eihän se varmasti ikinä unohdu

Maikkarin sivuilla oli juttu lapsettomuushoitojen rankkuudesta. Jopa 20-30% hoidoissa olevista kärsii masennuksesta ja 70% toivoisi psyykkistä apua hoitojen aikana. Harva sitä kuitenkaan lopulta hankkii ja vertaistuenkin hakeminen jää leimautumisen pelossa.

Kestin pitkän prosessin mielestäni yllättävän hyvin. Viimeinen, neljäs hoito, oli rankka psyykkisesti. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos se ei olisi onnistunut. Bloggailu toi vertaistukea ja siitä oli todella paljon apua. Samassa tilanteessa tai saman kokeneiden kanssa oli helppo puhua hoitojen yksityiskohdista ja kysellä neuvoa. Olin myös onnekas siinä, että muutama lapsellinenkin ystävä tuntui ymmärtävän tilanteemme hyvin, ja sain tukea myös heiltä.

Jos sinulla on ystävä/tuttu/sukulainen, joka on lapsettomuushoidoissa, hän todennäköisesti tarvitsee tukea ja ymmärrystä. Kaikki eivät halua puhua asiasta niin julkisesti ja avoimesti kuin minä päätin aikoinani tehdä mutta ehkä puhuminen kuitenkin auttaa? Utelu ja väkisin urkkiminen oli minulle myrkkyä. Sanoinkin monille (erityisesti miehen sukulaisille), että puhun aiheesta sitten, kun siltä tuntuu.

Lapsettomien blogien lukeminen ehkä avaa paljon niitä tuntemuksia, joita lapsettomuushoidoissa olevat käy läpi.

3 vastausta artikkeliin: eihän se varmasti ikinä unohdu

  1. Tuuli kirjoitti:

    Minäkin koen, että hoitorupeama meni loppujen lopuksi aika hyvin. En ehtinyt masentua. Hirvittää vain ajatus siitä, ettei viimeisin hoito olisikaan onnistunut… eikä sitä seuraavakaan. Ehkä sitä olisi jossakin vaiheessa kokenut tehneensä parhaansa raskautumisen eteen ja lopulta vain hyväksynyt sen, ettei meille ole lapsia tarkoitettu. Mutta tarkalleen milloin näin olisi tapahtunut — monennenko hoidon jälkeen…? Tuntuu hurjalta edes arvailla.

  2. em kirjoitti:

    Luin tuolta laittamastasi linkistä artikkeliin tulleet kommentit. Hohhoijjaa taas kerran, meitä on joka junaan🙂. Kyllä se tosiaan olisi itselläni aikamoinen henkinen prosessi ollut, jos hoidoilla ei olisi onnistunut.

  3. Mimmi kirjoitti:

    Tuuli: Me päätettiin etukäteen, että julkisen 3 yritystä plus yksityisen 3 katsotaan ja sitten luovutetaan. Neljännellä onnistui. Kyllä se julkisen viimeisen hoidon epäonnistuminen masensi. Monihan lopettaa siihen, kun ei halua sijoittaa rahaa yksityiseen.

    em: Joo, voi morjes. Ja tollaset idiootit varmaan lisääntyy mielin määrin. Meillä oli plan b lapsettomuuden varalle. Tai oikeastaan plan b ja c ja varmaan deekin. Onneksi ei tarvinnut alkaa arpoa niiden kesken.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: