matkalla

Käväisimme kaksosten kanssa Kanarialla. Itse loma oli mukavan rauhallinen. Ehdimme miehen kanssa kahdestaankin ulos, sillä vanhempani olivat mukana ja aina valmiita lastenvahteja. Täytyy silti todeta, että matkustaminen pienten vauvojen kanssa oli helmpompaa kuin näiden, pian 11kk vanhojen tomerien tyttöjen kanssa.

Ensinnäkin eihän ne enää nuku koko lentomatkaa. Takaisin tultiin keskellä yötä ja on pakko sanoa, että melko eksoottisissa tunnelmissa lennettiin. Kone oli täynnä humalaisia ruotsalaisia, lapsiperheitä ja tuskaantuneita muita matkustajia. Loppuhuipennuksena lentokentällä odoteltiin pitkän aikaa kaksosvaunuja, jotka toimitettiin muiden matkatavaroiden jälkeen terminaalin toiseen päähän. Kello oli kaksi yöllä, ei paljon naurattanut.

Myy reagoi uusiin kuvioihin saamalla raivarin joka kerta, kun olisi pitänyt nukkua. Todella pikantti lisä tuohon öiseen paluulentoon, muuten. Koska bungalowiin ei roudattu matkalaukullista leluja, piti neitejä olla koko ajan viihdyttämässä heidän hereillä ollessaan. Onneksi oli ne isovanhemmat mukana.

Eli siis vaikka aurinko oli ihana juttu ja paikan vaihdos piristää, niin tällä järjellä odottaisin matkan kanssa vähintään siihen saakka, kun lapset ovat niin isoja, että nukkuvat vain yhdet päikkärit, osaavat kävellä itsenäisesti eikä pistä kaikkea suuhunsa. Ainakaan en lentäisi noin kauas, korkeintaan kolmen tunnin päähän kotoa.

Ystäväni, kahden pienen tytön äiti, joskus totesi, että ”ihanalta kuullostaa nuo teidän eksoottiset kaukomatkat mutta pienten lasten kanssa on ihan sama onko Maltalla vai Malesiassa”. Allekirjoitan tämän. Ei me paljon muuta nähty kuin bungalowin lähimaisemat. Mietittiin auton vuokrausta mutta kun yritettiin saada palasia kohdalleen lasten nukkumisten suhteen, tila-auto/2 pientä autoa valinnan suhteen, matkasuunnitelman suhteen, niin luovutettiin. Pääasia matkalla kuitenkin oli, että shortseilla tarkeni ja palvelu pelasi. Näiltä osin Kanarian saaristo ja meidän perusbungalowsetti täytti vaatimukset. 

 

13 vastausta artikkeliin: matkalla

  1. annalk kirjoitti:

    Huh, osaan kuvitella tuon paluumatkan tunnelmat! Mitä tulee itse matkaan, mekin ollaan mietitty lomailua kaukomailla, mutta tämän postauksen luettuani ajattelen, että saattaisi tosiaankin olla viisainta lykätä sitä vuodella parilla🙂

  2. Mimmi kirjoitti:

    Tämän kokemuksen jälkeen ajattelen niin, että kaukomatka ihan pienten kanssa on hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa. Itseäni harmittaisi vaan, että siellä kaukana jäisi kuitenkin niin paljon tekemättä ja näkemättä. Me odotellaan se pari vuotta (vähintään) ennen kuin roudataan koko perhe merta edemmäs kalaan. Ehtiihän sitä sitten, myöhemminkin. Siihen saakka tyydytään Euroopan lähikohteisiin.

    Varaan oikeudet mielenmuutoksiin, heh😀

  3. Tuuli kirjoitti:

    Heh, joo – kannattaa varata oikeudet mielenmuutoksiin🙂. Olet varmasti tottunut matkustamaan siinä missä minäkin, ja outoahan se on olla ihan paikoillaan vain siksi, että on lapsi(a)… Tämänhetkinen haaveeni on päästä jonnekin kaukoidän eksoottiselle saarelle, jossa pari halpaa supernannyä huolehtisi meidän lapsesta superhyvin sillä välin kun me uidaan (hih, ihan kuin uskaltaisin jättää lapsen täysin vieraan hoitoon?!). Mutta tuossakin tapauksessa, kuka kestää lennon kaukoitään kun jo lyhytkin lento tuntuu nykyisin pitkältä….

  4. Kata kirjoitti:

    Meidän on pakko tehdä noita pitkiä lentoja ainakin kerran vuodessa, että päästään isovanhempien luo Eurooppaan täältä kaukomailta. Omilla lomilla yritän kyllä vältellä noita pitkiä lentoja. Mies olisi kyllä aina menossa vaikka minne, varmaan vaikka maailman ympäri, mutta musta tuntuu, että se ei vaan aina muista tai osaa etukäteen ajatella minkälaista matkailu pienten lasten kanssa käytännössä onkaan. Lempilomakohteeni tällä hetkellä on ehkä Miami ihan vain siksi, että se on meiltä tunnin ajomatkan, alle pari tuntia kestävän lennon ja puolen tunnin taksimatkan päässä. Mikään noista matkan vaiheista ei kestä liian kauan, ja perillä on helppoa ja mukavaa.

    Me matkustetaan lasten kanssa aika paljon (ensimmäinen matkusti lentokoneella Euroopan sisällä ensimmäisen kerran kuusiviikkoisena ja toinen jo kahden ja puolen viikon kypsässä iässä) ja kyllähän lentomatkailusta ja matkustuksesta yleensäkin on vuosien varrella tullut helpompaa ja joustavampaa. Lapsetkin tietävät jo mitä odottaa. Mutta on se vaan silti raskasta odotella yömyöhään kentällä niitä rattaita, vaikka olisi minkälaiset harjoituskierrokset alla…

    Tervetuloa kotiin!

  5. Satu VW kirjoitti:

    Täytyy siis täysin siemauksin nauttia tuon meidän minin kanssa lentämisestä vielä kun se on noin pieni… Vaikka iso ero on jo nyt siihen kun lensin hänen kanssaan muutama kuukausi sitten ja nyt viikko sitten!

  6. Mimmi kirjoitti:

    Ensimmäiset lennot vauvojen kanssa meni niin, että ne nukkuivat mennen tullen. Nyt lennot meni menomatkan osin hyvin, takaisin tullessa oli niin levotonta, että yöunet meni molemmilta. Humalaiset heiluivat, huusivat ja ravasivat vessassa, lapset itkivät, muut matkustajat raivosivat… Normaalit reittilennot ovat ihan eri luokkaa kuin nämä tällaiset lomalennot🙂

    Kyllä me matkustetaan jatkossakin mutta nyt on helpompi hahmottaa kohteen vaatimukset ja oma joustovara. Kaksi vauvaa, jotka ei kävele/syö/viihdy itsenäisesti vielä juurikaan, on aika iso duuni neljällekin aikuiselle vaikka kaikki meni ihan hienosti. Jos vaikka toinen olisi jo kävellyt ja syönyt itse ja viihtynyt jonkun pelin parissa edes hetken, kaikki olisi ollut paljon vaivattomampaa.

    Heinäkuussa on edessä automatka Suomeen. Pitänee varata hyvin aikaa, jotta voidaan pysähdellä tuulettelemassa isompia energioita Ruotsin tienvarsikuppiloissa. Sitä ennen on vielä edessä mökkeilyä ja yksi lentomatka Suomeen tyttöjen kanssa. Eli ei me kotiin jämähdetä…

  7. em kirjoitti:

    Ylläripylläri mekin matkailuun tottuneina haaveillaan jo kaukomaista tyttöjen kanssa. Haasteellisinta on siis se siirtyminen, ei itse kohteessa lomailu? Ollaan vähän ajateltu Espanjaa ensi syksynä ja Floridaa kun tytöt on noin vuoden. Se Florida olis kyllä lentojen osalta aika tosi paha ja tytöt olisivat vielä pahassa iässä istumaan koneessa silloin, kun intoa liikkumiseen on varmasti niin paljon siinä vaiheessa. Mutta haaveillaan, että viettäisimme Floridassa useita viikkoja tai jopa kuukauden-pari. No, saas nähdä, ainahan voi haaveilla…

  8. Mimmi kirjoitti:

    Itse asiassa lennot kyllä menee. Floridan aikaero mietityttäis mua melkeinpä enemmän. Meidänhän tytöt on nyt noin vuoden ja nukkuu edelleen kahdet päikkärit. Paikan päällä on siis koko ajan se palapeli käynnissä, miten eri menot sovitetaan nukkumisten kanssa. Auringon paahteessa vaunuissa nukkuminen oli välillä vaikeaa ym. Autossa tietty nukkuis hyvin, eli jos päikkärit saa ajoitettua ajoaikoihin, niin se sujuis helposti…

    Kanarialla ei harmittanut, jos jäi juttuja näkemättä. Floridassa olisi niin paljon nähtävää, että mulle iskisi helposti stressi, kun en kuitenkaan haluaisi tyttöjä retuuttaa ympäriinsä omien intressien vuoksi. Mutta nää meidän tyypit on tälläisia huonompia nukkujia, vaan sänky tuntuu kelpaavan.

  9. Kata kirjoitti:

    Me tehdään näitä aikaerokokeiluja ainakin kerran tai kaksi vuodessa. Meidän kokemuksen mukaan isompaan aikaeroon tottuminen kestää lapsilta (ja aikuisiltakin) noin viikon verran. Ihan lyhyelle lomalle ei kauas mun mielestä siis välttämättä kannata lähteä, ellei lapset ole erikoisen hyviä sopeutumaan uuteen aikaan ja uusiin kuvioihin. Belizen aikaero Suomeen on parhaimmillaan 8 ja pahimmillaan 9 tuntia (täällä ei vaihdeta kesäaikaan).

    Meidän lapset kulkee kyllä aika reippaasti mukana menoissa vaikka olisikin aikaeroon sopeutuminen vielä vähän kesken. Pienempi nukkuu rattaissa ja isompi esimerkiksi autossa. Totta kai sitä täytyy vähän ohjelmasta ja aikatauluista lasten vuoksi joustaa tosin. Meillä lomien kaupunkikierrokset ja nähtävyydet valikoituukin ennen kaikkea lasten intressien mukaan. Väliin sovitellaan sitten omia juttuja sen verran mitä onnistutaan.

    Mun mielestä ne pitkät lennot on joka tapauksessa suurempi paha kuin aikaero. Yön yli on kätevä lentää Eurooppaan päin, kun lapset käytännössä nukkuu koko lennon, mutta Euroopasta takaisin kotiinpäin on käytännössä pitemmille lennoille vain päivälentoja. On hankala viihdyttää yhdeksän tuntia paikallaan pieniä ihmisiä… Ihan reittilennoillakin voi olla aika levotonta ja vähintäänkin ympärillä on paljon muita matkustajia joita lapset ärsyttää ihan jo periaatteesta. Lento lennon jälkeen lapsivihaiset aikuiset ärsyttää mua enemmän ja enemmän.

  10. Kata kirjoitti:

    Tarkoitin siis lapsia vihaavia aikuisia….

  11. Mimmi kirjoitti:

    Ilmeisesti Kata ette kuitenkaan perillä Euroopassa asu useinkaan hotellissa? Silloin se perillä olo on varmasti helpompaa kuin hotelliolosuhteissa, jotka on ihan pienille vauvoille/taaperoille aika tylsä ympäristö.

    Me tosiaan lennettiin yöllä mutta ei nämä meidän tytöt nukkuneet siltikään vaikka ikää on vasta 10kk. Nukahtivat kyllä aikansa huudettuaan mutta ensimmäisen herätyksen jälkeen (naapurin piti päästä vessaan tms.) olivat taas hereillä tunnin tai pari.

    Minä haaveilen New Yorkin matkasta. Kaverini oli kahden lapsen kanssa siellä kesäaikaan yli 2 viikkoa. Lapset olivat noin 4 ja 5 vuotiaita. Siihen ikään aion minäkin odottaa noiden pidempien matkojen kanssa – ainakin kohteisiin, joissa on muutakin tekemistä kuin uima-altaalla räpistely. Lapsilla on yhtä kivaa kesämökilläkin ja minä kestän toivottavasti kaukokaipuuni kanssa sen aikaa, että tytöt ovat vähän itsenäisempiä ja ehkä jopa saavat matkasta jotain irtikin.

  12. Kata kirjoitti:

    Totta kyllä, asutaan Euroopassa tavallisesti perheenjäsenten nurkissa ja ollaan siis ikäänkuin kotonamme. Se helpottaa kyllä aikaeroon totuttelua ja muutenkin olemista toki. Ja kotiinpäin tullessa saamme asettua taas tänne ihan omiin oloihimme.

    Me matkustetaan aika paljon (Euroopan matkoja lukuunottamatta yritetään lomailla mahdollisimman helppojen yhteyksien päässä) ja mä olen huomannut aika hyväksi huoneistohotellit, joissa on vähän enemmän tilaa ja kodinomaisemmat olosuhteet. Pienessä hotellihuoneessa on tosiaan vaikea keksiä ihan pienten kanssa kummempaa puuhaa.

    New Yorkissa ei olla toistaiseksi käyty vielä kahden lapsen kanssa, mutta yhden kanssa useamman kerran, ensimmäisen kerran taisi poika olla puolisen vuotta vanha ja viimeisimmällä reissulla puolitoista. Kevyitten rattaiden kanssa pääsee siellä aika kätevästi pienemmänkin lapsen kanssa liikkumaan. Oi New York… nyt mäkin aloin haaveilla matkasta!

  13. Mimmi kirjoitti:

    Meillä oli huoneistohotelli nyt Espanjassa. Makuuhuone ja olohuone/keittiö erikseen. Se oli ihan ehdoton kun tytöt kuitenkin menee niin aikaisin nukkumaankin.

    Kaksosille ei olekaan kevyitä rattaita olemassakaan🙂 Lentokenttävirkailija katsoi Köpiksen kentällä vaunukassiamme ja sanoi, että ”Tuohon kassiinhan mahtuu paljon muutakin kuin vain lastenvaunut”. Epäili meidän käyttävän ilmaista lastenvaunumahdollisuutta hyväksemme, kai. Katsoin häntä vähän vinoon Aurinkoisen takaa ja sanoin, että kaksosvaunut nyt on väkisinkin isommat kuin tavisvaunut. Virkailija vilkaisi tyttöjä vuorotellen, naurahti ja totesi, että joo, niin taitaa olla. Ja pyysi anteeksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: