poissa katseilta, poissa mielestä?

Kävin sairaalassa ja nappasin keittiössä lojuneen muovipussin mukaani. Siinä oli kassillinen hormoneita, neuloja, käytettyjä ja avaamattomia ja ties vaikka mitä. Kaikki ne mömmöt, jotka jäi viiden ivf-hoidon jälkeen nurkkiin ja laatikoihin. Monta kertaa on pitänyt viedä se apteekkiin tai sairaalaan, kun niihin on tullut asiaa, mutta aina se on unohtunut. 

Muovikassi oli keittiössä laatikossa, joka oli koko ajan näkyvillä. Joskus hiplasin luge-pakkausta ja muistelin, että millaista se ivf-ruletti olikaan. Vieläkin muistan, että se oli kuin elämää ase ohimolla. Koko ajan odotti, että joku vetää liipasimesta ja pudottaa pommin.

Nyt on hormonit saatu oikeaoppisesti kerrätykseen. Tuntui aivan kuin jokin vaihe olisi tullut päätökseen, aivan kuin olisi haudannut virtahevon olohuoneesta.

2 vastausta artikkeliin: poissa katseilta, poissa mielestä?

  1. Petra kirjoitti:

    Voisin kuvitella, että aika vapauttava fiilis. Jotenkin tuollaiset nurkkiin jääneet asiat aiheuttavat yllättävän paljon ikäviä tunteita, kun ne joutuu lähes päivittäin kohtaamaan. no onneksi se on taaksejäänyttä nyt ja päättyi onnellisesti

  2. Mimmi kirjoitti:

    Yleensä saan aikaiseksi viedä tuollaiset roinat pois nurkista. Ehkä niitä siinä katseli, kun muistot alkaa kuitenkin olla ihan mukavia koko projektista. Lopputulos ratkaisee🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: