ahistus

helmikuu 29, 2012

Töistä soitettiin ja tarjottiin uutta, mielenkiintoista työnkuvaa. Uudet kuviot, uudet esimiehet, uudet kollegat – haasteita ja silti tuttu, turvallinen ympäristö. Esimiehelläkin olis 4 pientä lasta (joukkoon mahtuu kaksospojat). Ymmärtäisi varmaan sen, että pienten ipanoiden kanssa joskus joutuu joustamaan.

Tajusin puhelun jälkeen, että ei mulla ole ikävä työelämään. Heti kävi ahdistamaan tollanen mielenkiintoinen työtarjous.

On tääkin ongelma.


kotona vai kylässä

helmikuu 27, 2012

Löysin työpaikkailmoituksen, joka kiinnosti. Työ alkaisi elokuun alussa, joten tytöt joutuisivat hoitoon hieman aiemmin kuin mitä olin ajatellut.

Minua hirvittää ajatus päivähoidosta. Vaikka hoitopaikka olisi kuinka hyvä tahansa, vierastan ajatusta siitä, että näkisin lapsia niin lyhyen ajan arkipäivinä. Aamulla kiireessä ja illalla väsyneenä. Sen kaikista ihanimman ajan lapset olisivat vieraiden ihmisten hoidossa ja minä jäisin paitsi todella paljosta. En siis ole edes pohtinut sitä, onko päiväkoti hyväksi lapselle vai saako sieltä elinikäisen trauman (tuntuu, että päiväkotikeskustelut ovat aina noin mustavalkoisia). Lähinnä kauhistuttaa tuo yhteisen ajan vähyys, jos palaan töihin jo kesän jälkeen.

Todennäköisesti haen tuota työtä mutta en varmasti kauheasti pety, jos he eivät ulkomaalaista siihen hommaan valitse. Päädyimme nyt siihenkin, että pysymme tässä nykyisessä asunnossamme vielä muutaman vuoden. Taloudellisesti pystyisin siis jäämään kotiin vähintään siihen saakka, kun tytöt ovat 2v.


klubilaiset

helmikuu 23, 2012

Olen lyhyen ajan sisällä törmännyt useampaan heimolaiseen.

Meillä kävi puhelinfirman mies ja nopeasti kävi ilmi, että a) hän on ulkomaalainen ja tytöt nähtyään b) itse kaksonen. Juttuahan riitti. Monte Negro ja Suomi ovat ehkä vähän eri asia mutta ulkomaalaisia olemme joka tapauksessa ja pelkästään aksentti tanskan kielessä aiheuttaa usein nokan nirpistyksiä tässä ulkomaalaisvastaisessa  ulkomaalaisiin varauksella suhtautuvassa kansassa. Minua luullaan yleensä jostain syystä aina ruotsalaiseksi. Puheessa on varmaan ruotsin sanoja silloin tällöin. Entinen pomoni taas sanoi, että näytän enemmän ruotsalaiselta kuin suomalaiselta. Enkä todellakaan ole pitkä, kaunis blondi. En kysellyt selvitystä kantaan sen enempää – se olisi kuitenkin ollut jotain tylsää 🙂 Kaksosuus taas on sellainen juttu, että sitä saman tien tuntee kuuluvansa samaan klubiin. Siitä riittää aina puhuttavaa ja kokemukset ovat usein niin samanlaisia, erilaisista asetelmista huolimatta. Siinä vaan on jotain, joka yhdistää saman tien.

Tänään menin tyttöjen kanssa naapurin pyöränkorjaajamiehen luo. Hän on Iranista ja olemme monesti jutelleet ihan vain ulkomaalaisjuttuja ja hänen kokemuksistaan Suomesta, Tanskasta ym. Nyt hän näki tytöt ensimmäistä kertaa ja innostui heti. Kävi ilmi, että hänellä itsellään on kaksoset, tyttö ja poika. Lapsista emme aiemmin koskaan ole jutelleetkaan. Mies perheineen joutui pakolaisiksi vauvojen ollessa pieniä ja päätyivät tänne Tanskaan. Näinkin erilaisista lähtökohdista huolimatta olimme saman tien klubilaisia, kaksosten vanhempia.

No, toisaalta – äitiryhmässä en tätä klubihenkeä aistinut… Ehkä se onkin tuo yhdistelmä ulkkis+kaksoset, joka yhdistää 🙂


lapset-mikä ihana tekosyy

helmikuu 22, 2012

Tänään oltiin tanskalaisissa hautajaisissa. Ajattelin etukäteen, että onhan näistä vauvoista hyötyäkin – voidaan poistua paikalta aikaisin vetoamalla jotenkin epämääräisesti vaikka vauvojen rytmeihin. Vainaja kun ei ollut meille mikään lähisukulainen mutta halusimme kuitenkin olla paikalla.

En taaskaan muistanut, että tanskalaiset osaa nää get-together-jutut. Vaikka kyse oli hautajaisista, niin lähdimme sieltä hyväntuulisina. Kirkon jälkeen ei istuskeltu kirkkotuvassa ja jännitetty kahvikuppineuroosin vallassa kuka joutuu ehkä sanomaan jotain. Ei. Tarjolla oli älytön määrä ruokaa ja juomaa. Ensimmäiseksi tarjoilijat rykäisivät pöytään snapsipullot, koska eihän sitä silliä ilman akvaviittia voi syödä. Puheet olivat lämpimän hauskoja ja niitä oli kiva kuunnella.

Vauvoja ihasteltiin koko saattoväen voimin ja tytöt käyttäytyivät kuin enkelit. Myy hymyili koko naamallaan kaikille ja repi ihmisiä takinhelmasta, jos sitä ei muuten huomattu.  Saatiinpa myös kutsu kesällä järjestettäviin sukujuhliin – vaikka ei edes olla sukua.


maanantai

helmikuu 20, 2012

Miten voi äitiyslomallakin maanantai kyrsiä näin pahasti? Yöllä en saanut nukuttua. Vauvatkin heräili ja herätti silloin, kun vihdoin olin nukahtanut. Aamulla otti vaan päähän. Tytöt nukkuvat nyt, vihdoin, päiväunia. Nukahtaminen vei ikuisuuden ja vuorotellen jompi kumpi oli hereillä.

Minä olen juonut kahvia ja haaveillut töihin paluusta. Onneksi saatiin eilen kasa uusia leikkikaluja ihanalta ystävältä lainaan. Musiikkia soivat, valoja vilkuttelevat patterikapistukset voittaa ainakin toistaiseksi äidin puntissa roikkumisen. Paitsi sitten kun on nälkä, uni tai muuten vaan ottaa päähän.

Kiinteistövälittäjä haluaisi tulla näyttämään asuntoa jollekin kiinnostuneelle asiakkaalleen. Me ei siis olla laitettu tätä vielä edes myyntiin. No, kai niitä renkaisiin potkijoita voi tänne päästää katsomaan – kunhan joku ensin viitsii siivota…


haaste

helmikuu 17, 2012

Kata haastoi listaamaan viisi hyvää ulkosuomalaisen suomeksi kirjoittamaa blogia, joissa on vähemmän kuin 200 jäsentä. Minä olen enemmän lukenut lapsettomuuteen ja kaksosiin liittyviä kirjoituksia mutta tässäpä muutama ulkosuomalaisblogi, joita olen seuraillut:

1. Näkymätön Lapsi Tuulin ja suomalais-ranskalaisen perheen elämää Englannissa

2. Destination Unknown Norjalaista näkökulmaa

3. Maailman Ihmeellisin Matka Sveitsissä kaksosten kanssa

4. Ex-Haikaranpelätin Tarinaa Tanskasta – tämä on tosin tauolla

5. Salamatkustaja Islannista på finsk. Voi olla, että täällä on enemmän kuin 200 jäsentä mutta laitan silti 🙂


päivän treeni

helmikuu 16, 2012

Puin tytöille ulkovaatteet päälle. Heidän maatessaan äksänä lattialla (television vangitsemina) puin salamana omat toppatamineet päälle. Sitten vauva A kantoon, alakertaan ja vaunuihin kiinni. Sitten juoksujalkaa takaisin yksi kerros ylemmäs ja vauva B syliin ja alas ja vaunuihin kiinni. Sitten oma takki kiinni ja jep, hanskat jäi – ei kun hakemaan ne vielä kotoa.

1.5 tunnin hyötyliikunnan (posti ja kauppareissu) jälkeen kotiin. Vaunut ala-aulaan parkkiin. Kauppakassi käteen ja ylös avaamaan ovi (en saa sitä vauva kainalossa auki, vaatii kahta kättä). Sitten vaihdan maiharit lennossa reinoihin ettei koko olohuone ja valkoiset lattiat ole kurassa. Harpon portaat alas hakemaan ensimmäisen vauvan ylös. Haalarit, hanskat ja hattu pois ja leikkikehään odottamaan.

Nopea siirtyminen alakertaan. Siellä on tietysti joku naapurin mummoista ja hänen kanssaan on vaihdettava pari sanaa. Sitten toinen vauva kainaloon ja yläkertaan, jossa sisko jo ilmoittelee heitteillejätöstä. Talvivaatetus vauvalta pois ja asennan sen baby-einstein kehään.

Vielä kerran alakertaan hakemaan kaksi puuropakettia, jotka eivät mahtuneet kauppakassiin.

Talvi, lopu jo.