huolia/huolettomuutta

Olen nyt ollut viikon virallisesti perhepäivähoitaja. Yksi tanskan sukulainen on jo ehtinyt sivumennen todeta, että ei ollut kovin fiksu veto. Siis irtisanoutua ”näinä vaikeina ja epävakaisina aikoina”.

Työllistyminen saattaa olla vuoden/kahden vuoden kuluttua hankalaa. En ole ollut omassa ammatissani sen jälkeen kun Suomesta lähdin 2007. Voi olla vaikeaa todistella ammattitaitoa tai edes motivaatiota. Onneksi saan nyt edes hiukan tehdä oman alan töitä tässä perhepäivähoidon ohessa, kun käyn heittämässä sijaisena keikkaa. Sattui miehen tuttu olemaan sijaisen tarpeessa ja se poiki muutaman kuukauden töitä. Lisäksi ilmottauduin avoimeen yliopistoon lukemaan oman alan kurssia, jotta ammattitaito vähän päivittyisi.

Minusta ei ole ollenkaan tavatonta, että Tanskassa ei ole oikeutta pitää työpaikkaansa, jos jää kotiin. Fine with me. Jos olisin työnantaja, tällainen järjestely todennäköisesti pienentäisi pelkoa palkata lisääntymisikäisiä naisia. Ainakin monilla aloilla. 

Joudun edelleen selittelemään tanskalaisille ratkaisuani jäädä kotiin. Ei todellakaan ole ”normaalia” jäädä kotiin. Välillä olen itsekin huomannut epäröiväni päätökseni järkevyyttä. Lähinnä taloudellisten seikkojen vuoksi. Jätin kuitenkin suhteellisen hyväpalkkaisen työpaikan ja vastaavaa on vaikea löytää ”näinä vaikeina aikoina”. 

Toisaalta, kun seuraan tyttöjen kikatusta ja kehitystä, on helppo todeta, että ratkaisu oli oikea. Kyllä minä töihin ehdin. Nähtäväksi jää, millaista työtä sitten saan. Tuolle sukulaiselle totean seuraavalla kerralla, että en tehnyt lapsia laittaakseni heidät heti pois silmistä, kun paikalliset normit sen sallivat. Hänen lapsistaan kolme neljästä kävi sisäoppilaitoksen. Ja sitä paitsi jos minä olisin töissä, olisi meillä isoja ongelmia heti, kun lapset olisivat sairaina. Täällä kun ei saa lapsen sairastuttua olla pois töistä kuin päivän, sitten pitää olla joku hoitaja (tai pitää lomapäiviä/palkatonta vapaata JOS se työnantajalle sopii). Meillä ei ole tällaista tukiverkkoa ja totuushan on se, että ensimmäisenä tarhavuotena noita sairastumisia tulee. Meillä tuplana. Ovat nyt jo vähän väliä sairaina vaikka hengataan täällä kotona.

Saa nähdä kuka hoitaa tyttöjä ollessani töissä. Yllättäen nämä paikalliset sukulaiset ovat kuka missäkin. Oma äitini tulee viikoksi, mies lupasi olla kotona tarvittaessa ja yksi suomalainen opiskelijatyttö on tulossa näytille. Voi olla, että avaudun aiheesta ainakin rivien välissä ensi sunnuntain lounaalla sukulaisten kesken. Vähintään sen toisen smørrebrød-snapsin jälkeen…

Yksi vastaus artikkeliin: huolia/huolettomuutta

  1. Tuuli kirjoitti:

    Jos ihmiset keskittyisivät omiin asioihinsa, maailma olisi onnellisempi paikka… Luulen, että em. sukulainen on joutunut itsekin perustelemaan aika paljon rakaisuaan tuupata lapset sisäoppilaitokseen, joten häneltä voisi odottaa erityistä ymmärtämystä juuri individualistisille ratkaisuille… Epävarma työtilanne on ainoastaan epävarma työtilanne, joten mitä sitä kauhistelemaan. Harvinaisen moni on tilanteen kuitenkin lopulta selättänyt, ja mikä sen parempi syy olla pois töistä muutaman vuoden kuin pienet kaksoset. Oman suvun puuttuminen kokonaan maasta on myöskin niin iso juttu, ettei sitä ehkä tajua, ellei sitä ole itse kokenut. Kun hätäapua ei ole kertakaikkiaan saatavilla, sairas lapsi on hoidettava kotona itse. Luo siinä sitten uraa – se on huomattavan vaikeaa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: