kaksosia kylässä

Lueskelin saksalaista keskustelufoorumia ja törmäsin keskusteluun, jossa valitettiin kuinka 1-1.5 vuotiaat eivät viihdy lelujen parissa eivätkä leiki uusillakaan leluilla kuin hetken ja kyllästyvät sitten. Jos aikuinen leikkii mukana, lelut kiinnostavat paljon pidempään.

Keskustelin myös ystäväni kanssa, jolla on tyttöjen ikäinen lapsi. Hän oli kuulemma aivan uupunut, kun joutuu juoksemaan lapsen perässä, joka kiipeilee sohvalle, avaa kaappeja ja kaivaa kaiken esille eikä usko, kun hänelle sanoo ”ei”. Ja tämä lapsi ei edes kävele vielä. Vähän hymyilytti, että ystävä avautuu minulle tällaisesta. Hän on ilmeisen sitä mieltä, että tyttölapset ovat niin helppoja, että siinähän niitä menee kaksikin, iisisti.

Onko tosiaan niin, että yksivuotiaiden lasten pitäisi jotenkin viihtyä yksin? Tai totella heti, kun heille sanoo ”ei”? Kyllä minun arkeni menee siinä, että huolehdin koko ajan siitä, ettei kumpikaan tytöistä satuta itseään kiipeillessään milloin missäkin. Leikeissä on pakko olla mukana, koska muuten kaikesta tulee riitaa. Kirjoja revitään toisen kädestä, palikoita omitaan ym. ym. Minä toimin poliisina, joka jakaa vuoroja ja kieltää ottamasta tavaroita toisen kädestä. Yleensä annan tyttöjen ensin leikkiä keskenään ja menen mukaan siinä vaiheessa, kun tappelu tavaroista/vuoroista alkaa.

Ei minulla ole tyttöjen hereillä ollessa aikaa juurikaan muuhun, kuin heidän kaitsemiseensa. Pyykit yritän laittaa kaappeihin tyttöjen juostessa jaloissa ja ruokaa on pakko laittaa, muuten jätän kaiken muun kodinhoidon tyttöjen päiväunien ajaksi. 

Meillä oli viikonloppuna 2.5 vuotiaat kaksospojat kylässä. He leikkivät puoli tuntia hienosti keskenään sulassa sovussa mutta sen jälkeen alkoi tappelu ihan kaikesta. Äiti otti koko ajan kellolla aikaa, jotta molemmat saivat leikkiä jollakin lelulla saman ajan, vuorotellen. Pojat ovat hoidossa 3 päivää viikossa, samassa tarharyhmässä. He myös jakavat huoneen, toinen lastenhuone toimii leikkihuoneena. He kuulemma menevät kiltisti nukkumaan mutta saattavat jutella keskenään puoli tuntia ”jotain ihan käsittämätöntä tarinaa” ennen kuin nukahtavat :) Oli mielenkiintoista kuulla isompien kaksosten tarinoita ja verrata eri maan kulttuurissa kasvaneita lapsia. He eivät esimerkiksi syöneet vielä haarukalla/lusikalla – tanskalaiset lapset opetetaan siihen näköjään todella paljon aikaisemmin.

Kaiken kaikkiaan ajatukset ja kokemukset meillä molemmilla kaksosten äideillä oli hyvin samanlaiset. Omaa elämää on aika vähän, vanhempien aika menee pienten lasten ehdoilla melko kokonaisvaltaisesti. Etenkin, kun isovanhemmista ei ole hirveästi apua. Eilen päästiin kuitenkin miehen kanssa kahdestaan ulos, vakkarilastenvahtimme on vihdoin palannut Suomesta tänne Tanskaan. Hurraa!

 

4 vastausta artikkeliin: kaksosia kylässä

  1. Tuuli kirjoitti:

    Minuakin hymyilyttää nuo tarinat 1-vuotiaiden rasittavuudesta. Useimmat tuon ikäiset mennä sähläävät sen kummemmin kielloista välittämättä. Jos vuoden vanha ymmärtää / muistaa kiellot, niin se on harvinaista ja sen pitäisi olla erityinen ilon aihe. On se paljon itsestäkin kiinni, aukooko lapsi laatikoita: niihinhän voi laittaa lukot jos aukominen käy hermon päälle. Ja sohvalle voi laittaa tavaroita jos kiipeily ottaa nuppiin. Tottakai jotkut lapset ovat hyperrasittavia persoonallisuuksia kovine äänineen yms kun taas toiset ovat hiljaisia hissukoita, mutta yleisesti ottaen tilanne ei valittamalla parane – siitä on vain jotenkin selviydyttävä, ja se selviytymispeli on on taatusti tuttua kaksosten äideille!

  2. Mimmi kirjoitti:

    Meillä saa kiipeillä. Vähän väliä tullaan myös kolisten alas🙂 Vaarallisimmat paikat olen eliminoinut (kuten parvekkeella tuolit) mutta muuten saavat mennä ja tulla. Leikkipuiston liukumäen molemmat oppi suhteellisen nopsaan. Nyt kumpikin osaa mennä mahalleen ja tulla jalat edellä alas. Ensi alkuun kun Myy tahtoi lähinnä juosta sitä liukumäkeä alas…

    Me laitettiin keittiön oveen portti, eli sinne ei pääse aukomaan ovia. Lähinnä siksi, kun kaapeissa on pesuaineita ja särkyvää kamaa eikä kaikkiin jaksa hankkia mitään lukkosysteemejä.

    Sana ”ei” on tyttöjen mielestä ilmeisen hauska. Ainakin se saa toistoreaktion päälle, eikä todellakaan lopeta mitään aktiviteettia. Jos joku tietää hyvän keinon, jolla ruoan heittely lattialle loppuu, niin tänks, jakakaa tieto mullekin…

  3. em kirjoitti:

    Joo, turhaa ajanhukkaa on tuon ikäisen komentaminen vimmatusti ja toivo siitä, että komentaminen saisi aikaan jotain johdonmukaista mallikelpoista käytöstä. Eihän yksivuotias vielä puhu kunnolla jos ollenkaan eikä käsitteellistäminen ole siis vielä täysin hallussa, joten eihän se ole mitenkään mahdollista, että ymmärtäisi ohjeet, komennot ja kiellot täysin, vaikka äiti kuinka räyhäisi ja hermoilisi. Sitä vasta opetellaan ja siihen päälle on vielä 1v uhmakin… Haastava ikä ihan varmasti sukupuoleen katsomatta🙂.

    Kiitos muuten niistä ihottuman hoito-ohjeista. Tytöt ihottuma on taas vähän pahentunut, joten aion kysyä asiasta keskiviikkona lääkärissä. Josko meillekin tulisi sitten jotain ruokarajoitteita, jotka mahdollisesti auttaisivat yölevottomuuteenkin.

  4. Mimmi kirjoitti:

    Me saimme Elocom-nimistä voidetta ja tosiaan ruokavalion ja uintikiellon ym. Käypä kertomassa täällä, jos muistat, mitä ohjeita siellä Suomessa lääkäri antoi. Aurinkoisen ihottuma on jo yhden voitelukerran jälkeen paljon parempi. Ollaan myös jätetty kylpeminen ihan minimiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: