hysteerikkoko?

Tunnustaudun huolehtivaiseksi äiti-ihmiseksi. Tutustuin englantilaisiin, suomalaisiin ja norjalaisiin kirjoituksiin (lääkärien) tuosta pään epämuodostumisesta. Se onkin melko yleistä kaksosilla, jotka joutuvat asumaan ahtaassa kommuunissa koko raskausajan.

Epämuodostuma voi johtua ainakin kahdesta eri syystä: asennosta (siis raskausaika + selällään / samalla kyljellä makaaminen) tai sitten kallon ennenaikaisesta luutumisesta. Tämä on erittäin epäasiantuntijamainen lyhennelmä luetusta tiedosta. En laita linkkejäkään, kun haluan pysyä pois kyseisiltä sivuilta, jotta en huolestu enempää.

Sen verran huolestuin kuitenkin, että varasin ajan lääkärille. En ole  helposti hysteriaan taipuva henkilö. Olen nyt kärsivällisesti odotellut kolme kuukautta ja yrittänyt makuuttaa lasta oikeassa asennossa vikaa korjatakseni. Eipä ole auttanut.

Jos jotain olen oppinut lääkärien kanssa asioimisesta, niin se on se, että parempi on ottaa asioista selvää etukäteen ja haastaa lääkäri todistamaan epäilyni vääriksi. Onneksi osaan ilmaista asiani asiallisesti, eikä minua ole vielä toistaiseksi luokiteltu hysteerikoksi vaan kaikki tutkimukset on tehty toiveiteni mukaan (lähinnä lapsettomuus ja sen syiden tutkinta). Tämä pääasia (heh) on parempi tutkia nyt, sillä jos kyse olisi harvinaisesta luutumisesta, niin se pitää diagnosoida ajoissa.

Juhlitaan tässä nyt ensin joulut ja vaihdetaan vuotta Suomessa. Palaan arkeen ensi vuonna. Hyvää joulua ja uutta vuotta!!

pään muoto

Myyn pään muoto on ihan muutaman kuukauden ikäisestä ollut ”epäkesko”. Olemme yrittäneet saada tyttöä nukkumaan kyljellään, huonoin tuloksin. Nyt se vasta onnistuu mutta onko se jo liian myöhäistä? Tyttö on nukkunut selällään ja pää on littana takaa. Lisäksi ihan ensimmäisinä kuukausina tyttö nukkui vain toisella kyljellä (kääntyi aina samalle puolelle, kun silmä vältti). Näin ollen pää ei ole edes tasaisen littana.

Nyt olemme saaneet tytön oppimaan nukkumaan toisella kyljellä ainakin suurimman osan ajasta. Toivottavasti se vielä auttaa. Vinkkejä ja kokemuksia otan vastaan. Olen tästä jo hieman stressaantunut vaikka kai tuo pään muoto tasaantuu tytön kasvaessa.

Jostainhan sitä täytyy aina se pieni stressi / huono omatunto kaivaa?

sairastelua

Myy kehitti sunnuntaina kuumeen. Aurinkoinen seurasi maanantaina perässä. Eilen nousi kuume uudelleen, molemmille melkein samaan aikaan, illalla/yöllä. Tässä on siis ollut jompi kumpi sairaana koko ajan. Kuume nousee nopeasti mutta menee vuorokaudessa ohi. Tytöt syö kyllä mutta kitisee ja vikisee koko ajan hereillä ollessaan ja iltaisin yöuni ei tahdo tulla tai ainakin jompi kumpi heräilee itkemään koko ajan.. Tässä mulle oiva syy olla järjestelemättä joulua. Keittiön lavuaarikin on tukossa, eikä putkimiestä näy,helvetti 🙂

Työpaikan joululahja tuli tänään. Se on perinteisesti ruokapainotteinen. Ankkaa, kinkkua, härän selkää, maksapasteijaa, lohta… Ruokaa niin paljon, että sillä ruokkisi kylän Afrikassa. Ja arvatkaapa vaan, kuka on unohtanut tyhjentää pakastimen. Onneksi ollaan joulu kotona ja miehen isä tulee vaimonsa kanssa meille. Ehkä me saadaan edes osa syötyä joulun pyhinä.

Ai niin. Näin toissailtana mielettömän hyvän leffan, Desert Flower. Kertoo Waris Diriestä, somalitytöstä, josta tuli huippumalli. Leffa kertoo myös karua tarinaa tyttöjen silpomisesta. Minä vaikutuin tarinasta niin paljon, että otin yhteyttä Waris Dirie foundationiin ja tilasin muutaman dvd:n ja aion myös lahjoittaa heille rahaa. Suosittelen lämpimästi elokuvaa/kirjaa/tutustumaan säätiön toimintaan.

 

reality check, please..

Olen huomannut usempana päivänä peräkkäin muistelevani kaiholla raskausaikaa, mahaa ja sitä odotusta ja jännitystä, millaisia lapsia meidän geeneistä oikein syntyy.

Yhtenä päivänä kyselin mieheltä, että mitäs hän sanoisi, jos kertoisin haluavani lisää lapsia. Mies vetäisi henkeä ja varmisti, että kyseessä on täysin hypoteettinen kysymys.

JOS olisin 10v nuorempi ja JOS voisin raskautua ilman geeniteknologiaa, niin minä varmaan jo haaveilisin uudesta raskaudesta.

Kauheeta. Nyt lähden katsomaan kaverin pari viikkoa sitten syntynyttä tyttövauvaa. Toivottavasti se huutaa ja kirkuu ja on ihan kamala. Jospa nää ihme haaveilut haihtuisi sen myötä kauas kaakkoon..

kaksosten kanssa lentokoneessa

En traumatisoitunut!

Lentomatkat menivät kaksosten kanssa hienosti. Se oli yllätys, että sylivauvojen kanssa ei voinut istua ihan missä tahansa – ylimääräisiä happinaamareita ei ole joka istuimen päällä. Jouduimme istumaan erillämme sekä mennessä että tullessa.

Myy kakkasi mennen tullen juuri sopivasti niin, että jouduin vaihtamaan sen lentokoneen vessassa. Toisella kertaa sain vaihtaa koko vaatetuksenkin. Onneksi olen pieni ihminen eikä Myykään iso ole. Hiki siinä tuli silti.

Muuten tytöt nukkuivat molemmilla reissuilla ison osan matkasta. Molemmat lennot olivat aikaisin aamulla ja se sopi erinomaisesti – tytöt olivat väsyneitä aikaisesta heräämisestä eikä vielä ollut päällä iltakiukkua tms.

Tullessa olin yhden yön yksin tyttöjen kanssa lentokenttähotellissakin. Sekin sujui nappiin. Huoneessa oli vedenkeitin. Sillä keittelin aamulla vettä, jonka kaadoin pottaan. Potassa lämmitin sitten kaksi pullollista korviketta nopeasti ja syötin tytöt simultaanisti hotellipyyhkeen päällä sängyllä ennen kuin lähdimme kentälle. Näppärää.