lentokoneessa kera 2 x alle 2v

Keskiviikkoiltana tuli idea, että lähdetääs viikonlopuksi Suomeen. Torstaina mies varasi työpäivän aikana liput kysymättä sen enempiä minulta, sain vain varausvahvistuksen sähköpostiini. Perässä seurasi tekstari jossa kehotettiin pakkaamaan kevyesti.

Ihanaa. Pystymme vielä tähän🙂 No, lentokentällä Tanskan päässä meinasi mennä kuppi nurin. Perjantai oli Tanskassa pyhäpäivä ja kenttä oli aivan tukossa. Pyhäpäivät ovat pahimpia matkustuspäiviä kun kenttä on täynnä lomalaisia eikä niitä rutinoituneita businessmatkaajia, jotka tietävät joka pullonkaulan prosedyyrit unissaankin.

Mies läksi jonottamaan bagage droppiin ja minä tartuin tyttöjä kädestä ja lähdin kohti Starbucksia. Eihän siellä sellaisia tuoleja ollut, joihin olisi voinut kaksi kaksvuotiasta istuttaa. Ei kun yläkertaan ja sieltä onneksi löytyi yksi lastenistuin, Aurinkoinen sai luvan hyppiä sohvalla. Onneksi kumpikin suostui kävelemään tavoilleen poiketen käsi kädessä, väen paljous ja meteli varmaan pisti pelottamaan sen verran. Turvatarkastuksen jonossa meinasi kummankin kärsivällisyys (heh, heh, kärsivällisyys) kadota täysin. Jotenkin saimme ipanat pysymään aisoissa, suuri kiitos tosin kanssajonottajille, jotka jaksoivat viihdyttää tyttöjä oman aikansa.

Lennot oli Tukholman kautta ja kaikki meni Tanskan jonotuksien jälkeen kuin unelma. Koneessa oli tilaa ja minä sain kaikilla neljällä lennolla Myyn viereeni omalle paikalle istumaan. Nousut ja laskut mussutettiin pakkaamiani eväitä ja heti kun turvavyön merkkivalo sammui, käynnistettiin kannettavat dvd:t, jotka sai näppärästi viritettyä edessä olevan tarjottimen reunoihin. Siinä ne kummatkin tuijottivat teletappeja molemmat lennot ja Tukholmassa esiintyivät mielellään niille matkustajille, joita nyt kaksoset jaksoivat kiinnostaa. Ainahan niitä löytyy ja tytöt ovat sen jo hyvin sisäistäneet.

Näin tällä kertaa. Kaksi aikuista tämä kahden pienen kanssa matkustaminen vaatii mutta siitä selviää. Tosin en ilman noita dvd-ruutuja lähtisi enää minnekään. Sain jokaisella lennolla juoda sen kahvini ihan rauhassa ja ottaa vielä santsikupinkin samalla kun Myy istui viereisellä tuolilla ja huuteli tiivitaaville terveisiä. Harmittelin, että jätin kirjan kotiin. Vaikka matkustaminen kallistuu tyttöjen pian täyttäessä kaksi, niin kyllä minä siitä lapsen oman tuolin ilosta olen valmis maksamaankin. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: