duo erectus

kesäkuu 12, 2012

Kaksi juoksevaa ja kiipeilevää yksivuotiasta on sellainen sekoitus, että päivään mahtuu kaikenlaista. Tänään ajattelin lähteä ulos, kun oli lämmin ja pelkät kengät ja hattu riittäisi – eli pukemisen piti olla helppoa. No, taisin laittaa ne kengät ainakin kahdeksaan kertaan, kun jompi kumpi repi kenkää jalastaan samalla kun toinen oli kengitettävänä. Tai sitten ne revittiin siskon jalasta. Kannatti ostaa kalliit Eccon nauhakengät. Olisi päässyt tarralenkkareiden kanssa helpommalla.

Ulkona Aurinkoinen viihtyi aina siellä missä Myy ei. Ja ehti se sitten tunkea linnun kakkaa suuhunsa, paidalleen ja käsiinsä kun olin pelastamassa Myytä nokkospuskan juurelta. Ja ei kun tytöt kärryyn, kamat kasaan ja siivoamaan tyttö, vaihtamaan vaatteet ja pesemään se suu…

Aurinkoinen on myös oppinut kiipeämään sohvalle mutta alastulo ei ole vielä hallinnassa. En siis uskalla jättää sitä olohuoneeseen vahtimatta kovinkaan pitkäksi ajaksi. Myyn vaipan saan vaihdettua, sillä sisko yleensä seuraa perässä. Mutta jos häivyn vessaan, niin siellä pitääkin käydä nopeasti. Tai ottaa duo seuraksi.

Ei tässä aika käy pitkäksi, todellakaan.

Mainokset

vuosi elämästäni

kesäkuu 12, 2012

Tytöt täyttivät vuoden. Vuosi on mennyt niin nopeasti. Eilen soitettiin yhdestä päiväkodista, jonne tytöt ovat jonossa. Se on yksityinen paikka, jossa tuttaviemme tyttö on ollut hoidossa. Saisimme yhden paikan heinäkuun puolivälissä ja toisen elokuussa. Eihän siitä oikein mitään tule, että tytöt aloittaisivat eri aikaan. Käytännössä maksaisimme heinäkuusta ja veisimme tytöt hoitoon vasta elokuussa.

En ole saanut oman alani töitä. Huomenna menen työhaastatteluun mutta kyseessä on saman tyyppinen työ jota tein ennen äitiysvapaita. Työ sinänsä kuullostaa mielenkiintoiselta mutta konttori on puolen tunnin ajomatkan päässä. He tuskin pystyvät maksamaan niin hyvää palkkaa kuin mitä nykyinen työnantajani tekee. Saa nähdä. Torstaina olen menossa juttelemaan nykyisen pomoni kanssa. En tiedä mistä – hän pyysi minua kahville. 

Juttelin Suomessa ystäväni kanssa, joka on äitiyslomalla ja joutuu menemään takaisin töihin syyskuussa, koska iso asuntovelka painaa päälle. Hän kuuli vaihtoehdoistani ja totesi heti, että jäisi kyllä oitis kotiin, jos olisi minä. Jos jään kotiin, saan tehdä reilun kuukauden oman alani työtä, kun tuttavamme on lomalla ja tarvitsee sijaista. Saisihan siinä ainakin oven jalan väliin ja työkokemusta Tanskasta, edes vähän. Jos nyt keksimme jonkun hoitamaan tyttöjä sillä aikaa…

Tytöt ovat reippaita ja pärjäisivät varmasti hoidossa. Ainakin Myy, joka ei vierasta eikä pelkää mitään. Aurinkoinen menisi siskon siivellä ensimmäiset vaikeammat hetket. Mutta onhan ne vielä niin pieniä… Jos huominen työhaastattelu ei vakuuta minua työhön palaamisesta, niin taidan jäädä vielä toistaiseksi kotiin. Kai sitä sitten jotain työtä löytyy, kun kotona olemisesta ei enää makseta mitään ja minunkin on pakko palata arkeen.

Saisipa tämänkin jahkailun jo johonkin päätökseen.