myrskyjä ja kiukunpuuskia

Äitini lähtee tänään takaisin Suomeen. Olemme nauttineet valmiista aamiaisista, syöttöavusta, vaippojakin olen vaihtanut vain silloin, kun olen itse halunnut. Kellariin tuli lauantain megamyrskyn vuoksi vettä yli metri ja sen raivaamiseen on kulunut aikaa ja energiaa. Sen jäljiltä on myös pitänyt siivota asunto perusteellisesti, koska likavettä kantautui jaloissa lattioille. Tämän viikon aikana vieraita on myös ravannut melkein joka päivä. Kaikesta avusta huolimatta huokaisen helpotuksesta kun jäämme miehen kanssa kahden. En voi sille mitään, että hermoni menee aivan pienestä, kun oma äitini on kyseessä. Kaikenlainen kommentointi ja kyseenalaistaminen (ei varmasti tarkoituksella tehtyä mutta otan sen niin) saa minut hermostumaan heti ja tulee sanottua kärkkäästi takaisin. Vaikka kuinka päätän, että nyt venytän pinnaa ja olen sanomatta mitä ajattelen, niin se unohtuu… Väsyneenä kaikki filtterit tuntuu olevan löysällä ja omalle äidille kynnys räjähtää on pienempi kuin muille. Ja aina jälkeen päin on huono omatunto. Ehkä mä joskus opin hillitsemään itseni?

Olemme keskustelleet äitiysloman pituudesta. Minulla on oikeus pidentää sitä 14:llä viikolla ilman, että menetän työpaikkani. Voin pitää palkattomana myös ne 10 viikkoa, jotka mieheni on ollut kotona. Aion käyttää nämä viikot ja olla kotona ensi kesän loppuun. Rahallisestihan siinä jää tietenkin vähän vähemmälle muutaman kuukauden osalta mutta kyse ei ole mahdottoman suurista summista. Aion ilmoittaa tämän päätökseni töissä elokuussa, jolloin olen menossa siellä käymään. En usko, että siitä tulee sanomista – heillä on sijainen, joka toivottavasti on halukas jatkamaan niin kauan kuin minä olen kotona.

Meidän pitää ilmoittaa tytöt myös päiväkotijonoon. Olenkin nyt valitsemassa paikkoja, jonne menemme tutustumaan. Löysin yhden yksityisen päiväkodin, joka on yliopiston opiskelijoiden perustama. Ekologista ruokaa, oma siivoaja, nuorehkoja hoitajia ja kivan näköiset tilat. Myös muutama muu paikka tässä lähistöllä näytti ainakin paperilla hyvältä – raportoin niistä sitten myöhemmin.

Vauvat voivat hyvin ja kasvavat mukavaa vauhtia. Pikku-Myy on itkeskellyt ja vaatinut jatkuvaa sylissä oloa muutaman päivän, little miss sunshine on puolestaan nukkunut ja syönyt ja ollut kaikin puolin helppo. Toki väliin osuu päiviä, jolloin tytöt nukkuvat vuorotellen, itkevät yhtäaikaa ja syövät huonosti. Ne jaksaa kyllä, kun mies/äiti on auttamassa mutta voin vain kuvitella kuinka rankkoja nuo päivät tulevat olemaan, kun olen vetovastuussa yksin.

Tämän päivän projekteihin kuuluu myös vakuutusyhtiöön soittaminen (aamulla olin jonossa nr 93 – luovutin), äidin vieminen lentokentälle ja kylmän suihkun ottaminen (lämmintä vettä ei ole ollut sitten myrskyn jälkeen).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: