kokovartalospandexpuku

Mulle tuli raskauden aikana sellaiset +25kg lisää. Ihan tarkkaan en tiedä viimeisiä lukemia, kun vietin viimeisen viikon sairaalassa. Mutta aika lähellä tuota neljännessataa oltiin, +/- pari kiloa.

Noista kiloista on jäljellä kolme. Ne ei tunnu lähtevän enää itsellään. En ole laihduttanut enkä edes syönyt erityisen terveellisesti. Urheilen toki noin 3 kertaa viikossa, koska niin olen tehnyt viimeiset viistoista vuotta. Kolme kiloahan ei kuullosta pahalta. Mutta kun ne on kaikki mun mahassa.

Mahaan jäi myös raskausarpia, joten näky on komia. Kauhea tyhjä arpinen makkara keskivartalossa. Onneksi ei tarvitse enää herätä kenenkään yhdenyöntuttavuuden tai muuten vaan uuden tuttavuuden vierestä. Eihän tällaisen mahan kanssa kehtaisi riisuutua kuin korkeintaan pimeessä peiton alla. Laittaisin siitä kuvan mutta koska se karkottaisi vähintään puolet lukijoista, niin en viitsi.

Pitääkö mun nyt alkaa jollekin kuurille? Mä olen viimeksi kokeillut laihduttaa joskus parikymppisenä. Joku sadistinen lentoemäntädiäätti, jossa syötiin pinaattia ja kananmunia. Hyi helevetti. Ei onnistunut silloin, joten todennäköisyys onnistumiselle näin neljänkympin korvilla lienee huikea.

En halua karpata enkä skarpata mutta makkara must go. Asiaa ei varmaan auta se, että juuri peruutin corebar-tunnin tänään. En jaksa, tytöt valvotti yöllä. Ja eilen illalla syötiin illalliseksi pussi sipsejä, pari pintahiivaolutta ja päälle suklaata. Kun on oktoberfest-aika ja kaikkee.

Pitänee hankkia joku kokovartalospandexpuku.

Advertisement

melkein sarjamurhaaja

Väsyneenä tulee vastaan monta tilannetta, joissa primitiivireaktiot ovat päästä yllättämään ja tekisi mieli niitata kanssasisar/-veli yhdellä iskulla, nopeasti.

• Saat kaksoset nukkumaan parvekkeelle puolen tunnin heijaamisen ja keinuttamisen jälkeen. Alakerran maan tasolla asuva naapuri alkaa leikata pensasaitaa.
• Kävelet kaupungilla ja olet saanut kaksoset nukahtamaan vaunuihin. Liikennevaloissa tai muuten vaan pysähtyessäsi teiniporukka alkaa kiljua vaunujen vieressä.
• Kävelet kaupungilla osa II: Vanhus, joka tulee repimään tyttöjen edessä olevaa sideharsoa ja ihastee suureen ääneen kaksosia (luullen ilmeisesti, että sinäkin olet kuuro).
• Kaiken maailman aggregaatit ja niiden käyttäjät kaduilla. En tiedä mikä aggregaatti on mutta tarkoitan niitä rakennustyömaiden päristimiä, jotka alkaa yhtäkkiä mitään varoittamatta metelöidä-yleensä juuri silloin kun olet niiden kohdalla.
• Ilmaislehtien jakajat, jotka soittelee summeria keskellä päivää. Ja sinä itse, kun olet unohtanut laittaa summerin pois päältä.
• Kömpelö aviomies, joka osaa aina sopivan tilaisuuden tullen pudotella haarukoita, kompastua leikkimattoon tai paukuttaa ovia.

Ja nyt alkoi naapuritalossa remonttimiehet hitsata (tai jotain) ulkona. Joo, tytöt nukkuu parvekkeella. Mahtavaa, tööttäilee vielä autonkin kanssa. Pitäkää mut kaukana teräaseista…

prinsessa pikku yöeläin

Kuukauden verran nautimme pitkistä yöunista. Molemmat tytöt nukkuivat yhdeksästä neljään melkein joka yö. Nyt Myy on päättänyt, että yöllä on aika elää.

Viime yönä Myy heräsi ensin kl 23 (tutti riitti, kunhan sen antoi muutaman kerran) sitten kl 1 (mies vei olohuoneeseen huutamaan ja sai rauhoittumaan tunnissa) ja vielä kerran kl 3. Ruokaa hänelle annettiin kl 3.45. Arska nukkui yli neljään ja sai ruokansa silloin. Kuudelta Myy ilmoitti taas, että nyt tää nukkuminen riitti, kiitti.

Tähän mennessä mies on vienyt Myyn pois makuuhuoneesta ja pitänyt sylissä kunnes hänen majesteettinsa on rauhoittunut. Ensi yönä päätin mennä Myyn kanssa eri huoneeseen nukkumaan. Yritän jonkinlaista tassuhoitoa. Jos tutti ei riitä, niin sitten kosketusta ym. mutta yritän pitää hänet sängyssä ja saada rauhoittumaan siihen. Annetaan myös vähän enemmän korviketta viimeisellä syötöllä kl 20, jotta nälkä ei ainakaan heti yllätä. Ruokaa annan yöllä vasta neljän aikaan.

Saa nähdä kuinka hermo kestää. Pitää muistaa ottaa korvatulpat sängynlaidalle. Tähän mennessä mies on heräillyt Myyn kanssa mutta ei se raukka jaksa töissä, jos ei ikinä saa nukkua. Tiedän, että omat hermot menee vartissa, kun Majesteetti aloittaa bilettämisen. Ja siitähän se riemu ratkeaa, kun isä ei olekaan pelastamassa prinsessaa ja raukka joutuu tyytymään mun olemukseen. Raportoin tuloksista, jos jonain päivänä selviydyn koneelle saakka ja saan ajatuksia sanoiksi.

3 päivää yksinhuoltajuutta

Mies lähti keskiviikkona työmatkalle ja palaa tänä iltana. Olemme kaikki vielä hengissä. Wuhuu! Miten tämä onnistui?

• Elin koko ajan vähintään 3 tuntia etuajassa. Jääkaapissa oli jatkuvasti ruokaa muutamaksi syöttökerraksi ja pulloja steriloitu varastoon. Jotenkin se onnistui. Viime hätään oli myös kaupan valmiiksi sekoitettua korviketta varastossa. Siihen ei jouduttu turvautumaan. Jostain löytyi aina se viisi minuuttia sterilointiin, veden keittoon ja korvikkeen sekoitukseen.
• Elelin syöttövälin kerrallaan. Tyttöjen nukkuessa hoidin pullorumbaa, tankkasin kahvia, kävin suihkussa, söin jos ehdin.
• Kävin vaunulenkillä säässä kuin säässä – henkisesti piristi kummasti, kun pääsi ulos neljän seinän sisältä.
• Anoppi kävi kahtena päivänä auttamassa muutaman tunnin. Oli helpotus, kun sai apua syöttämiseen edes ne kaksi kertaa. Tyttöjen yhtäaikainen syöttäminen on melkoista jonglööraamista. Aurinkoinen suttaa ja Myy alkaa jossain vaiheessa leikkiä pullolla ja työntää sitä käsillä pois, suuttuen kuitenkin kun maidon tulo loppuu. Välillä teki mieli heittää tuttipullot seinään ja huutaa pari kirosanaa saatoksi. En heittänyt. Purin hammasta yhteen ja yritin saada tutin jossain välissä sinne suuhun uudelleen samalla kun pidin toisella kädellä rauhallisempaa vauvaa ruoassa kiinni. Muutaman kerran sai vaihtaa vaatteet saman tien ruokailun jälkeen – maitoa kun oli siellä ja täällä.
• Annoin itselleni luvan slarvata – jos tytöt viihtyivät keinussa, leikkimatolla tai jonkin sähkölelun pauloissa yksinään 20 minuuttia, niin hyvä niin. Kehittävää tai ei, minä käytin nuo 20 minuuttia syömiseen tai ihan vain istuakseni alas ja huokaistakseni. Ilman huonoa omaatuntoa.

Itse olen henkisesti hyvässä voinnissa ja ylpeä siitä, että selvisin tästä ekasta kerrasta näin mallikkaasti. Kaikille monikkojen yksinhuoltajille vaan suur-respect.

Mies on vasta tulossa kotiin kun tätä kirjoitan. Toivottavasti hyvien tuliaisten kera. Tai no, mulle riittää että voin ensi yönä vetää korvatulpat korviin ja nukkua koko yön. Saa mies syöttää tytöt. Yksi kerrallaan – se on ihan liian mies ja insinööri, jotta pystyisi stereosyöttöön menettämättä yöuniaan 🙂

äitiryhmä

Täällä Tanskassa on sinänsä kiva tapa laittaa äidit kunnan puolesta ryhmiin, jotka tapaavat toisiaan ensin kunnan tiloissa, sittemmin privaatisti (jos haluavat). Meidän kunnassa tarjolla oli kaksosryhmä ja sinne minä viime viikolla menin, reippaasti ja positiivisella fiiliksellä.

Ei mennyt niin kuin vauva-lehdessä. Oikeastaan ihan kaikki meni päin persuja. Jo ihan alkuun piti saada tytöt ahtaita portaita pitkin ekaan kerrokseen. Muilla oli kätevät kantopussit, mä hikoilin mountain buggyn kovat liftit irti vaunuista ja kannoin ne yläkertaan (hirveä hiki tuli jo heti alkumetreillä). Myy huusi melkeimpä koko ajan. Kaikkien muiden vauvat makasi lattialla tyytyväisen näköisinä ja katsoivat silmät suurina kun Myy elämöi.

En voinut osallistua keskusteluun – en kuullut Myyn huudolta juuri mitään. Katsoin hämmästyneenä miten yksi äideistä imetti samaan aikaan kaksosensa ja heitti ne sitten jollain ninjaotteella olalleen (molemmat) ja röyhtäisyttikin ne stereona. Tämä samainen nainen sai Myyn myös rauhoittumaan saman tien kun otti sen syliinsä (argh!).

Koko sen ajan kun olin paikalla (olin yllättäen ensimmäinen joka lähti paikalta, anopin vierailuun vedoten, heh) keskusteltiin vain vauvoista ja lapsista. No, ei silti – ei mulla niiden kanssa ehkä muuta yhteistä olisi ollutkaan.. Mutta haloo, kai sitä jostain muustakin vois puhua.

Niin ja mä olin ainoa, jolla oli ripsiväriä. Tunsin itseni jotenkin turhamaiseksi, ei-äitimäiseksi. Nyt mietin, annanko ryhmälle vielä mahdollisuuden. Ehkä mulla oli vaan perussatakuntalainen negatiiviasenne Myyn huudon vuoksi ja ne olikin oikeasti ihan mielenkiintoisia ihmisiä eikä pelkkiä superluomuäitejä.