vieroitushoidosta päivää

Tutittomuutta on kestänyt nyt pian 2 viikkoa. Ei mennyt meillä ihan niin helposti kuin kaverin kakaralla. 

Edelleen päikkärit jää pääsääntöisesti väliin vaikka kumpikin on ihan kuutamolla. Autoon tai pyörän peräkärryyn (tanskalainen peruselintarvike, kai niitä Suomessakin on) kyllä nukahtavat iisisti mutta omaan sänkyyn ei millään. Tänään juuri kannettiin kaksi nukahtanutta tyttöä pyörän perästä sänkyyn. Aurinkoinen ei suostunut enää omaan sänkyyn nukahtamaan, Myy nukkui nopeasti. Kostautui sitten siinä, että sen yöunet siirtyivät. Kaksosten kanssa tällaiset poikkeamat tietävät vanhemmille vittumaista aamua. Ja oikeastaan koko seuraavaa päivää.

Ihan sama mihin aikaan yritän laittaa kaksikon nukkumaan. Ihan sama mitä unirättiä tai pehmolelua yritän laittaa kainaloon. Ihan sama minkä v*’@n laulun tai tarinan kerron… Aurinkoinen toisinaan kyllä nukkuu tunnin kikkailun jälkeen jos pidän sitä kädestä. Pieni haaste on siinä, ettei pinnojen välistä saa oikein kättä mahtumaan ja sänky on niin korkea, että joudun roikkumaan sen kaiteen varassa, jotta ipana rauhoittuu. Olen lyhyt. Sänky on joku jenkkiversio, käytettynä expatilta ostettu.

Yhden lapsen kanssa tää vielä menisi. Voisin roikkua tuossa kaiteella vaikka puoli tuntia kunhan saisin lapsen nukkumaan. Ja silloin voisi kai fiksata noita uniaikojakin jotenkin. Mutta kun siinä kaiteella roikun ja saan yhden nukkumaan, niin viereisessä sängyssä sambaa toinen ja on yleensä niiiiiin rauhaton, että ei ole toivoakaan saada sitä nopeasti tainnutettua. Ja jos yrtitän vuorotella sänkyjen välillä niin ei nuku kumpikaan. Ja siinä vaiheessa kellokin on niin paljon, että jos ne nukkuu, niin herääminen tapahtuu niissä main kun pitäis mennä yöunille. Ja kun ne ei nuku, niin iltapäivät on ihan raastavan väsyneitä.

Voi rkle. 

Iltaisin onneksi nukkuminen onnistuu, kun tuo päivä on pienille unettomille melko rankka suoritus. Heinäkuussa alkaa se tarha. Jospa ne tädit sais tyypit nukkumaan. Mä junnaan tätä rutiinia siihen saakka, periksi en anna. Toistaiseksi minä olen ollut kaikissa taistoissa se sitkeämpi tapaus ja lopulta saanut junnattua asiat haluamaani jamaan. Tämä tuttitaisto on pitkästä aikaa iso haaste meikäläiselle.

Tanskalaisten mielestä 2v on aivan liian aikainen ikä tutista vieroittamiseen. Suomalaisten nettikeskusteluiden mukaan 2v on kai ihan liian vanha. Tämän kokemuksen perusteella suosittelen kaikille vaan, että nappaa se tutti pois 1v synttäreiden kunniaksi. Tai sitten antaa olla kouluikään saakka. Minulla on itselläni ollut purentavikaa oikomisohjelmineen ja se luultavimmin johtui pitkästä tutin syömisestä. Halusin välttää sen sekä ylimääräiset sairastelut tarhassa. Siellä kun todistin heti ensimmäisen tutustumiskäynnin aikana miten tutit kiersivät suusta suuhun – pedagogien antamana.

Mutta se mun päivän ainoa breikki on nyt mennyttä. Ja tilalla on kaksi väsynyttä uhmaikäistä kaksivuotiasta. Että ihanaa, pääsen töihin kohta. 

6 vastausta artikkeliin: vieroitushoidosta päivää

  1. em kirjoitti:

    Voi itku. Tsemppiä taistoon! Ihailtavaa, kuinka sisukkaasti viet projektia eteenpäin. Meille tosiaan toitottivat kaikki alan ammattilaiset, että kannattaa jättää tutit pois nyt, sillä kahden kanssa se tulee olemaan tosi haastavaa mitä vanhemmiksi tytöt tulevat. Niinpä napattiin tutit pois 1v3kk iässä ja se kävi täysin kivuttomasti. Yksi herätys per yö oli kerran tai pari ja sitten koko tutti oli unohtunut. Tämä nyt ei varmasti sua lohduttanut yhtään, mutta oikeassa olet sen suhteen, että 1v on helpompi vierotusikä kuin 2v, jos tätä lukee joku, joka miettii tuota vierotusasiaa vauvansa kanssa. Mutta tsemppiä ja kyllä se siitä ihan varmasti helpottaa pian!

  2. Mimmi kirjoitti:

    Jep. Tytöt menee kohta hoitoon, saavat siellä sitten koittaa onneaan🙂 Eiköhän se siellä, uudessa paikassa, uusien rutiinien avulla, onnistu. Sitten ei ole niin väliä vaikka eivät täällä kotona päivisin enää nukkuisikaan.

    Täällä Tanskassa tuntuu olevan enemmän 3v se vieroitusikä. Tosin näkee sitä joskus tosi isojakin lapsia tutti suussa. Minulla meni oikomishoidoissa vuosia eikä purenta ole vieläkään kunnossa. Sitä en tytöille toivo. Vaikka en tiedä, olisiko se ollut uhkana, kun söivät tuttia kuitenkin niin vähän.

    Mutta päätös on pidettävä. Ainahan näissä muutoksissa menee muutama viikko ja minun duunini on olla tiukkana, muuten koko korttitalo kaatuu. Sama homma se oli unikoulun aikaan, nyt kun näitä muistelen. Kyllä siinä meni muutama viikko ennen kuin tytöt oppivat nukahtamaan itsekseen. Mutta sitten se sujuikin todella mallikkaasti ja olemme saaneet vuoden ajan nukkua yöt ja päivät ilman heräilyjä. Nyt vanhempana uusiin kuvioihin tottuminen vienee pidemmän ajan. Purraan hammasta🙂

  3. Tuuli kirjoitti:

    Meillä napattiin tutti pois vasta 2-vuotispäivänä. Olin varustautunut viikkojen taistoon, mutta tyttö nukahtikin yhtä helposti ilman tuttia. En ollut uskoa silmiäni! Tutti oli olevinaan NIIN tärkeä… Harmitti, kun ei tullut yritettyä jo paljon aiemmin – mutta olin aivan varma, ettäedessä olisi iso taistelu (ja viikkojen unettomuus). Hampaista kyllä näkyy, että tutti on ollut suussa (sikäli teet nyt todella oikean ratkaisun!) – vaikkei se viimeisen vuoden aikana enää ollutkaan suussa kuin unien aikaan ja hoitopaikassa, jossa hoitaja antoi aneluistani huolimatta usein periksi… Tutti on ollut nyt poissa pari kuukautta, mutta vieläkin jos tyttö näkee jossakin tutin, hän nappaa sen ennätysajassa suuhunsa. Sinun kannattaa miettiä siis strategiaa tuon tarhan suhteen – jos siellä on kaikilla muilla tutti suussa, niin hoitajat saavat olla aika tarkkana. Tsemppiä taistoon – ei tuo pahin vaihe voi kovin kauaa kestää🙂

  4. Mimmi kirjoitti:

    Tarhassa ei tuttia anneta ihan tuosta vain. En nähnyt siellä ollessa kuin yhdellä lapsella tutin (annettiin, koska poika huusi koko ajan ja oli kiukkuinen eikä antanut meidän puhua rauhassa), joten en ole siitä niin huolissani. Olen itse ensimmäiset viisi päivää mukana tyttöjen kanssa tarhassa ja pystyn kyllä tarkkailemaan mitä tytöt tekee muiden lasten tuttien suhteen. Yleensä ne eivät kyllä ole olleet kiinnostuneita muiden tuteista ja yhdistävät sen muutenkin vain nukkumiseen. Meillä oli jo pitkään kotona sääntö, että tutin sai vain sängyssä ja se piti luovuttaa jos halusi tulla sängystä pois. Kunhan saan tarhan tädit muistamaan, että neideille ei tuttia anneta. Eiköhän se tule noiden viiden päivän aikana sanottua monta kertaa. Ja kun siellä ei kerta kaikkiaan sitä omaa tuttia edes ole, niin ei sitä voi sitten antaakaan. Kunhan eivät lykkää muiden tuttia suuhun. Jos sen näen, niin siitä todellakin tulee sanomista.

  5. Silvia kirjoitti:

    Tsemppiä tuohon tutista luopumiseen! Meillä lapsi on päiväkodissa ja siellä oli kun hän oli vajaa puolitoista pk-täti antanut hänelle päiväunille mentäessä sellaisen purulelun tutin sijaan. Kokeiltiin sitten kotonakin kun oli pari päivää tarhassa onnistunut niin hyvin. Lapsi luopui tutista käytännössä ilman ongelmia! Itse en ollut uskaltanut edes ajatella tuttivieroitusta kun ajattelin, että edessä on itkua ja hammastenkiristystä päivä- tai viikkokaupalla. Meillä tutti oli suussa pääasiassa unien aikaan, mutta joskus kyllä myös muutenkin. Purulelu jäi nukahtaessa parissa kolmessa viikossa pois.

  6. Mimmi kirjoitti:

    No kiitos vinkistä! Olen mennyt antamaan meidän kaikki purulelut pois, kun nuo eivät oikein koskaan innostuneet niitä kalvamaan. Ehkä mä otan kaupasta matkaan, jos muistan, ja sellainen tulee vastaan… Tai siis kaksi, tietty🙂

    Tänään sain molemmat tunnissa nukahtamaan. Ehkä ennätys. Tosin tuon tunnin aikana piti raivota, vaihtaa yks vaippa ja yks lakana (aurinkoisella on ihana uusi tapa kaivaa kakkavaippaa käsillään ja pyyhkiä se sitten lakanaa, jaiks).

    Loppujen lopuksi ne nukahti niin, että istuin sänkyjen välissä ikean jakkaralla ja pidin aurinkoista kädestä ja myytä jalasta. Myy nukahti ensin ja aika nopeasti rauhoittui kaverikin.

    Tunnin unien jälkeen aloin kolistella reippaammin. Lähetin miehen töiden jälkeen golf-kentälle, se kun on ollut niin joustava ja yli-ihminen jo pitkän aikaa rankasta duuniprojektista huolimatta. Oli siis parempi, että tytöt herää ajoissa jotta ne sitten nyt toivottavasti myös nukahtaa iltaunille ennen yhdeksää…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: