kuka joustaa ja kenen ehdoilla

Ihan pikkuisen heittää haastetta arkipäivään se, että tytöt ovat joka asiassa niin erilaisia. Tässä kolme viikonlopun aikana kiusannutta asiaa:

I) autoilu. Myy jaksaa istua kaksikin tuntia autossa ja viihtyy katsellen maisemia ja/tai dvd:tä. Aurinkoisen hermo repeää jo vartissa. Tänään mökiltä ajaessa en jaksanut laskea sitä, kuinka monta kertaa roikuin arse pystyssä moottoritiellä etsien Aurinkoisen tuttia. Se kun keksi, että heittämällä tutin kauas ja huutamalla perään se saa äidin viihdyttämään hetkeksi. Aina ei pysty ajoittamaan autoilua sen päiväunen ajaksi. Eikä sekään auta, sillä tytöt nukkuvat autossa eri tahtiin, häiritsevät toisiaan ja lopulta nukkuvat molemmat siis huonosti. Ainoastaan Ruotsin läpi ajaessa kaikki meni suht hyvin – siinä kun on matka niin pitkä, että nukkuu ne, ennemmin tai myöhemmin, kumpikin.

II) ruokailu. Myy syö hiiiiiitaaasti maistellen. Ruokailuun menee aikaa ja sen pitää antaa tapahtua painollaan, muuten ei suusta mene alas mikään. Kai ne tämänkin saisi kitkettyä pois jossain tarhassa mutta mun pedagogiset taidot ei riitä siihen. Maistelkoot, terveellistähän se on syödä hitaasti eikä hotkimalla. Aurinkoinen taas hotkii ja syö nopeasti sen mitä syö. Sitten se kyllästyy ja alkaa harjoitella pesäpalloa kaikella mitä käsiinsä saa. Joudunkin sitomaan tytöt kiinni syöttötuoleihin nykyään, muuten hommasta ei tule mitään kun saan pelätä jomman kumman kiipeävän pöydälle heti kun silmä välttää.

III) aamuvirkku Aurinkoinen. Tyttö herää aikaisin ja herättää siskonsa, joka muuten nukkuisi pidempään. Myy on siis pakotettu siskonsa rytmiin, sillä mun jaksaminen ei riitä siihen, että noudattaisin jotenkin molempien rytmejä ja sämpläisin siihen vielä ruokailut ja ulkoilut saumattomasti sekaan.

Kaksosten kanssa joutuu tekemään kompromisseja koko ajan. Pitäisi kai yrittää pitää kirjanpitoa siitä, että ei mennä aina vaan toisen ehdoilla.

Laitoin myös kaverille ehdotuksen siitä, että lähdettäisiin viikonlopuksi jonnekin, ihan ilman lapsia. Syssymmällä. Luulen, että sellainen irtiotto voi tulla tarpeeseen. Joskus siis pitää muistaa pistää memyselfandI listan kärkeen.

5 vastausta artikkeliin: kuka joustaa ja kenen ehdoilla

  1. Tuuli kirjoitti:

    Tuohon tutin heittelyyn auttaa meillä se, että laitan tutin ja muut huvitukset kiinni narulla istuimen olkahihnaan. Samoin sängyssä tutti on nykyisin kiinni unilelussa. Kaikki irtonaiset tutit saa kun kerätä lattialta, ja autossa on pahinta kun lapsi viskoo turhaumassaan lattialle aivan kaiken. Tiukan paikan tullen riisun sukat, jotta pätkä saa tutkia varpaitaan ja tunkea tuttia ja muuta fiksua niiden väliin😀. Sillä se on usein rauhoittunut loppumatkaksi.

    Sääli kun toinen lapsi herättää aamulla toisen, mutta ihan mahdottomaksihan se menee jos alkavat elämään eri rytmeissä.

  2. Mimmi kirjoitti:

    🙂 Tyttö sai raivarin, kun tuttia yritti laittaa kiinni hihnaan. Juttu oli juuri tuossa heittelyssä ja jos sitä ei saanut tehdä, raivo iski. Temperamenttia löytyy. Keneltä lie perinyt….

  3. em kirjoitti:

    Voih, nuo rytmijutut on kyllä välillä ihan pepusta, kun niistäkin saa revittyä mukavasti halutessaan ylimääräitä ressiä. Siis varsinkin niinä päivinä kun on meno jonnekin tiettyyn kellonaikaan ja sitten pitäisi saada unet ja syöpöttelyt justiinsa ajoitettua niin, että homma toimii ilman tyttöjen tai äidin tai kaikkien kolmen hermoromahdusta juuri kriittisellä hetkellä. Mutta oon aika ylpee siitä, että oon oppinut pyörittämään tätä aikamoista palettia niin, että homma useimmiten toimii aika hienosti, rytmi on tiukka ja tytöt syövät ja nukkuvat nätisti ajallaan. Joka ilta kello 20 on päät tyynyissä ja joka aamu klo 6 alkaa iloinen jokellus (tähän väliin ei kannata mainita mitään niistä lukuisista yöhuuteluista, ettei täydellisyyden illuusia romutu:)). No mutta, on tämä kaksosarjen pyöritys aika mahtavaakin, sellasta elämää isolla eellä, haastavaa ja todella täyttä🙂.

  4. Mimmi kirjoitti:

    Meillä on aikalailla armeijamainen rytmi arjessa. Samaan aikaan herätään, syödään ja nukutaan, joka päivä. Monet äiti-kaverit ihmettelevät ja vähän väheksyvätkin sitä, kuinka tiukasti pidän päivärytmistä kiinni.

    Se on niin helppo yhden vauvan kanssa muuttaa rytmiä tai elää päivä kerrallaan, rytmeistä viis. Kahden ipanan kanssa siitä ei tule mitään. Tai ainakin siinä leikkaa se äidin kone kiinni, ennen pitkää.

    Jännityksellä odotan huomista, kun joudun käymään Aurinkoisen kanssa lääkärissä keskellä sen päiväunia. Yritän nyt sitten muuttaa rytmiä yhdeksi päiväksi niin, että päikkärit nukutaankin tuntia aiemmin ja sängystä poiketen rattaissa, matkalla sinne lääkäriin. Saattaa olla, että huomisesta tulee rankka päivä, jos rytmitys ei menekään ihan tuubiin.

  5. em kirjoitti:

    Voi kyllä! Rytmiä ihmetellään ja etenkin mummuilta tulee hienovaraisia vihjeitä ja välillä tosi suorasukaisia muistutuksia siitä, kuinka vauvat ovat yksilöitä ja yksilöllistä rytmiä pitäis kuunnella. Meillä käy myös kunnan perhetyöntekijät apuna ja he ymmärtävät täysin tämän tiukan rytmin, kun käyvät muissakin kaksosperheissä. Äidille joskus selitin, että mulla on täällä vauvojen päiväkoti, kun on useampi vauva. Ei päiväkodissakaan nukuta ja syödä joka ikisen lapsen yksilöllistä biorytmiä kuunnellen ja syy on vaan se, että se on mahdotonta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: