Aina välillä ihmettelen tätä tanskalaisten tehotonta byrokratiaa. Jos sen hetkeksi unohtaa niin ei hätää, kyllä niitä kukkasia tulee eteen heti seuraavan nurkan takana.
Olin tyttöjen kanssa suosikkileikkipuistossa joka suljetaan kesäkuuksi, koska sen vierestä puretaan savupiippu. Vähän ihmettelin ajoitusta – onko se pakko tosiaan tehdä juuri leikkipuiston parhaaseen sesonkiaikaan? No, mutta ehkä se oli pakko tehdä juuri kesäkuussa, fine.
No, kolme päivää ennen sulkemista siellä oli työmiehiä pystyttämässä aitoja, jotta puistoon ei pääse. Paikalle tuli puistoalueen kunnossapidosta vastuussa oleva mies ja hän totesi työmiehille vähän ihmetelleensä, että he saivat tiedon sulkemisesta vasta viisi päivää ennen kuin puisto suljettaisiin. Ei siinä kuulemma muuten mitään, mutta kun he olivat juuri suurella vaivalla vaihtaneet hiekan hiekkalaatikkoon ja nyt se sitten saastuu heti saman tien kun purkutyömaalta varmasti lentää ties mitä alueelle. Mutta ei sitä sen jälkeen voida vaihtaa uudestaan kun määrärahoja on vaihtoon vain kerran vuodessa ja se on nyt sitten tehty kaksi viikkoa ennen tätä purkuoperaatiota.
Kyseessä ei ole ihan mikään standardihiekkalaatikko vaan valtavan suuri alue, joka on täynnä hiekkaa ja sen vaihtamiseen menee varmasti koko päivä. Miehet pyörittelivät päätään eivätkä osanneet sanoa kenen vastuulla se tiedottaminen nyt mahtaisi olla. Minä pahoittelin sulkemista parhaaseen kesäsesonkiaikaan. Vanhempi aitamies sanoi, että kyllä tämä varmaan jo parin viikon päästä auki on, kun saavat sen huipun purettua. Minä naurahdin siihen, että niinhän sitä aina sanotaan. Nuorempi aitamies nauroi päälle, että totta – ei ehkä kannata luottaa arvioihin.
Toinen tarina on sitten meidän tarhapaikan kohtalo. Kunnan systeemit kun ovat olleet alhaalla kuukauden eikä kukaan tiedä nyt yhtään mistään mitään. Mikä ihmeen instanssi kestää ilman tietokonetta kuukauden? Siis kun kaikki tiedot ovat koneen takana eikä mikään asia etene ilman pääsyä tietokantoihin? Tällainen on todellakin mahdollista vain kuntatasolla. Surullisinta on, että tanskalaisethan eivät tällaisista juuri valita kun nää tällaiset vaan kuuluu asiaan.
Minusta ei ikinä koskaan varmasti tule täysin assimiloitunutta tanskalaista.
kaksoiselämää 