äitiryhmä

Täällä Tanskassa on sinänsä kiva tapa laittaa äidit kunnan puolesta ryhmiin, jotka tapaavat toisiaan ensin kunnan tiloissa, sittemmin privaatisti (jos haluavat). Meidän kunnassa tarjolla oli kaksosryhmä ja sinne minä viime viikolla menin, reippaasti ja positiivisella fiiliksellä.

Ei mennyt niin kuin vauva-lehdessä. Oikeastaan ihan kaikki meni päin persuja. Jo ihan alkuun piti saada tytöt ahtaita portaita pitkin ekaan kerrokseen. Muilla oli kätevät kantopussit, mä hikoilin mountain buggyn kovat liftit irti vaunuista ja kannoin ne yläkertaan (hirveä hiki tuli jo heti alkumetreillä). Myy huusi melkeimpä koko ajan. Kaikkien muiden vauvat makasi lattialla tyytyväisen näköisinä ja katsoivat silmät suurina kun Myy elämöi.

En voinut osallistua keskusteluun – en kuullut Myyn huudolta juuri mitään. Katsoin hämmästyneenä miten yksi äideistä imetti samaan aikaan kaksosensa ja heitti ne sitten jollain ninjaotteella olalleen (molemmat) ja röyhtäisyttikin ne stereona. Tämä samainen nainen sai Myyn myös rauhoittumaan saman tien kun otti sen syliinsä (argh!).

Koko sen ajan kun olin paikalla (olin yllättäen ensimmäinen joka lähti paikalta, anopin vierailuun vedoten, heh) keskusteltiin vain vauvoista ja lapsista. No, ei silti – ei mulla niiden kanssa ehkä muuta yhteistä olisi ollutkaan.. Mutta haloo, kai sitä jostain muustakin vois puhua.

Niin ja mä olin ainoa, jolla oli ripsiväriä. Tunsin itseni jotenkin turhamaiseksi, ei-äitimäiseksi. Nyt mietin, annanko ryhmälle vielä mahdollisuuden. Ehkä mulla oli vaan perussatakuntalainen negatiiviasenne Myyn huudon vuoksi ja ne olikin oikeasti ihan mielenkiintoisia ihmisiä eikä pelkkiä superluomuäitejä.  

 

6 vastausta artikkeliin: äitiryhmä

  1. Tuplamamma kirjoitti:

    Samoja fiiliksiä mulla oli aikoinaan erään tuplamammaryhmiän ekassa tapaamisessa🙂 Katselin kaiholla muita imettäviä kun itse pulloruokin vauvani, toinen neiti huusi melkein koko ajan. En muista puoliakaan keskustelusta. Menin silti sinnikkäästi uudelleen ja uudelleen. Muutaman kerran jälkeen olikin ihan ok, mutta ryhmä ei sitten enää kokoontunut. Jälkikäteen ajattelin että oli ihan hyvä ajatus lähteä pois kotoa ja tämä ryhmä oli kuitenkin hyvä paikka ”harjoitella” yksinoloa kaksosten kanssa kodin ulkopuolella. Parempi ei-julkinen tila kuin jossakin isommassa kauppakeskuksessa.

    Tsemppiä!

  2. Mimmi kirjoitti:

    Kyllä mun vierailu tuossa ryhmässä jäi toistaiseksi tähän. Ilmoitin ryhmälle, että jos Myy rauhoittuu, niin tulen lokakuussa kun ne kokoontuu toisen kerran kunnan tarjoamissa puitteissa. Ehkä. Minä olen kai siitä kummallinen tapaus, että viihdyn täällä kotona ja mulle riittää päivittäiset parin tunnin vaunulenkit ulkona (nyt Myyn saa jo nukkumaan ainakin ison osan matkasta). Ollaan oltu tyttöjen kanssa liikenteessä jo alusta alkaen kavereiden luona, mökillä, synttäreillä jne. Yksin en ole näissä tilaisuuksissa tietenkään käynyt vaan mies on ollut mukana. Mä en yksin jaksa autolla niiden kanssa lähteä minnekään, pakkaamista on ihan liikaa jos vaunut ym. pitäis ottaa mukaan.

    Tietty olis kiva, jos joku olis mammalomalla samaan aikaan mun kanssa ja löytyis päiväsaikaan seuraa noille vaunulenkeille tai kahville tänne meille tms. Mutta en kaipaa sitä niin paljoa, että veisin huutavan vauvan sinne ryhmätapaamiseen joka viikko – kun siitä en sitten kuitenkaan nauttisi.

    Saa nyt nähdä, ehkä menen sinne lokakuun tapaamiseen ja katson sitten tilannetta uudelleen. Myy kyllä varmaan vois käyttäytyä ihan hyvin jo nytkin – taitaa olla mun laiskuutta ja tyly ensitapaamisen perusteella tehty ¨”tuomio” niistä muista äideistä. Mä olen aina ollut huono edes small talkkaamaan ihmisten kanssa, joista en jaksa innostua heti ensimmäisten 5 minuutin aikana…

  3. Viv kirjoitti:

    No mun silmissä sä olet jo ihan superäititasoa kun ylipäätään olet mennyt tuollaiseen tilaisuuteen vauvojen kanssa!🙂

    Itte menin ensimmäistä kertaa kaksosvanhempien yhdistyksen tapamiseen kun pojat olivat puolitoistavuotiaita. Äimistelin silmät suurina kun valtaosa tuli paikalle vauvojen kanssa. Ei olis multa onnistunut. Ja tuossakin tapaamisessa oli mukana myös poikien isä!😀

    Tuon kaksosperhetapaamisen jälkeen tajusin että jos ei pääse/jaksa/pysty käymään näissä tilaisuuksissa, se ei todellakaan tarkoita että asiat olisivat huonosti tai pois hallinasta kaksosperheessä. Taitaa sen sijaan olla niin että noissa tapaamisessa käy nimenomaan se onnekas osa kaksosten vanhemmista joilla ylipäätään riittää voimavaroja ja joilla hommat vaan kertakaikkiaan sujuu; vauvat ovat terveitä ja suht leppoisia eikä muutakaan suurempaa ole järkyttämässä arjen tasapainoa. Ihan tavallisessa kaksosperheessä se että pystyy hoitamaan kotiarjen, lapset saavat ruokaa ja hoivaa, on jo tosi jees, oikeasti! Ja jos vanhemmat sen arjen keskellä ovat vielä suht hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, parisuhde kasassa ja molemmilla voimia ajatella välillä muutakin kuin vaippakaaosta, voi jo pikkuisen paukutella henkseleitä loistavasta organisointikyvystä. Jos tuon lisäksi on jaksamista harrastaa äiti-lapsi-tapaamisia, voi olla terveen ylpeyden lisäksi kiitollinen siitä miten huikean paljon myötätuulta kaksosvanehmmuuden taipaleella on ollut!🙂

    Mutta joo, valintakysymyksiä. Itse olen priorisoinut (sosiaalisen elämän kustannuksella) siihen että arki sujuu niin leppoisasi kuin olosuhteisiin nähden on mahdollista. Arjen pitää olla mukavaa, ei stressaavaa! Jos jaksaisi ja ehtisi, ois varmasti kivaa käydä enemmän kaikenlaisissa tapaamisissa ja tapahtumissa. Mut ehtii onneksi myöhemminkin!

  4. em kirjoitti:

    Kaksosten odottajana mua nauratti tosi paljon tämä sun kirjoitus. Minä niin näen itseni tuossa tilanteessa tulevaisuudessa, kun muut äidit hoitelevat vauvansa jollain ninjaotteilla ja itse taistelen huutavien vauvojen kanssa🙂. Varsinkiin jos (ja luultavasti kun) lapsosille siunaantuu äitinsä ja isänsä ihastuttavaa helposti tulistuvaa tempperamenttia… Mutta ihan hyvä päätös on se, ettei tee sellaista, josta ei lopulta oikeasti nauti.

  5. Mimmi kirjoitti:

    Meillä on mukavampaa tyttöjen kanssa keskenämme kuin jaarittelemassa niitä näitä (=lastenhoidosta, lastenhoidosta, lastenhoidosta) monta tuntia ventovieraiden kanssa. Pääsen kyllä ulos ihmisten ilmoille omien kavereiden kanssa kun siltä tuntuu – ja heidän kanssaan voi puhua myös lastenhoidosta mutta ah, myös muusta🙂

  6. […] toisaalta – äitiryhmässä en tätä klubihenkeä aistinut… Ehkä se onkin tuo yhdistelmä ulkkis+kaksoset, joka […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: