälkeen. Päivähoitopaikat ovat täällä kalliita. Toisesta lapsesta joutuu tosin maksamaan vain puolikkaan hinnan. Ja lapsilisää toisesta saa 1,5 kertaisesti. Mutta tulotasomme ei laskisi dramaattisesti, jos jäisin kotiin, mies on meillä kuitenkin se, joka tienaa huomattavasti enemmän. Emme kaipaa isompaa asuntoa ihan heti tähän hätään ja nykyistä lainaa voisimme lyhentää hieman pienemmilläkin tuloilla. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin olla kotona vielä vuoden äitiysloman jälkeen. Tätä ei nyt onneksi tarvitse päättää ihan vielä mutta ajattelin ensi viikolla virastossa käydessäni ottaa asiasta paremmin selvää. Enpä olisi ikinä koskaan kuvitellut tällaistakin suunnittelevani. Toki suunnitelmat voivat muuttua matkan varrella mutta haluan ottaa vaihtoehdoista selvää hyvissä ajoin.

6 vastausta artikkeliin: palmusunnuntain ajatuksia

  1. x-Haikaranpelatin kirjoitti:

    Niin siellä teidän kunnassa on kyllä hirmuiset päivähoitomaksut. Meillä se on noin 1400 kr halvempi per lapsi, mutta toisaalta täällä on korkeampi veroprosentti… Same same but different.

    Ehkä se ei ois pöllömpi idea jäädä kotiin, varsinkin jos olit ajatellut työpaikan vaihtoa ja taloudellisesti siinä ei ois hirveesti eroa. Vaikka kyllä mun mielestä teidän pitäis ehdottomasti harkita talon ostamista, vaikka meidän naapurista😉😉

    Hmmmm onhan tossa päättämistä, että miten synnyttää. Kuulostaa vähän siltä että olet jo melkein valinnut alatiesynnytyksen. Palautumisesta en kyllä osaa mainostaa mitään positiivista, kun mun leikattu kaveri lenkkeili koiransa kanssa jo kuukausi synnytyksen jälkeen, kun mulla oli repeämien&leikkaushaavan takia hankala kävellä pidempään. Mutta eiköhän noi sun rinsessat oo vähän pienempiä kun toi meidän järkäle, niin mahtuu varmaan helpommin ulos🙂 Joka tapauksessa, mitä tahansa valitset, niin uskon että se elämän suurin hetki on kun saa vauvan/vauvat syliinsä ekaa kertaa, tuli ne sitten miten tahansa ulos. Sillä hetkellä kaikki muu unohtuu, ja ainakin mä olin ihan ”pilvessä”. Ainakin siihen asti kun samana iltana alkoi parin kuukauden huutokonsertti…😉

    Mua pelotti kans etukäteen mahdolliset komplikaatiot, ja just se että eka ponnistetaan vuorokausi ja sit hätäleikkaukseen. Sitä fiilistä ei ihme kyllä synnyttäessä ollut, vaikka aika viimetipassa saatiinkin vauva ulos. Olivat niin ammattitaitoisia ja pitivät mut koko ajan ”updated” että miten vauvalla menee. Selittivät jatkuvasti että ”tämä arvo on nyt tää, ja se vois olla parempi, mutta ei niin huono että tarttis leikata nyt. Ja jos vauvalla on oikeasti hätää niin me kyllä reagoidaan salamannopeasti, eli sun ei tartte keskittyä kun ponnistamiseen”. Lopuksi kun olin ihan rätti ja sattui perkeleesti, anoin imukuppia ja jos sektiota ois tarjottu niin olisin varmaan ottanut tarjouksen vastaan ihan vaan että sais vintin pimeeks🙂

  2. Tuuli kirjoitti:

    Ymmärrän hyvin tuon synnytysdilemman, kun kamppailin itse sen kanssa niin pitkään. Paikallisen yliopistosairaalan kanta oli jo valmiiksi, että kun lapsi on kerran saatu hoidoilla (eli suurella vaivalla) alkuun, niin sektio olisi sekä lapsen kannalta turvallisin että äidin kannalta inhimillisin vaihtoehto (oletuksena ilmeisesti, ettei äiti joudu kärsimään niin suuresti). Nuo argumentit eivät oikein vakuuttaneet minua kun en pelkää kipua niin paljon ja lapsikin on oikein päin, mutta kertovat ehkä jotakin kulttuurieroista suhteessa sektioon. Täällä neljännes synnytyksistä on sektioita, ja Jenkeissä paremmila alueilla enemmänkin. Tosin suomalainen lääkäri mainitsi minulle aiemmin siitä, että Suomessakin tehdään IVF-lapsille hanakammin sektio, jos on pienikin riski (lapsi väärin päin tai synnytys ei suju niin nopeasti kuin pitäisi).

    Nyt kun olen hankkinut niin paljon tietoa aiheesta, en enää osaa pelätä sektion riskejä (ne ovat tilastollisesti kuitenkin hyvin pieniä), mutta toipuminen edelleen mietytyttää… No, muutaman päivän kuluttua operaatio on minun kohdallani ohi, joten tulen sitten kertomaan kuulumisia kunhan pääsen ensin kotiin ja tolpilleni. Joka tapauksessa onnea sinulle vaikeaan valintaan!

  3. mimmi kirjoitti:

    Itse asiassa olen aavistuksen kallellaan sektion puolelle. Lähinnä sen vuoksi, että siinä tuntuu olevan vähiten riskejä lasten kannalta. Tämä on ainoa synnytykseni ikinä, joten kohtua ei tarvitse säästää tuleviin raskauksiin. Toisaalta tämä on myös ainoa mahdollisuuteni kokea alatiesynnytys. Saisin epiduraalin hyvissä ajoin (suositellaan kaksosraskaussynnytyksissä) ja paikalla olisi koko ajan henkilökuntaa tarkkailemassa tilannetta.

    Otan asian taas puheeksi keskiviikkona lääkärin kanssa. Hän tosin sanoo joka kerta, että suosittelee alatiesynnytystä mutta synnytystavasta voidaan keskustella vähän lähempänä. Miehen kanssa ollaan juteltu aiheesta ja hän on vähän myös sektion kannalla.

    Jotenkin pelkään sitä, että kadun jälkikäteen, jos valitsen sektion. Että en koskaan koe alatiesynnytystä. No, toisaalta – ei multa ole koskaan revitty esim. hammasta ilman puudutusta… Ja tärkeintä tässä kaikessa on saada molemmat tytöt ehjänä ja elävänä ulos. Itse kestän kyllä kivun, joko etu- tai jälkikäteen.

  4. x-Haikaranpelatin kirjoitti:

    Hei tota uusinta kirjoitusta ei voi kommentoida… Höh.

    No eniveis, mulla autto turvotukseen jonkun verran uimahallissa käyminen. Ihan vaan lilluin siellä vedessä ja vähän polskin, mitään varsinaisia uimalenkkejä en varsinaisesti jaksanu tehdä.

  5. Mimmi kirjoitti:

    Nyt voi uusintakin kommentoida. En tiedä miksi se oli mennyt off-asentoon koko kommentointi…

    Olen käynyt uimassa ja uinut edelleen puoli tuntia / kilsan verran. Eipä tuo auta turvotukseen, kuten ei juominen, jumppa, suolan välttäminen.. Enköhän mä sen kestä, ei tässä niin montaa viikkoa ole jäljellä.
    Katselin juuri, että ihon värikin on ihan toinen jaloissa – tumma. Menee näin kesällä rusketuksena, yks kaveri ihmettelikin, että olenko maannut koko sairasloman auringossa. No en ole : ) Kai mussa virtaa vaan niin paljon ylimääräistä verta, että värikin vaihtuu.

  6. viv kirjoitti:

    Sen lisäksi että samaistun kaksosodottajan tilanteeseesi, tätä blogia on kiva lukea siksikin että pohdit asioita paljon myös faktojen pohjalta ts. järki edellä. Se on ihan piristävää äitiysblogimaailmassa.🙂

    Jos olisin voinut ihan vapaasti valita, olisin valinnut synnytystavaksi sektion. Kun otin synnytystavan puheeksi, lääkäri vaikutti hölmistyneeltä että edes pohdin sektiota, A kun oli tulossa raivotarjonnassa eikä B:n perätilaa pidetty minkäänlaisena ongelmana. Itseäni epäilytti kun oli kuitenkin melko varmaa että pohjat syntyvät keskosina ja toivoin synnytyksestä lapsille mahdollisimman turvallista. Alakautta molemmat lopulta syntyivät ja kaikki meni ihan hyvin, siinä mielessä olen toki tyytyväinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: