34+0

Tiistaina ultrattiin taas mittoja. Ensin mittoja yritti ottaa joku harjoittelija ja huomasin heti, ettei siitä mitään tule. Makasin selälläni, tuijotin kattoon ja yritin hengitellä itseni johonkin transsiin, ettei hermot menisi. Lopulta harjoittelija luovutti ja haki kokeneemman ultraajan.

Tällä kokeneemmallakin oli toki vaikeuksia. Jotenkin tytöt varjostavat toisiaan sopivasti niin, ettei mittoja saa tarkasti otettua. Lisäksi B-vauvan pää on niin alhaalla mun lantiossa, ettei siitäkään oikein saa selvää. Lopulta mitat saatiin koneelle ja meidät komennettiin odottamaan tuloksia. Auton parkkimittari oli punaisella jo aikoja sitten mutta ei viitsitty enää tässä vaiheessa lähteä sitä ruokkimaan.

Tuloksiakin saatiin odotella tavallista kauemmin. Kai siellä opetettiin sitä harjoittelijaa. Olen (opettaja kun olen) yleensä hyvin suopea ja valmis olemaan koekaniinina harjoittelijoille mutta nyt, tässä vaiheessa raskautta, se alkoi tuntua henkilökohtaiselta vittuilulta. Taitaa vihdoin tepsiä ne hormonit minunkin psyykeeseen.

Tulosten mukaan kumpikaan ei ollut juuri kasvanut. A-vauva painaa 1466 ja B-vauva 1809. Eli noin sata grammaa ehkä ovat kasvaneet – puolet siitä mikä olisi suotavaa. Kokoerokin oli kasvanut viime kerrasta. Minut määrättiin saman tien CTG-sydänkäyrään. Siinä otetaan molempien vauvojen sydänkäyrä pidemmältä ajalta. Normiaika on 20min mutta mun piti maata siellä 40min, kun pienempi ilmeisesti nukkui eikä sydänkäyrä silloin kerro totuutta. Hän heräsi kuitenkin siinä vaiheessa, kun isä tuli parkkimittarikeikalta ja jutteli vatsalle ohjeita, kuinka siellä pitää toimia.

Sydänkäyrä oli OK. Seuraavana päivänä tapasin lääkärin. Hän määräsi kolmansiin maksakokeisiin (kutinaa ja ihottumaa edelleen), pissanäyte lähti jatkoviljelyyn ja toinen CTG on huomenna. Ensi viikolla mitataan taas kasvua ja tapaan lääkärin.

Eilen tapaamani lääkäri oli uusi, omalääkärini oli kursseilla. Hän kysyi, olenko miettinyt synnytystapaa. Sanoin olevani keisarinleikkauksen kannalla. Hän nyökytteli hyväksyvästi ja sanoi, että se voi hyvinkin olla ainoa vaihtoehto. Näillä kasvulukemilla kun on todennäköistä, että leidit pitää leikata ulos aiemmin kuin oli suunniteltu. Ja kun ne ovat niin pieniä ja erikokoisia, niin silloin synnytystavaksi suositellaan leikkausta.

Saa nähdä, milloin se komennus leikkaukseen tulee. Nyt on viikko 34 täynnä ja keuhkojen pitäisi olla jotakuinkin valmiit. Alkoi ihan jännittää🙂 Miehen veli ilmoitti illalla, että heidän lapsensa kastetaan elokuun lopulla. Pyysivät miestä kummiksi. Minä vedin tietty herneen nenään, kun minua ei pyydetty mutta Haikkis onneksi opasti, että kyseinen tyyli on täällä Tanskassa melko normaali. Se vuosi sitten takainen episodi, kun tämä pariskunta kertoi meille lapsettomille raskaudestaan, ei ole kai vieläkään ihan unohtunut. Ja ainahan voi syyttää tätä raskautta ja hormoneja näistä hermostumisista …

5 vastausta artikkeliin: 34+0

  1. x-Haikaranpelatin kirjoitti:

    Jeps, maassa maan tavoin🙂 Mä ajattelin aluksi että kummiksi pyydetään pariskuntaa vaan jos ovat naimisissa (kun mua ei pyydetty miehen vanhemman veljen tytön kummiksi), mutta toisen veljen poika kastettiin pari vuotta sitten, niin sama juttu oli taas. Sen takia meilläkin on miehen molemmat veljet kummeina (ilman vaimoa/tyttöystvävää). Ihan perhesovun & tradition takia eikä niin että juuri välttämättä oltaisi haluttu juuri ne kummiksi. Sen lisäksi meillä oli vielä kaksi ystäväpariskuntaa kummena, eli ihan kuninkaallisen komea liuta🙂

    Mä olen itse asiassa vielä sitä mieltä, että kummius ei tuo mitään erikoista suhteeseen jos on ihan lähisukulainen, ainakaan meillä. Sen takia haluttiin vielä ”kaverikummit”, ja otettiin mun paras kaveri suomesta poikaystävänsä kanssa, sekä miehen paras kaveri täältä tyttöystävänsä kanssa. Kumpikaan niistä pareista ei ole naimisissa, mutta musta on kanssa vähän tökeröä valita vaan toinen.

  2. viv kirjoitti:

    Teidän Suuri Päivä alkaa tosiaan olla jo lähellä, huikeaa! 🙂

    Maallikkoveikkaukseni on että tyttöset saattavat syntymän jälkeen viettää sairaalassa jonkin aikaa ennen lopullista kotiutumista jos viikot jäävät hitusen vajaaksi ja/tai painoa on suht vähän. Ainakin täällä Suomessa pidetään pikkuisia mielellään valvonnassa aluksi jotta saadaan varmistettua että jaksavat syödä omin voimin jne. vaikka muuten kaikki oiskin hyvin. Hienon matkan olette tulleet ja 34 viikkoa on komea etappi kaksosten kanssa, respect!🙂 Jaksamista loppumetreille!

  3. mimmi kirjoitti:

    Haikkis – joo, olen jo päässyt tuon kummijutun yli🙂 Niinhän mun taskalaiset kaveritkin on kummeja erikseen, ei pariskuntina, sisarustensa lapsille. Itse olen miettinyt kummeja kaksosille, enkä oikein keksi mitään hyvää ratkaisua. Miehen veli nyt on ”pakko” valita yhdeksi kummiksi mutta kun itse olen ainoa lapsi, niin toiselle tytölle ei ole samanlaista ”automaattiratkaisua”. Heh, on tämäkin ”ongelma”..

    Viv – kyllä, olen alkanut asennoitua siihen, että sairaalassa tulee menemään normaalia pidempi aika, kun tytöt ovat niin pieniä. Mutta tosiaan, olen enemmän kuin tyytyväinen, että näille viikoille ollaan jo päästy.

    Tänään otettiin CTG mutta se homma meni ihan eri tavalla kuin viime viikolla. Ensimmäinen kätilö (eläkeikää lähellä oleva mummo) ei osannut ottaa käyrää kaksosista. Toinen (myös mummoikäinen) oli osaavinaan. Sanoi noin 5 min mittailun jälkeen, että tää on ihan hyvä, ei ongelmaa. Viimeksi tulkinnan teki lääkäri ja sydänkäyrää otettiin reilusti yli puoli tuntia. Vähän kyseenalaistin koko hommaa ja kätilö haki sitten lääkärin vielä skannaamaan. Kyllähän sekin sykkeet löysi mutta mun mielestä se nyt ei ollut se syy, miksi koko ctg-käyrä otettiin (vaan siis mun mielestä piti mitata stressitasoa, että onko niillä kaikki siellä kunnossa). En jaksanut alkaa vääntämään näiden mummojen kanssa, otan asian esille lääkärini kanssa ensi keskiviikkona. Tytöt ovat tänään liikkuneet aktiivisesti, joten eiköhän niillä kaikki ole toistaiseksi kunnossa.

  4. Sydänjää kirjoitti:

    Mitenkäs jos teidän pikkuiset syntyy jo tässä pian, niin joutuvatko jäämään sairaalaan joksikin aikaa? Vai pääsevätkö kotiin ihan normalissa järjestyksessä, jos kaikki on hyvin?

  5. mimmi kirjoitti:

    En ole kysynyt mutta jos molemmat hengittävät hyvin ja jaksavat syödä, niin sitten ehkä pääsevät kotiin pienen tarkkailun jälkeen. Mutta pienempi on vielä niin pieni, että hän tuskin jaksaa ihan itse vielä syödä – toivottavasti saa vielä kasvaa edes viikon, pari.

    Normaalisti oppaiden mukaan kotiutus tapahtuu 4-7 päivän jälkeen kaksossynnytyksen jälkeen (alatie tai leikkaus). Mutta tuo pätee lähinnä täysaikaisten, terveiden lasten keskiarvo. Olen varautunut siihen, että 1,5 kiloisen kanssa ei ehkä vielä ihan neljän päivän päästä lähdetä kotiin. Onpahan mulla sitten aikaa toipua leikkauksesta🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: