ristiäisissä

elokuu 28, 2011

Olin tänään elämäni toisissa tanskalaisissa ristiäisissä. Ensimmäisellä kerralla keskellä lapsettomuushoitoja, katkerana maailmalle, tällä kertaa äitinä, kahden vauvan kanssa. No, ei siitä sen enempää.

Kaste tapahtui tavallisen jumalanpalveluksen yhteydessä. Jos olisin sen tiennyt, olisin jättänyt menemättä ja ajellut mieluummin ympyrää tyttöjen kanssa autolla sen aikaa. Siellä me istuttiin, noustiin, istuttiin taas ja hikoiltiin vauvat sylissä – ne alkaa jo painaa ja selkä huusi hoosiannaa, kirkon tuolit eivät olleet mitenkään ergonomisia. Pappi kävi läpi saarnan, ehtoollisen (!), seitsemän (!) virttä ja vasta sitten päästtiin itse kasteeseen. Ja ihan bonuksena siellä kastettiin vielä toinenkin vauva, joten tilaisuus venyi ja paukkui kuten mun selkä ja miehen hikirauhaset. Tytöt nukkuivat melkeinpä koko ajan, onneksi. Itse päivänsankari huusi sitten muidenkin puolesta.

Kirkosta ajettiin vähän matkan päähän ravintolaan syömään. Sekin tilaisuus kesti, kesti ja kesti. Onneksi anoppi jaksoi kantaa Myytä sen herättyä ja minä sain syödä pitkästä aikaa ihan rauhassa.

Kaiken kaikkiaan ristiäiset kesti kuusi tuntia ja tunnin ajomatkat päälle. Puuh. Ihan mukavaa oli, ei siinä mitään. Sattui tytöille yllättävän hyvä käytöspäivä. Mutta kun ne kastetaan parin kuukauden päästä, niin tilaisuus tulee todellakin olemaan paljon lyhyempi. En näe ystäviemme pieniä lapsia istumassa kirkon penkillä puoltatoista tuntia – enkä haluakaan nähdä 🙂 Niin, täällä on tapana kutsua ristiäisiin paljon enemmän porukkaa kuin Suomessa. Näissä tämän päivän juhlissa oli noin 40 vierasta.

 

Mainokset

kahta en vaihda

elokuu 26, 2011

No näitä tyttöjä en tietenkään mutta nämä kaksi ovat helpottaneet päivää kun mies ei enää olekaan mukana arjessa:

1) siivousapu + robotti-imuri: Aivan mahtavaa, ettei tarvitse miettiä milloin sitä ehtisi tai jaksaisi siivota. Minä en osaa elää sotkussa. Muiden koteja en sillä silmällä kyylää mutta omassa kodissani pitää olla perussiistiä, muuten alkaa stressata. Meillä käy siivoaja joka toinen viikko ja siinä välissä ajelee robotti-imuri isommat roskat pois. Korvaamaton kapine.

2) Fisher Pricen sähkökeinu. Myy viihtyy siinä sen ajan, että ehdin käydä suihkussa/keittää kahvit/rauhoitella tai syöttää Aurinkoisen. Tai kirjoittaa blogia samalla kun keinutan Aurinkoista uneen sitterissä jalalla hytkyttäen 🙂 Ostin keinun käytettynä, kun täällä blogikommenteissa sitä (koliikkikeinua) suositeltiin. Joka pennin veroinen kapine, sekin. Maksoin keinusta 400dkk, noin 55€. Kuusi eri keinumisnopeutta ja useita eri melodioita. Jos ostaisin uutena, valitsisin vielä sellaisen, joka tärisee. Gracon Sweetpeace keinua havittelin käytettynä mutta ne olivat jo menneet saman tien (kai, kun myyjät eivät viesteihin enää vastanneet).

Nyt kutsuu Myy, keinuminen ei enää kiinnosta. Harmi ettei se nukahda siihen ikinä..


kaksosten syömisestä

elokuu 19, 2011

Mies palaa töihin ensi viikolla ja minun pitää selvitä useista syötöistä päivällä/yöllä yksin. Miten sen teen? Olen kokeillut laittaa tytöt sittereihin ja syöttää ne siinä samaan aikaan, itse keskellä istuen. Haasteita: Arska suttaa syödessään hirveästi, suupielistä valuu maitoa vähän väliä. Myy taas syö huonosti, sitä pitää koko ajan muistuttaa syömisestä. Nyt on lisäksi tullut tarve röyhtäisyttää se parikin kertaa syönnin lomassa.

Onko vinkkejä syöttöjen suhteen? Pitäisköhän vaan syöttää ne eri aikaan? Siinä kyllä menee 1/2 tuntia per lapsi. Ja aina on syötettävä Arska ensin, koska hän on ainoa, jonka yleensä voi suht iisisti laittaa takaisin nukkumaan/olemaan itsekseen. Myytä pitää aina kannella vähintään puoli tuntia syömisen jälkeen, ennen kuin se rauhoittuu. Kauhistuttaa jo etukäteen, etenkin yösyötöt…


iloa ja haastetta

elokuu 13, 2011

Monesti ollaan miehen kanssa tahattomasti tokaistu, että ”mieti kuinka iisiä olis, jos näitä vauvoja olis vaan yks”…

Päätimpä kirjata tänne ajatuksia, miksi kannattais tekaista kaksoset (koska sehän käy helposti, se) tai miksi siitä ehkä aiheutuu lisähaastetta.

+ Tehokkuus on päivän sana. Selviää yhdellä raskausajalla, synnytyksellä ja äitiyslomalla (työnantaja tykkää ainakin)

+ Säälipisteet. Anopit, äidit, sukulaiset sun muut antavat helposti säälipinnoja, kun keskustellaan vauva-arjen haasteista. Meillä ei lähisuvussa ole muita kaksosia, joten kukaan ei ole uskaltanut leikkiä besserwisseriä näissä juttutuokioissa.

+ Kun molemmat vauvat nukkuu, syö hyvin tai on muuten vaan iloisia ja helppoja, on tuplaonni olla äiti. Silloin, kun molemmat huutaa suu vääränä, etkä tiedä mistä se johtuu, se onnellisuus välillä unohtuu taka-alalle 🙂

+ Arjesta selviää ehkä tavallaan rennomminkin. Ei ole aikaa murehtia pikkujuttuja tai finessejä vaan sitä on tyytyväinen suoritukseensa, kun saa perusjututkin sujumaan ilman suuria takapakkeja.

+ Isä integroituu lasten hoitoon automaattisesti. Meillä isä tekee tällä hetkellä enemmänkin kuin äiti. Saa tehdäkin – mä jään tähän rumbaan kohta yksin kun mies pääsee päivälomille töihin 🙂

+ Lapsista on toisilleen seuraa ja tukea. Toivottavasti lopun elämäänsä.

Ja niitä haasteita.

– Kun toinen lapsista saa itkupotkuraivarit, se tarttuu siihen rauhallisempaankin. Ja se on sitten noidanympyrää vähän aikaa. Kun saat yhden rauhoitettua, alkaa toinen raivota – ja se tarttuu sitten taas siihen juuri rauhoittuneeseen jne. jne.

– Ulos lähteminen on vaikeaa. Kaksosvaunut on isot. Ne ei mahdu läheskään kaikkiin hisseihin ja on todella monia ovia, joista vaunujen kanssa ei mennä sisään. Ruokakaupoissa ei ole tilaa (Tanskan kaupat on kaukana Prismoista ja Euromarketeista) kulkea vaunujen kanssa. Onneksi on nettikaupat. Vielä ei olla uskallettu lähteä Suomeen vauvojen kanssa. Kerran meinattiin mutta uuvuttiin jo pelkästään ajattelemalla kaikkea käytännön juttuja. Ehkä marraskuussa.

– Ajan puute. Kun on kahden vauvan kanssa yksin, ei ole vapaa-ajan ongelmia. Ihan vain syömiseen, pukemiseen, vaipanvaihtoon ja muuhun rutiiniin menee paljon aikaa. Ja kun meillä on fity-sixty helppo/vaikea vauva, niin mihinkään latten juomiseen lehden kera ei ole aikaa. Se tehdään samalla, kun toisella kädellä rauhoitellaan itkevää vauvaa ja kahvin siemailun välissä siivoillaan edellisen syöttökerran jäänteitä pöydiltä. Toki ne joskus nukkuvat samaankin aikaan. En ole vielä usein joutunut yksin vauvojen kanssa olemaan, kun mies on ollut kotona. Kuun lopulla alkaa arki, kun jään yksin. Pelottaa jo nyt. Etenkin kun tuo meidän vaativa Myy ei tunnu nykyään viihtyvän kuin sylissä. Yleensä isä hoitaa sylittämisen. Voiskohan se ottaa sen mukaansa töihin – vaikka Manducassa? Eilen mietin, että koskahan mulla on mahdollisuus taas lukea ihan oikea kirja? Kun mies menee sinne lomakeitaaseen (töihin), niin alan kuunnella kaiuttimella äänikirjoja ipodilla samalla kun syötän tai teen jotain muuta aloillani vauvojen kanssa. Saas nähdä, pystyykö sitä keskittymään tarpeeksi. Olen kyllä melko hyvä multitaskaaja..

– Rahanmeno. Jo pelkästään vaippoja kuluu ihan tajuton kasa päivässä. Varsinkin kun meidän kakkakoneet tekevät tarpeensa aina heti sen jälkeen, kun ne on vaihdettu kuiviin. Ja tulevat päivähoitomaksut ovat myös aika suolaiset (meidän kunnassa tulemme maksamaan kahdesta lapsesta noin 600-700€ kuussa).

Mutta en osaisi ajatellakaan, että vauvoja olis vaan yks. En tietenkään. Yksikin lapsi olisi jo ollut iso ihme, kun raskautuminen ei todellakaan käynyt sormia napsauttamalla. Kaksi lasta on jo ihmettä isompi juttu, todella.

PS. Ajattelin joskus nauhoittaa tyttöjen itkupotkuraivarit. Soitan sitä sitten repeatilla joskus 15 vuoden kuluttua. Lauantaiaamuna kahdeksasta kahteentoista.