yks ja puol

Tytöt ovat näinä päivinä puolitoistavuotiaita. Myy 76cm ja 9.5kg, Aurinkoinen 78cm ja 10.2kg. Terveydenhoitaja oli kaikin puolin tyytyväinen kehitykseen ja mainitsi erityisesti tyttöjen sosiaalisuuden ja iloisuuden. Tuota iloisuutta on kommentoitu rappukäytävässäkin naapureiden osalta – rääpäleet ovat kuulemma aina niin reippaita ja intoa piukassa. Ja muistavat tervehtiä naama hymyssä mummoja (huutavat käsi ojossa ”hej hej” kaikille sadan metrin säteellä oleville).

Terkka sanoi, että puhumisen suhteen tärkeintä on se, että molemmat yrittävät puhua. Kumpainenkin selittää kovasti koko ajan. Sormet osoittelee eri asioita ja suu käy – mitään järkevää sieltä ei kyllä vielä vaan tule. Sanat tulevat sitten, kun ovat tullakseen. Terveydenhoitajakin sanoi, että kaksosten puhe usein alkaa myöhemmin. Ihan järkeen käypäähän se on. Äidinkieli kun opitaan kahdenkeskisessä kommunikaatiossa ja kaksosilla sitä kahdenkeskistä jutteluaikaa äidin/isän kanssa on noin varmaan keskimäärin puolet vähemmän kuin yksöislapsilla – aina on se sisar siinä lähellä vaatimassa huomiota.

Aurinkoinen osaa sanoa muutaman sanan ja on selkeästi yritteliäämpi puhumisen suhteen. Hän on myös vaativampi äidin huomion osalta. Kun Myy jaksaa lukea kirjaa tai leikkiä ipadilla yksin pidempäänkin, Aurinkoinen hakeutuu mieluummin äidin helmoihin. Näin ollen hänen kanssaan tulee juteltuakin enemmän. Myy taas oppii paljon siskonsa kautta ja matkii tämän äänteitä, tavuja ja äänenpainoja.

Leikkipuistoissa tytöt kaatuilee ja kolhii itseään jatkuvasti, kun minä en aina ole juuri siinä vieressä varmistamassa pehmeää laskeutumista tai komentamassa alas erilaisilta telineiltä. Ehkä tästä johtuen he eivät kovin helposti kitise vaikka vähän kolhisivatkin itseään. Monesti muiden lasten äidit haukkovat henkeään, kun jompi kumpi tytöistä tekee kunnon kaksoissalkkovin, ja minä huutelen toiselta puolelta leikkipuistoa, että ylös vaan. Jos nyt edes huudan mitään. Juoksen paikalle vain, jos kaatunut lapsi alkaa itkeä – se kun yleensä tarkoittaa sitä, että nyt sattui vähän enemmän.

Puolitoista vuotta on kulunut hirveällä vauhdilla. Muistan todella elävästi sen vauva-ajan, kun elämä oli selviytymistä yhdestä pulloruokinnasta toiseen. Nyt niistä ipanoista on tullut omia persooniaan, joilla on oma huumorintaju, omat rutiinit, omat lempiohjelmat ja omat ruokailutapansa. Tuntuu, että tytöt eivät juuri erilaisempia voisi olla. Mutta eipähän tule niputettua tyttöjä ”kaksosiksi”. Kukaan, joka heidät tuntee, ei sekota tyyppejä keskenään, ei puhu heistä ”yksikkönä” vaan todellakin pitää kumpaistakin omana persoonanaan. Hyvä niin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: