suosikki

Luin raskaana ollessani kaksosvanhemmuudesta ja siitä, että on normaalia, jos toisesta lapsesta tulee suosikki.

Meillä oli alussa selkeästi miehen kanssa ”omat” vauvat. Minä makasin osastolla Aurinkoisen kanssa, mies huolehti ensimmäisen vuorokauden yksin Myystä keskolassa. Tämä roolitus jatkui pitkään vaikka Myy pääsikin pois keskolasta vuorokauden tarkkailun jälkeen. Mies huolehti Myyn nenä-mahaletkusta jne. jne.

Minä en ensimmäisten kolmen kuukauden aikana välillä kelvannut Myylle lainkaan. Hän nukahti vain ja ainoastaan isän käsivarsille. Nyt roolit on jaettu uudelleen. Myy saattaa iltaisin saada totaaliraivarin, jos minä en ole antamassa ruokaa, laittamassa sänkyyn tai ojentamassa tuttia. Jos kyseessä olisi yksi lapsi, uskon, että opetettaisiin neiti puoliväkisin molempien palveluun. Mutta kaksosten kanssa ei kaikki mene kasvatusoppaan mallin mukaan. Jos huudatetaan Myytä, herää Aurinkoinenkin. Ja kun ne molemmat herää huutamaan, niin siinä vierähtääkin taas tovi, että saa molemmat tapeltua tainnoksiin. Mieluummin siis juoksen paikalle, jos vain voin.

No onko minulla suosikkia? Ihan alussa se taisi olla Aurinkoinen mutta nyt on kyllä puntit ihan tasan. Vaikka kuinka objektiivisesti yrittäisin ajatella asiaa, niin en voi sanoa, että toinen tytöistä olisi jotenkin enemmän suosikki. Myy työllistää enemmän mutta sille on tainnut tippua temperamenttigeenit mutsin puolelta. Minä haluan ja minähän saan mentaliteetilla mennään. Aurinkoinen lähinnä kohauttaa olkapäitään ja siirtää mielenkiintonsa johonkin muuhun. On itse asiassa mahtavaa, että tytöt on luonteeltaan noin erilaisia.

2 vastausta artikkeliin: suosikki

  1. Tuuli kirjoitti:

    Mahtavaa tosiaan, että teillä on kaksi ihan eri persoonaa! Olen miettinyt samaa asiaa lähinnä siltä kannalta, että jos meillä olisi joskus 2 lasta (todella iso JOS!), niin onko mahdollista, että voisin pitää toisesta lapsesta yhtä paljon kuin tästä (…jonka luonne tuntuu vastaavan aikalailla Myyn luonnetta – tyttö ei suostu minkäänlaisen uhrin asemaan ja on hieman räjähtelevää sorttia!). Koko ajatus tuntuu mahdottomalta, mutta pakkohan sen on olla mahdollista… Tosin asialla ei liene niin suurta merkitystä, kunhan toinen lapsi ei vaistoa olevansa listakakkonen, vaan tuntee olevansa yhtä rakas. Toisaalta taas, mitenhän senkin salaa, jos on toinen on ihan aidosti selkeä suosikki? Meidän lapsuudenperheessä ei edes yritetty salata, vaan yksi rassukka oli (ja on edelleen) listakolmonen… Tilanne ärsyttää vieläkin, ja olen sanonut siitä suoraan vanhemmillenikin – ilman minkäänlaista tulosta. Kyseessä on persoonallisuusongelma: siskoni on yksinkertaisesti eri planeetalta kuin vanhempani.

  2. Mimmi kirjoitti:

    Mä luulen, että lapsi kyllä vaistoaa, jos oikeasti on se kakkonen. Voikohan lapsia rakastaa jotenkin eri tavalla? Onhan ne eri persoonia. En tiedä, joku useamman lapsen äiti voisi kertoa miten tää menee, kun lapset tulee eri aikaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: