iloa ja haastetta

Monesti ollaan miehen kanssa tahattomasti tokaistu, että ”mieti kuinka iisiä olis, jos näitä vauvoja olis vaan yks”…

Päätimpä kirjata tänne ajatuksia, miksi kannattais tekaista kaksoset (koska sehän käy helposti, se) tai miksi siitä ehkä aiheutuu lisähaastetta.

+ Tehokkuus on päivän sana. Selviää yhdellä raskausajalla, synnytyksellä ja äitiyslomalla (työnantaja tykkää ainakin)

+ Säälipisteet. Anopit, äidit, sukulaiset sun muut antavat helposti säälipinnoja, kun keskustellaan vauva-arjen haasteista. Meillä ei lähisuvussa ole muita kaksosia, joten kukaan ei ole uskaltanut leikkiä besserwisseriä näissä juttutuokioissa.

+ Kun molemmat vauvat nukkuu, syö hyvin tai on muuten vaan iloisia ja helppoja, on tuplaonni olla äiti. Silloin, kun molemmat huutaa suu vääränä, etkä tiedä mistä se johtuu, se onnellisuus välillä unohtuu taka-alalle🙂

+ Arjesta selviää ehkä tavallaan rennomminkin. Ei ole aikaa murehtia pikkujuttuja tai finessejä vaan sitä on tyytyväinen suoritukseensa, kun saa perusjututkin sujumaan ilman suuria takapakkeja.

+ Isä integroituu lasten hoitoon automaattisesti. Meillä isä tekee tällä hetkellä enemmänkin kuin äiti. Saa tehdäkin – mä jään tähän rumbaan kohta yksin kun mies pääsee päivälomille töihin🙂

+ Lapsista on toisilleen seuraa ja tukea. Toivottavasti lopun elämäänsä.

Ja niitä haasteita.

– Kun toinen lapsista saa itkupotkuraivarit, se tarttuu siihen rauhallisempaankin. Ja se on sitten noidanympyrää vähän aikaa. Kun saat yhden rauhoitettua, alkaa toinen raivota – ja se tarttuu sitten taas siihen juuri rauhoittuneeseen jne. jne.

– Ulos lähteminen on vaikeaa. Kaksosvaunut on isot. Ne ei mahdu läheskään kaikkiin hisseihin ja on todella monia ovia, joista vaunujen kanssa ei mennä sisään. Ruokakaupoissa ei ole tilaa (Tanskan kaupat on kaukana Prismoista ja Euromarketeista) kulkea vaunujen kanssa. Onneksi on nettikaupat. Vielä ei olla uskallettu lähteä Suomeen vauvojen kanssa. Kerran meinattiin mutta uuvuttiin jo pelkästään ajattelemalla kaikkea käytännön juttuja. Ehkä marraskuussa.

– Ajan puute. Kun on kahden vauvan kanssa yksin, ei ole vapaa-ajan ongelmia. Ihan vain syömiseen, pukemiseen, vaipanvaihtoon ja muuhun rutiiniin menee paljon aikaa. Ja kun meillä on fity-sixty helppo/vaikea vauva, niin mihinkään latten juomiseen lehden kera ei ole aikaa. Se tehdään samalla, kun toisella kädellä rauhoitellaan itkevää vauvaa ja kahvin siemailun välissä siivoillaan edellisen syöttökerran jäänteitä pöydiltä. Toki ne joskus nukkuvat samaankin aikaan. En ole vielä usein joutunut yksin vauvojen kanssa olemaan, kun mies on ollut kotona. Kuun lopulla alkaa arki, kun jään yksin. Pelottaa jo nyt. Etenkin kun tuo meidän vaativa Myy ei tunnu nykyään viihtyvän kuin sylissä. Yleensä isä hoitaa sylittämisen. Voiskohan se ottaa sen mukaansa töihin – vaikka Manducassa? Eilen mietin, että koskahan mulla on mahdollisuus taas lukea ihan oikea kirja? Kun mies menee sinne lomakeitaaseen (töihin), niin alan kuunnella kaiuttimella äänikirjoja ipodilla samalla kun syötän tai teen jotain muuta aloillani vauvojen kanssa. Saas nähdä, pystyykö sitä keskittymään tarpeeksi. Olen kyllä melko hyvä multitaskaaja..

– Rahanmeno. Jo pelkästään vaippoja kuluu ihan tajuton kasa päivässä. Varsinkin kun meidän kakkakoneet tekevät tarpeensa aina heti sen jälkeen, kun ne on vaihdettu kuiviin. Ja tulevat päivähoitomaksut ovat myös aika suolaiset (meidän kunnassa tulemme maksamaan kahdesta lapsesta noin 600-700€ kuussa).

Mutta en osaisi ajatellakaan, että vauvoja olis vaan yks. En tietenkään. Yksikin lapsi olisi jo ollut iso ihme, kun raskautuminen ei todellakaan käynyt sormia napsauttamalla. Kaksi lasta on jo ihmettä isompi juttu, todella.

PS. Ajattelin joskus nauhoittaa tyttöjen itkupotkuraivarit. Soitan sitä sitten repeatilla joskus 15 vuoden kuluttua. Lauantaiaamuna kahdeksasta kahteentoista.

4 vastausta artikkeliin: iloa ja haastetta

  1. viv kirjoitti:

    Haa, nää on niin totta! Ja kaksosten kanssa voi varsin huoletta mennä vauvanhoidollisesti siitä mistä aita on matalin; ei ole juuri pelkoa että jollain olisi pokkaa tulla nillittämään mistään vauva-arkea helpottavasta ratkaisusta x) !

    Tuon rentousjutun allekirjoitan ihan täysin. Kaikenlaiset suosituksetkin on tehty yksösperheitä ajatellen; on ollut pakko ihan itse punnita ja pohtia mikä on oikeasti tärkeää ja mitä meillä on mahdollista tehdä. Kaikkeen ei vaan kertakaikkiaan taivu. Silti en pelkää että lapset menisivät pilalle vaikka meillä sovelletaan ohjeistuksia sen mukaan mikä juuri meidän perheelle parhaiten sopii.

    Vaikka kaksosista on tuplasti työtä, työmäärän plussapuolena on juuri tuo isän vahva vanhemmuus. Se on ihan mahtavaa!🙂 Isä solahtaa luontevasti uuteen rooliinsa lasten syntymän jälkeen siinä missä äitikin, vaihtoehtoja kun ei ole.

    Ulkoilu kaksosvaunujen kanssa on tosiaan oma taiteenlajinsa. Jos meinaa mennä sisätiloihin / kulkea julkisilla, on hyvä selvittää etukäteen ovien leveyksiä, jos se vaan on mahdollista. Ekalla vaunullisella asiointireissulla kaadoin yhden postikorttitelineen ja juutuin vaunuineni ovenkarmeihin (Tää taitaa olla aika yleistä?). Nyt osaa jo katsoa ovia ja käytäviä paremmin ”sillä silmällä” eikä vahinkoja juuri satu.

    Tässä on myös aika osuva lista; vauvavuoden opetukset: http://bit.ly/nLLfgc

  2. Mimmi kirjoitti:

    Kiitos linkistä, oli hauska kirjoitus😀

    Hitto kun tuo meidän Myy ei viihdy edes vaunuissa enää. Heti kun sen sinne heittää, alkaa huuto. Kävelisin vaikka kuinka pitkiä lenkkejä ja joka päivä mutta ei paljon huvita, kun toisessa kopassa nukkuu Arska sikeästi ja toisessa huutaa yks variksenpoikanen naama pelkkänä suuna ja punaisena kuin mikä… Ehkä se menee ohi. Kantorepussa (Manducassa) se hiljenee kyllä mutta mun selkä ei tykkää pitkistä reissuista sen kanssa. Mies läks nyt vaunulenkille – Myyn huutaessa raivokkaasti. Saas nähdä, rauhoittuuko se tällä kertaa.

  3. Tuplamamma kirjoitti:

    Moikka!

    Hauska kirjoitus:) Muistui kummasti mieleen alkuajan hulluus.. Muutamia käytännönvinkkejä, jotka helpottivat arkea meillä:

    – Manducan voi laittaa puolesta vuodesta eteenpäin (tarkista nyt vielä) selkään kuin repun, saat tehtyä ruuan, siivottua ym.. Pienellä harjoituksella sen oppii laittamaan selkään yksin, kun on pakko..

    – Phill&teds ym. peräkkäin istuttavat vaunut. Meillä maailma avartui, kun ostettiin ns.matkarattaiksi nämä. Pääsee pienenpienille kirppiksillekkin, eivätkä ihmiset edes huomaa, että vaunuissa on kaksi, kun uv-suoja on päällä!

    – Koliikkikeinu!!!!!!!!!! Minä olisin tullut hulluksi ilman sitä. Jälleenmyyntiarvokin on hyvä, kuten muillakin vinkkaamilla tuotteilla, joten ei tule loppupeleissä edes niin tyyriiksi.

    Ja lukemisesta, meillä pojat 1v8kk ja olen aloittanut 1000 sivuisen kirjan! ….Ja saanut sitä silloin tällöin lukeakin. Leikkikentällä, lastenhuoneen lattialla, ruokapöydässä.. Oma aika on otettava vaikka väkisin, muuten voi pimahtaa;)

    Tsempitykset sinnepäin! Vaikka sitä ei aina uskoisikaan, näitä aikoja muistellaan vielä joskus kaiholla..

  4. Mimmi kirjoitti:

    Kiitos vinkeistä Tuplamamma! Noita peräkkäin istuttavia kärryjä pitää tsekata! Ja kiva jos tytöt vois joskus ”piilottaa” – aina ei jaksa selostaa kaikille tuiki tuntemattomille hanseille ja greteille, että joo, on nää kaksoset. Ei, ei oo yks kumpaakin vaan nää on molemmat tyttöjä (etkö idiootti huomaa, että niillä on perkele vaaleenpunasta molemmilla päällä??) ja j hommaa näissä on pirusti mutta joo joo, on tosi ihanaa jne. jne. Yleensä tietysti jaksan ylpeänä vastailla kysymyksiin, toki🙂 Jos aletaan kysellä mun imetyksistä tai synnytyksestä, niin heittäydyn kielitaidottomaksi. Pientä rajaa sentään.

    Koliikkikeinusta en ole kuullutkaan. Tosin meidän tytöillä ei ole koliikkia,. Myyn itku loppuu usein jo siihen kun sen nostaa syliin – huuto on mun tulkinnan mukaan enemmän läheisyyden ja kosketuksen/turvan tarvetta. Se on ihan tyytyväinen sylissä vaikka en liikkuisi minnekään ja pidän vaakatasossa ym. Eiköhän se ala helpottaa kun tytsy kasvaa ja vahvistuu. Toivon kovasti. Mutta tsekkaan tuon koliikkikeinunkin heti kun ehdin, varmuuden vuoksi🙂 Mies kun on insininööri, niin se tykkää hommata kodin täyteen kaikenlaista laitetta.

    Nyt alkaa kummisetä-trilogia mökki-illan ratoksi. Myy siellä jo raivoaakin – onneksi on mummo kylässä sylittämässä. Mies tekee ruokaa, Arska istuu tyytyväisenä sitterissä ja minä surffaan netissä. Mahtava työnjako mun mielestä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: