yks nukkuu, toinen kukkuu

Vähän on ollut takkuista ja kirjoittaminen on ollut jäissä. Aurinkoinen kapinoi syömistensä kanssa, edelleen. Pienillä jutuilla saan sen sujumaan jotenkin (annan omalle lautaselle sormiruokaa ja saa juoda itse välillä omasta pullosta).

Enemmän väsyttää tyttöjen unirytmi. Ne herää joka aamu viiden ja kuuden välissä. Nyt on siirrytty taas pienen paremman pätkän jälkeen lähelle sitä viittä, tänä aamuna alkoi elämöinti tasan kello 5. Pakko antaa pulloa, muuten meno ei rauhoitu. Ei jakseta hyssytellä puolta tuntia ja ollaan yritetty antaa vaan jokellella – ei auta. Pulloa kehiin ja sen jälkeen tytöt saattaa nukkua vielä hetken. Yleensä vain toinen nukkuu ja toinen sitten kukkuu.

Mies herää lasten kanssa viimeistään kuudelta. Minä saan periaatteessa tuon aamusyötön jälkeen nukkua kahdeksaan. Mutta enhän mä nukahda napista painamalla. Pyörin sängyssä vielä kuuden jälkeen ja ehdin hetkeksi nukahtaa ennen herätystä. Koska leidit herää noin aikaisin, tarvitsee ne vielä ihan väkisin parit päikkärit. Aurinkoinen tosin nukkuu nekin hyvin huonosti. Myy simahtaa saman tien ja nukkuu suht hyvin 1.5 tuntia. Arska pyörii ja hyörii ja nukahtaa vaivoin – herätäkseen tunnin päästä huutamaan. Joskus saan sen kyllä nukahtamaan vielä uudelleen.

Mutta siis sellaista vapaata aikaa päivisin ei juuri enää ole, kovin montaa minuuttia.

7 vastausta artikkeliin: yks nukkuu, toinen kukkuu

  1. Kata kirjoitti:

    Tuo on tosi rankkaa aikaa, ja voin vain kuvitella miten rankkaa kahden samanikäisen pienen kanssa.

    Mä olin viime syksyn aika sumussa kun tyttö heräili läpi yön, ja poika joka nukkui hyvin yönsä heräsi sitten puolestaan päivään viiden tai viimeistään puoli kuuden maissa, kun tyttö olisi vihdoin nukkunut pitemmän pätkän. Poika oli onneksi riittävän vanha, että saatoin lopulta lahjoa sen nukkumaan pitempään… (Pelasin sen kanssa aamulla lasten lautapeliä jos se nukkui aamulla pitempään🙂 ) Ja tyttö alkoi nukkua ennen pitkää paremmin osin omia aikojaan ja osin siksi, että lopetin yöimetykset ja lopulta päiväimetyksetkin.

    Mutta tuo syksy oli kyllä yksi mun elämän raskaimmista ajoista – se on melkein käsittämätöntä miten tärkeää kunnon pätkät unta on, samoin kuin arkipäivän pikku lepohetket, ainakin siihen asti kun niistä ei enää saa nauttia. Voimia teille koko porukalle! Toivotaan, että teidän tytöt rauhoittuu pian nukkumaan pitkiä yöunia ja kunnon päiväunia.

  2. Mimmi kirjoitti:

    Mulle riittää nuo yöunet, jotka ehdin nukkua. Enemmän rasittaa päivät, kun ei oikein ole kunnon hengähdystaukoa. Mutta tällaista tää taitaa olla kaikilla kaksos-/monikkovanhemmilla.

    Yks tuttu jutteli, että ”noh, ei meidänkään lapset (2) nukkuneet kuin kerran päivässä heti alusta asti”. Myöhemmin kävi ilmi, että se kerran päivässä nukkuminen tarkoitti 3 tunnin päikkäreitä ilman väliheräilyjä. Plääh…

  3. Tuuli kirjoitti:

    Rankkaa on varmasti kahden kanssa, mutta tämän yhden kanssa olen huomannut ainakin sellaisen ilahduttavan asian, että unirytmit saattavat muuttua parempaan hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Meillä siiryttiin pidempiin uniin (päivin sekä öin) aika äskettäin kun tyttö oppi liikkumaan oikein urakalla, innostui sen seurauksena syömään metsurin annoksia, ja siitä johtuen taas nukkuu paljon pidempiä pätkiä. Mutta katsotaan nyt sitten miten kauan riemua riittää eli milloin on seuraava uneton kausi edessä…😀

  4. Satu kirjoitti:

    Huh, jaksamisia sinne. Täällä on mennyt viimeiset pari viikkoa niin että tyttö on nukkunut (tai mieheni on viihdyttänyt häntä aamuisin) mutta minä olen kukkunut. Nyt alkaa olla ihan takki tyhjänä kun ei uni meinaa itsellä vaan tulla illalla tai yö- ja aamusyömisten jälkeen…

  5. Mimmi kirjoitti:

    Meillä unirytmi muuttuu vaan toisella ja se vaikeuttaa arkea entisestään. Tällä hetkellä Arska kukkuu ja Myy taas nukkuisi entistä pidempään, ainakin joskus toisinaan. Ja sitten pitäisi joko pakottaa ne samaan rytmiin tai olla vuorotellen nukuttamassa jompaa kumpaa.

    Onneks mun mies on koko ajan lähellä ja valmis lähtemään töistä aikaisin jos mun hermot leikkaa kiinni. Viime viikolla oli yksi iltapäivä, kun oli pakko viehkeästi vinkata miehelle, että se sais tulla kotiin aikaisemmin🙂

  6. k kirjoitti:

    Mitä mä kirjoittaisin…Sympatiseeraan ja empatiseeraan sua ihan TÄYSILLÄ!!!
    Muistan neljäntoista vuoden takaa vieläkin sen vihan ja väsymyksen, mikä minulla oli lasta kohtaan,joka heräili 5-10min. välein yöllä syömään. Meillä tähän auttoi unikoulu. Onneksi.

  7. Mimmi kirjoitti:

    🙂 Kai toi Aurinkoinen joskus oppii päiväunien ihanuuden. Viimeistään teini-iässä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s