Kuukauden verran nautimme pitkistä yöunista. Molemmat tytöt nukkuivat yhdeksästä neljään melkein joka yö. Nyt Myy on päättänyt, että yöllä on aika elää.
Viime yönä Myy heräsi ensin kl 23 (tutti riitti, kunhan sen antoi muutaman kerran) sitten kl 1 (mies vei olohuoneeseen huutamaan ja sai rauhoittumaan tunnissa) ja vielä kerran kl 3. Ruokaa hänelle annettiin kl 3.45. Arska nukkui yli neljään ja sai ruokansa silloin. Kuudelta Myy ilmoitti taas, että nyt tää nukkuminen riitti, kiitti.
Tähän mennessä mies on vienyt Myyn pois makuuhuoneesta ja pitänyt sylissä kunnes hänen majesteettinsa on rauhoittunut. Ensi yönä päätin mennä Myyn kanssa eri huoneeseen nukkumaan. Yritän jonkinlaista tassuhoitoa. Jos tutti ei riitä, niin sitten kosketusta ym. mutta yritän pitää hänet sängyssä ja saada rauhoittumaan siihen. Annetaan myös vähän enemmän korviketta viimeisellä syötöllä kl 20, jotta nälkä ei ainakaan heti yllätä. Ruokaa annan yöllä vasta neljän aikaan.
Saa nähdä kuinka hermo kestää. Pitää muistaa ottaa korvatulpat sängynlaidalle. Tähän mennessä mies on heräillyt Myyn kanssa mutta ei se raukka jaksa töissä, jos ei ikinä saa nukkua. Tiedän, että omat hermot menee vartissa, kun Majesteetti aloittaa bilettämisen. Ja siitähän se riemu ratkeaa, kun isä ei olekaan pelastamassa prinsessaa ja raukka joutuu tyytymään mun olemukseen. Raportoin tuloksista, jos jonain päivänä selviydyn koneelle saakka ja saan ajatuksia sanoiksi.
kaksoiselämää 
Kuulostaa hyvältä tuo tassuhoitosuunnitelma. Toivottavasti tepsii! Tosiaan hankalinta vauvoissa on niiden arvaamattomuus. Juuri kun on kuvitellut saavuttavansa kunnon yöunet, niin annas olla… Meidän vauva tempaisi vastaavaan tyyliin (heräsi joka toinen tunti), kun sairastui. Meillä minä olen se, joka saan tiukan paikan tullen vauvan rauhoittumaan, mutta sekään en ole häävi rooli… Laitankin miehen hoitamaan standardiherätykset (silloin kun hän on maassa – hänhän on puolet ajasta poissa) ja nousen itse vain todellisissa kriisitilanteissa. Siltkin tekee mieli välillä nurista – vaikka meillä onkin vain yksi vauva 😀
Puuh, onneksi meillä ei ole sairasteltu, jos rokotusten jälkeistä nopeaa kuumeilua ei lasketa. Nyt molemmat nukkuu. Sammuivat melkein saman tien, kun eivät nukkuneet enää kl 16 jälkeen juuri lainkaan. Ja tosiaan tuupattiin korviketta vähän enempi kuin ennen. Nyt sormet ristiin, ehkä Myy yllättää ja nukkuu neljään 🙂 Mies lupasi ottaa vahtivuoron yösyötön jälkeen. Saan siis nukkua ainakin neljästä seitsemään, jos Aurinkoinen antaa armoa.
Moikka! Löysin sun blogisi Salamatkustajan kautta ja lueskelen sitä täällä töissä ääneen nauraen. Sulla on jotenkin hyvä tyyli kirjoittaa, ehkä se satakuntalaisuus vaikuttaa asiaa 😀 Itselläni ei siis ole lapsia, mutta lähtökohtaisesti kaikki ulkosuomalaisten elämä kiinnostaa. Olen itsekin asunut ulkomailla ja nyt naimisissa (miten sen nyt sopivasti ilmaisisi) monikulttuurisen miehen kanssa. Vaikka mies siis ihan suomalainen onkin. Tsemppä arkeen!
Kiitos kiitos, Kahdessa kulttuurissa 🙂 Satakuntalaisuus ei kulu pois juuriharjalla eikä maastamuutolla. Olen viimeksi asunut kunnassa 90-luvulla ja silti olen satakuntalainen. Tytöillekin laulan Dingoa hyvän yön lauluiksi – kun en niiden lastenlaulujen sanoja muista…