hitaat kaksoskaksikieliset

En ole kaksikielisyyden asiantuntija enkä myöskään ole perehtynyt kaksosten kielenoppimiseen mitenkään syvästi. Molemmista olen toki sieltä täältä lueskellut tutkimustietoa jos sellaista on eteen sattunut. Sekä kaksikielisten että kaksosten puhumaan oppiminen on keskimäärin hitaampaa kuin yksin syntyvien yksikielisten lasten. Sellainen jäi jostain mieleen. Ja tuhat knoppitietoa kaksoslasten samanlaisesta äänenlaadusta, puheen taajuudesta ym. tosi epärelevantista…

Meillä ei todellakaan puhuta vielä. Myy sanoo edelleen ainoastaan ”skål” ja ”hej” ja on ilmeisesti todennut, että näillä mennään. Aurinkoinen on innostunut palloleikeistä. Kun mies kysyy tanskaksi, ”hvor er bolden henne?”, eli ”missä pallo on?”, reagoi A aina siihen sanomalla ”pallo” suomeksi. Hirveän mielenkiintoista. Ei se ole edes yrittänyt sanoa ”bold”, vaan harjoittelee kovasti ”pallo” sanaa. Alussa pallo oli pelkkä ”pa”, nyt sanan loppu alkaa hahmottua pikku hiljaa.

Kumpikaan ei edes  yritä sanoa ”äiti” tai ”isä”. Toki Tanskassa paremmin pärjää, kun osaa skoolata ja olla sosiaalinen ”hej hej” ihminen…

Advertisement

kotona on kivaa

Mistähän johtuu, että minua toisinaan hävettää sanoa ääneen, että nautin tästä kotona olemisesta lasten kanssa. Kun kerron olevani kotona, tanskalaiset yleensä katsovat minua vähän vinoon ja alkavat sitten kautta rantain tiedustella onko minulla minkäänlaista koulutusta. Ajattelevat minun olevan muutoin työtön, kai. Kun kerron sitten, että olen akateemisesti koulutettu ja irtisanouduin työstäni ollakseni kotona, loppuu keskustelu usein siihen. Ainakin, jos keskustelukumppani on pienen lapsen työssäkäyvä äiti. Täällä ollaan karkeasti sanottuna sitä mieltä, että päiväkotiin pitää mennä vuoden iässä, sosiaalistumaan.

Minä en missään nimessä tuomitse työssäkäyviä äitejä. Olisin itsekin mennyt töihin, jos olisin sinne kaivannut. Mutta kun en kaivannut. Kotona on kivaa. Lapset ovat suurimman osan ajasta ihania. Tämä on leppoisaa ja antoisaa, meille kaikille. Virikkeitä kyllä saadaan iltapäiväkerhoista ja leikkipaikoista mutta pieninä annoksina.

Mies alkaa ison projektin jonka johdosta hän on kolmisen päivää viikosta poissa kotoa. Tutkimme mahdollisuutta vuokrata kesämökki projektiseudulta, jotta voisimme koko perhe olla osan viikosta/pitempiä aikoja siellä toisella paikkakunnalla. Saa nähdä, mihin päädymme. Pärjäänhän minä kotonakin. Mutta tämä olisi ollut melko kipinäherkkä tilanne, jos olisin ollut työelämässä. Työn, tarhaan vienti-/hakuruljanssi yksin olisi meikäläisen temperamentilla saattanut aiheuttaa oikosulun. Onneksi näin.