linkkivinkki

Törmäsin tähän mahtavaan kirjoitukseen arjesta kaksosperheessä:

http://ellit.fi/ihmissuhteet-ja-perhe/perhe/onko-elamaa-kaksosten-jalkeen

Osuvasti kirjoitettu juttu, monilta kohdin ihan kuin meidän perheestä. Paitsi että meille ei palkattu hoitajaa, ei käyty isovanhempien luona asumassa mutta ei sentään sairasteltu ja todellakin herätettiin lapset öisin syömään samaan aikaan. Meillä isä osallistuu hoitoon iltojen ja viikonloppujen ohella myös aamuisin. Öisin heräillään harvoin mutta jos heräillään, niin pääosin se, joka nousee sängystä, on mies. Meidän tytöt oppivat (unikoulun ansiosta) aikaisessa vaiheessa nukahtamaan itsekseen ja suht samaan aikaan.

Ja ollaan me harrastettu, erikseen ja joskus harvoin yhdessäkin. Se (harrastaminen ja deittailu) me ollaan yritetty priorisoida väsymyksestä huolimatta. Vaikka joskus tuntuu, että helpointa olisi vaan tuijottaa kotona televisiota ja painua nukkumaan, ollaan menty ulos syömään, jos niin on sovittu. Eihän se halpaa ole, kun lastenhoitajalle pitää maksaa joka tunnilta – harvemmin isovanhemmista on ollut apua. Mutta on se vaan jälkeen päin katsottuna auttanut jaksamaan ihan eri tavalla arkea.

Riittämättömyyden tunteita alan tuntea vasta nyt. Arvatkaa kuinka hirveää on, kun kaksi lasta tappelee siitä, kumpi saa istua äidin sylissä lukemassa kirjaa? Eikä ne mistään selittelyistä, vuoroista tai yhdessä lukemisesta mitään ymmärrä. Aurinkoinen haki minua moneen kertaan lattialle ja istui syliin ja olisi lukenut kirjaa vaikka kuinka kauan. Salamana siihen vaan tuli myös siskokulta, joka repi kirjan kädestä, istui väkisin kolmanneksi pyöräksi tai ainakin yritti kovasti. Jos otin Myyn syliin periaatteella ”sen vuoro”, niin Aurinkoinen itki lohduttomana ja ”hylättynä” vieressä. Jos taas yritin pitää Myyn poissa tieltä, istui se ulkopuolisena kauempana ja halusi tietenkin kalifiksi kalifin paikalle. Eikä siitäkään mitään tullut, kun yritin pitää molemmat sylissä samaan aikaan.

Jotenkin musta tuntuu, ettei tämä sylin jakaminen tästä helpommaksi muutu.

8 vastausta artikkeliin: linkkivinkki

  1. em kirjoitti:

    Teillä on tytöillä sellanen ikäkausi menossa, että eroahdistusta on ilmassa ja se ilmenee sitten sylin kaipuuna. Kyllä se siitä helpottuu ihan takuulla! Mulla on käynyt apuna yksi 7 lapsen äiti, jolla kuudes ja seitsemäs lapsi on kaksoset. Hänellä oli vauva-aika helppo, mutta totaalinen uupumus oli sitten iskenyt kaksosten ollessa 1,5 v. Se on vaikea ikä, kun mennään pää kolmantena jalkana, on eroahdistusta ja huomiosta riitelyä. Mutta se menee ohi, kuten kaikki muutkin vaiheet🙂.

  2. Leijonalapsen äiti kirjoitti:

    No mulla ei ole kaksosia, vain yksi 2-v poika, joten sikäli en edes yritä ymmärtää ja tietää🙂

    Mutta yhdenkin lapsen kanssa on kausia, jolloin pitää miettiä omia selviytymiskeinoja. Meillä onneksi isovanhemmat ovat lähellä ja ovat hoitaneet poikaa paljon. Mekin käymme harvakseltaan treffeillä joko kaksin tai isommassa aikuisessa seurassa, se pitää yllä tuntumaa kodin ulkopuoliseen todellisuuteen. Ja miehellä on ilta-, aamu- ja tarvittaessa myös yövuoro silloin kun minä niin haluan. Toimii meillä.

  3. Mimmi kirjoitti:

    Meillä alkoi tuo pää kolmantena jalkana – meno jo pari kuukautta sitten, kun molemmat oppivat kävelemään/juoksemaan. Oikeastaan vuoden ikäisenä molemmat kävelivät jo todella hyvin ja nythän ne jo juoksee (ikää alle 15kk). Ei kauhean helppo ikä olla noin liikkuvainen – pää kun ei vielä tajua, että joskus kiipeillessä voi sattua pahastikin. Eikä äiti aina ehdi olla laskeutumisalustana.

    Ihan älytöntä eroahdistusta en ole havainnut. Enemmän tuo tappelu on siitä huomiosta. Jos A hakkaa mukiaan pöytään, niin B alkaa saman show´n saman tien, koska sillähän saa huomiota. Sohvalle kiivetään ja siellä hypitään. Sama juttu on kivien syöminen leikkipuistossa tai mikä milloinkin. Ja nyt uusimpana juttuna on sitten tämä syliin tulo vaikka väkisin, ainakin silloin, jos siellä sattuu sisko olemaan. Toki yritän mahdollisimman paljon jakaa huomiota kummallekin, vuorollaan. Mutta eihän ne sitä tajua, kun kaikki pitää saada hetimullejustnyt.

    Nyt tuli bonuksena sitten Aurinkoiselle atooppinen ihottuma. Se aiheuttaa rajoituksia ruokavalioon, peseytymiseen ja rasvausrumba on melkolainen. Plus lääkärikäyntien organisointi. Tänään bussikuski alkoi avautua mulle, kun olin kotiutumassa Aurinkoisen kanssa lääkäristä. Hyvä etten alkanut väsymykseltäni itkeä/raivota sen ruman, hikisen ällöäijän läksyttäessä mua (syyttä). Menin ihan hiljaiseksi ja huusin sille sitten lopulta käytävältä takaisin, kun se jatkoi jäkätystään. Saatanpa tässä ärsytyksessä vielä kirjoittaa pienen asiakaspalautteen.

  4. em kirjoitti:

    Oon asennoitunut niin, että 2v asti on tosi haastavaa ja siihen saakka vaan selviydytään tavalla tai toisella apuvoimia ja omaa aikaa levähdystaukoina käyttäen. Pyrin vähintään kerran kuussa käymään jossain ihanassa hemmottelussa esim. kampaajalla, hieronnassa tai kosmetologilla. Turhamaiselle minulle sopii hyvin saada edes vähän kaunistautua, kun muuten hiihtelen tuolla kaupungilla ilman meikkiä ja kolmen ihmisen ruokalistat rinnuksilla, kun en ole hennonut yhtään huudattaa tyttöjä, jotta olisin saanut itseni siistittyä vauvanhoidon lomassa (joo, tiedän, että ei ne siitä rikki menisi, mutta musta tuntuu, että menee :)). Voi hitsit toi ihottuma. Meillä on myös toisella tytöllä pieniä ihottumia ja kuivaa ihoa, mutta en ole niistä jaksanut mainita lääkärissä. Ehkä pitää mainita, jos tilanne pahenee. Ei vaan jaksaisi mitään ekstraduuneja lääkärin määrääminä, kun sitten niitä pitäisi varmaan noudattaakin🙂.

  5. em kirjoitti:

    Heh, mulla on joku tarve nyt näköjään kommentoida sun blogiin oikein urakalla. Vertaistuen ja avautumisen kaipuuta näemmä, jotenpa kiitos blogistasi🙂. Luen sitä kyllä silloinkin, kun en näin ahkerasti innostu kommentoimaan.

  6. Mimmi kirjoitti:

    Äh, meilläkin tuota ihottumaa oli puoli vuotta ennen kuin ryhdyttiin kyselemään. Rasvaa Ceridal-rasvalla, niin usein kun jaksat. Me saatiin lisäksi hormonirasvaa ja sitä käytetään nyt pari kuukautta. Aurinkoisen ihottuma on sen verran isolla alueella, että oli pakko alkaa kysellä apua. Tomaatti, kiwi, sitrushedelmät ja mansikat kokonaan pois ruokavaliosta. Kylvyssä ei saa asua, vaan peseytyminen pitää tapahtua nopeasti ym. ym. Näillä mennään ja tilanne tarkastetaan parin kuukauden jälkeen.

    Hehee – mä olen yhtä hehkeä kaunotar sitten kuin sinäkin. Paitsi että en paljon hiihtele muualla kuin leikkipuistossa ja siellä on aika sama, onko housuissa ruokajäämiä vai ei🙂

  7. Mimmi kirjoitti:

    kiva, että kommentoit ja vertaistuki on aina mahtavaa, kommenttien kautta🙂

  8. Mimmi kirjoitti:

    Leijonalapsen äiti – hetket poissa kotoa, ilman lapsia, lataa kummasti akkuja. Onneksi meidän vakkarilapsenhoitaja palasi vihdoin takaisin Tanskaan. Buukkasinkin hänet saman tien perjantai-illaksi meille🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s