33+0 painostusta?

Olin eilen skannauksessa (napanuoravirtauksen tsekkaus) ja kaikki oli hyvin. Molemmat saa ravintoa ja sydämet sykki. Painoja ei tällä kertaa mitattu, sen vuoro on ensi viikolla. Tänään oli ohjelmassa kätilön tapaaminen.

Otettiin tavalliset kokeet (verenpaine, pissa) ja kuunneltiin sykkeet. Löytyihän ne – juuri eilenhän ne nähtiin ultrassakin. Sain opastaa kätilölle kädestä pitäen, missä asennossa tytöt ovat – olen nähnyt ja kysynyt sen niin monta kertaa eri ultrien yhteydessä, että tiedän mikä möykky on kenenkin pää tai jalka.

Tuli puhetta synnytystavasta ja sanoin olevani kallistumassa (melkein päätökseni tehnyt) keisarinleikkaukseen. Jouduin heti puolustuskannalle, kun kätilö alkoi tivata syytä. Sanoin lukeneeni aiheesta ja päätyneeni arvioon, että leikkaus olisi vauvoille pienempi riski ja helpompi tapa syntyä. Tästä alkoi kampanja alatiesynnytyksen (vihaan sanaa ”normaali-” tai ”luonnollinen” synnytys) puolesta. Kuulemma tässä sairaalassa ollaan sitä mieltä, että alatiesynnytys on myös vauvoille parempi. Kuulemma pienempi riski vauvoilla saada keuhkoihin lapsivettä ja sitten ne litaniat imetyksen viivästymisestä ym. Kun puhe kääntyi vielä tuleviin raskauksiin, oli pakko keskeyttää ja todeta, että niitä ei tarvitse miettiä – en aio enää läpikäydä ivf-hoitoja nelikymppisenä kahden lapsen äitinä. Se sai kätilön hiljaiseksi.

Sanoin, että minulla nyt on tällainen mutu-tuntuma asiasta, enkä antaisi ikinä itselleni anteeksi, jos vauvoille kävisi alatiesynnytyksessä huonosti. Itse olen valmis kärsimään leikkaushaavan paranemiset ja imetyksen viivästymiset sun muut. Tärkeintä on saada ne tytöt nopeasti ja turvallisesti ulos. Lisäksi minulla on mies kotona 3kk auttamassa, joten en olisi yksin kahden vauvan kanssa vaikka leikkaushaava vaivaisi pidempäänkin.

Kätilö päätyi siihen, että suositteli minua vielä puhumaan lääkärin kanssa (jolle aika on taas ensi viikolla) aiheesta. Saan varmasti liudan faktoja alatiesynnytyksen paremmista puolista. Minulla on vaihtoehtoina a) kuunnella lääkäriä ja tehdä uusi tilannearvio b) lukea uudelleen erilaisia tutkimuksia ja latoa sitten niitä tuloksia vastakaneetiksi c) sanoa, että haluan sektion ja that´s it.

Sen aion kysyä, että minkä h**in takia heillä sitten on käytäntö kaksosraskauksissa, että lopullinen päätös on äidin, jos se alatiesynnytys on niiiin paljon parempi kaikille osapuolille.

Minun luonteellani päädyn yleensä juuri siihen päinvastaiseen vaihtoehtoon, jos kohtaan tällaista painostusta. Kävi ärsyttämään oikein todella koko propaganda ja ensi viikon lääkärin tapaamiseen valmistaudunkin paremmin. Mies raukka, se saa taas hävetä, kun vaimo käy hankalaksi.

Näitä kysymyksiä onkin mukavampi miettiä pullaa, keksiä ja muffinia mutustellen, jotka ihanat naiset toivat maanantaina yllätyskäynnillään. Sain myös ison kasan vauvanvaatteita, leluja, lahjakortteja (babysittauslahjakortteja!!!) ja paljon hyviä ja mielenkiintoisia ohjeita ja ajateltavaa pienten lasten äideiltä. Ystävät❤

10 vastausta artikkeliin: 33+0 painostusta?

  1. Sydänjää kirjoitti:

    Voi hyvänen aika! Monessa muussakin blogissa olen kommentoinut kuten nytkin: miksei missään mainita niitä alatiesynnytyksen riskejä?! Olen tullut siihen lopputulokseen, että jos se menee hyvin, se on kaikille osapuolille parempi. Mutta jos se menee huonosti… Ja onhan suunnitellut sektion ja hätäsektion riskien ero aika suuri!

    Olen myös tullut siihen lopputulokseen, että pieni synnytyspelko taitaa vaivata.🙂

    Tsemppiä valinnan tekoon! Kyllä tuollaisessa tilanteessa, kun valinta on sinun, pitäisi saada faktat pöytään kummaltakin kantilta ilman painostusta kumpaankaan suuntaan ja unohtaa ne sairaalan käytännöt!

  2. mimmi kirjoitti:

    Niinpä. Meikäläiseen tehoaisi paljon paremmin taktiikka, jossa esitetään faktat pöytään kummastakin tavasta eikä oleteta potilaan olevan aivoton ja tahdoton sätkynukke. Onneksi valinta on kuitenkin minun. Niin kauan kuin ne eivät osaa esittää vakuuttavia syitä alatiesynnytyksen puolesta, valitsen tuon sektion.

  3. Petra kirjoitti:

    Ihanaa kun kaikki oli hyvin. Usein teitä mietin ja tsemppiä sinne lähettelen, vaikka kommentointi onkin vähän jäänyt. Hurjan nopeasti on kyllä aika mennyt, kun nyt aletaan jo olla näinkin pitkällä. toivotaan nyt kuitenkin, että malttavat kasvaa vielä hetken rauhassa.
    Synnytysasiassa en hetkeäkään epäile, ettetkö omaa päätäsi saisi pidettyä😉 ja niin tietysti pitääkin. Sinähän sen ratkaisun kanssa tulet elämään jatkossakin.
    Tsemppiä!!

  4. x-Haikaranpelatin kirjoitti:

    Se on kyllä totta ettei niitä alatiesynnytyksen riskejä kyllä pahemmin mainosteta. Yksösraskauksissa se nyt varmaan on ihan ymmärrettävää (jos raskaus on edennyt normaalisti, niin silloin kai parempi että synnyttää alakautta), mutta on se kumma että jos kerran kaksosia odottava äiti saa itse päättää, niin miksei molempien synnytystapojen plussia ja miinuksia voi antaa avoimesti esiin jo alusta alkaen?

    En sinänsä kadu että synnytin alakautta, mutta suunnilleen samaan aikaan synnyttänyt tuttavani, joka leikattiin suunnitellusti, parani kyllä nopeammin. Toisaalta jos joskus saan mahdollisuuden synnyttää uudestaan, niin varmaan kokeilisin samaa uudestaan. Jospa ne paikat ei repeäis niin pahasti sillä kertaa kun on kerran väljähtäneet….😀

  5. mimmi kirjoitti:

    Petra – kiitos🙂 Aika on todellakin mennyt nopeasti ja nyt on yht´äkkiä enää vajaa 5 viikkoa h-hetkeen. Korkeintaan. Oikeassa olet, osaan pitää pääni, kun sille päälle satun =)

  6. mimmi kirjoitti:

    Haikkis – vaikeita päätöksiä ja juttuja nää synnytykset.. Kun sitä ei voi tietää miten se tulee menemään, niin jotenkin haluais valita sen ”varmimman” vaihtoehdon. Katsotaan nyt mitä lääkäri sanoo ens viikolla, kun esitän asiani. Alkaa varmasti saman propagandan kuin kätilökin.

  7. Tuuli kirjoitti:

    Kuulostaa todella tutulta! Minun tapauksessani (myös hankala tapaus, jossa lopullinen sektiopäätös oli minun) neuvoja löytyi puolesta ja vastaan – ja jokainen neuvoja oli yhtä ehdottoman vakuuttunut oman kantansa oikeellisuudesta. Alkuun vaikutti siltä, että kätilöt ovat aina alatiesynnytyksen ja lääkärit aina sektion kannalla, mutta loppujen lopuksi näin ei sitten ollutkaan – mikä teki päätöksen vieläkin vaikeammaksi. Lopulta lääkäriystäväni muistutti, että suurin osa saatavilla olevaa sektio-aiheista materiaalia (jossa aina jaksetaan luetella sektion moninaiset riskit) on yleisen terveydenhuollon tuottamaa, ja tottakai politiikkana on edistää alatiesynnytksiä, kun ne tulevat yhteiskunnalle paljon halvemmaksi. Hän myös kehotti katsomaan riskiprosentteja tarkemmin. Suurin osa sektion riskeistä on häviävän pieniä (alle prosentin), vaikka olisivatkin tuplasti isommat kuin alatiesynnytksen riskit. Ja on aika vaikea löytää vakavasti otettavaa tieteellistä tutkimusta, jonka mukaan alatiesynnytys olisi muka turvallisempi vaihtoehto lapselle!?

    Itse voin nyt — 10 päivää sektion jälkeen — suositella sitä lämpimästi. Ihan ensimmäiset 1-3 päivää ovat turhauttavia, kun vauvan hoitoon tarvitsee apua. Toisaalta imettäminen onnistuu hyvin kunhan joku jaksaa vain nostaa lapsen rinnalle (kukaan ei muista mainita, että esikoisen imetys on aina hankalaa, oli synnytystapa mikä tahansa!) – ja kaikki muut hoito-operaatiot sujuvat ihan yhtä hyvin mieheltäkin. Monet sektioon päätyneet tutut kertoivat etukäteen, että oikeastaan lähinnä sektion ansiosta miehille tuli heti erityisen läheinen suhde lapseen. Näin näyttää käyneen meillekin. Mitä tulee toipumiseen, niin minulta meni muutama päivä ennen kuin sängystä nouseminen ja yleinen liikkuminen alkoi olla niin helppoa, että jaksoin kokata ja tehdä muita juttuja. Shoppailureissu kaupungille ei vielä oikein onnistu, kun en jaksa kävellä pitkiä matkoja, mutta puoli km menee jo ihan kevyesti.

    Ajattele niin, että ehdottomat ja ärsyttävät mielipiteet tekevät oikeastaan päätöksestä helpomman. Jos sektio tuntuu itsestä oikealta, niin ilman muuta pidä oma kantasi, kun valinta on kerran sinun!

  8. mimmi kirjoitti:

    Kiva kuulla Tuuli, että kaikki on edelleen sujunut hyvin. Mies on niin innoissaan tytöistä jo nyt, että eiköhän se muutaman päivän tosiaan hoida vauvoja, jos/kun en leikkaushaavalta kykene. Imetyksen olen koko ajan olettanut olevan vaikeaa. Oma äitini ei imettänyt kuin kuukauden mutta hänellä taisi olla ongelmana alipaino synnytyksen jälkeen. Voin sanoa, että mulla ei tule olemaan samaa ongelmaa =)

    Toipuminen laparoskopiasta (tähystysleikkaus) oli minulle pitkä – tärisin ja taju lähti kun yritin nousta sängystä. Tämä johtui kuulemma reagoinnista nukutuslääkkeisiin. Se voisi olla vastassa myös sektion jälkeen. Riskejä en sinänsä muuten pelkää – leikkauksessa on aina riskinsä mutta todennäköisyydet ovat todella pieniä.

    No, eiköhän me tässä päätös saada tehtyä – kun se alkaa olla melkein tehty jo🙂

  9. viv kirjoitti:

    Nostan hattua sun omapäisyydelle!🙂 On niin helppoa myöntyä siihen mitä ympäristö tai auktoritetit olettaa / toivoo meidän kulloinkin tekevän ja valitsevan, vaikkei se pohjimmiltaan ihan oikealta itsestä tuntuisikaan ja tilastotkin sanoisivat muuta.

    Mä olen kovasti yrittänyt miettiä niitä ihan perimmäisiä syitä siihen miksi alatiesynnytystä pidetään yleisesti niin paljon parempana vaihtoehtona. Luonnollinen tapahan se on sektioon verrattuna, mutta luonnollista olisi jättää myös vaikkapa sydänleikkaukset tekemättä, olla matkustamatta lentokoneella ja lukea sähkölampun sijaan päreen valossa. Siinä vaiheessa kun ajattelen sitä mikä juuri mun omille lapsilleni on riskialttiissa tilanteessa turvallisinta, parasta ja vähien henkeä uhkaavaa, luonnollisuus on aivan toisarvoinen seikka.

    Kuten Tuuli tuossa aiemmin mainitsi, sektiot ovat kalliimpia kuin alatiesynnytykset. O.k, se on ymmärrettävä pointti julkisen terveydenhuollon kannalta. Siitä onko suunniteltu sektio lopulta halpa hinta lasten hengen ja terveyden turvaamisesta, voitaisiin varmaan vängätä maailman tappiin. Aina on kuitenkin myös niitä jotka ehdottomasti haluavat synnyttää alateitse, joten jokaikistä synnytystä ei tarvitsisi sektiolla suorittaa vaikka äidillä aito valinnan mahdollisuus (ilman painostusta mihinkään suuntaan) olisikin.

    Kätilöiden sektiovastaisuuden olen taas ajatellut olevan hyvin inhimillistä; heidän roolinsa sektiosynnytyksessä on merkittävästi pienempi kuin alatiesynnytyksessä ja sektiossa huseeraavat mukana myös lääkärit. En minäkään haluaisi että joutuisin siirtämään työssäni painoipistettä ”asiantuntijaroolista” ”avustajarooliin”. Kätilöt näkevät työssään paljon hienoja, onnistuneita alatiesynnytyksiä joten asettautuminen yksittäisen synnyttäjän elämäntilanteeseen ja asemaan voi olla hankalaa.

    Syntymä on aina Ihme, tapahtui se miten tahansa.🙂 .

  10. mimmi kirjoitti:

    Olen joitakin kommentteja löytänyt naisilta, jotka ovat kokeneet molemmat synnytystavat. Suurin osa heistä valitsisi jatkossa alatiesynnytyksen – toipumisajan vuoksi. Mutta koskaanhan ei tiedä mitä komplikaatioita ja repeämisiä sun muita eteen sattuu…

    Alatiesynnytyksessä saisin kyllä epiduraalin hyvissä ajoin mutta eipä se mulle, ensikertalaiselle, paljon mitään sano. Ja enemmän minä tosiaan pelkään sitä, ettei ne vauvat pääse sieltä omin avuin ulos ja homma menee vaikeaksi.

    Omapäinen olen joo =) Meidän lääkäri on kyllä hyvä tyyppi ja sellainen ”kissa pöydälle ja faktat jakoon” nainen, joka ei turhia ala lässyttämään. Saa nähdä, saako se meidän ajatuksia muuttumaan ensi viikolla. Epäilen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: