valeraskaana

Olen maannut perjantaista saakka sohvalla invalidisoituneena pahoinvoinnin, päänsäryn ja megalomaanisen väsymyksen vuoksi. Kaikki tämä penisiliinikuurin vuoksi. Eilen soitin lääkäriin ja sanoin, että nyt riitti. Kaksosraskaus oli pala kakkua tähän olotilaan verrattuna. Sain luvan lopettaa kuurin ja katsotaan nyt, palaako infektio vai paraniko se vajaan kolmen päivän myrkytyksen johdosta. Tsiisus!

Tähän valeraskauteen on mennyt melkein viikko minun niin odottamaani omaa aikaa tyttöjen ollessa hoidossa. Kunhan näistä päänsäryn rippeistä selviän, niin alan valmistautua töihin paluuseen. Mies on joutunut siihen koulutukseen jo nyt, koska olen maannut raatona sängyssä aamuisin enkä ole jaksanut auttaa tyttöjen suhteen moneen aamuun. Tänään nousin ensimmäistä kertaa ennen kuin aamupuuro oli syöty.

Ehkä tämä tästä.

Advertisement

pottailu on peestä

Haasteita. Miten opettaa kaksi toivotonta tapausta potalle? 

Kummitätini ja äitini väittivät, että tyttölapset kyllä inhoaa märkiä alushousuja, joten vaippa vaan pois ja pikkarit jalkaan. Kun pissa tulee pitkin reisiä, niin kyllä se potta alkaa kiinnostaa.

Niin varmaan. Eilen siivosin viidet pissat ja yhdet kakat housuista ja lattialta. Eikä kumpaakaan todellakaan haitannut yhtään kyseiset tuotokset ilman vaippaa.

Potalla ei suostuta istumaan paitsi silloin, jos samalla saa katsoa telkkaria. Siinä on joskus pissa tullut samalla, ihan vahingossa. Olen kehunut ja hyppinyt ja ylistänyt tätä ihmettä mutta eipä sillä ole vaikutusta ollut.

Ehkä olen vielä liian ajoissa tämän vaiheen suhteen. Tai sitten en jaksa olla tarpeeksi johdonmukainen tässä koulutuksessa. Ostettiin sellainen vessanpyttyyn laitettava lasten rengaskin mutta se vasta berberistä onkin. 

No. Yritän vielä hetken ja sitten pidän talven taukoa. Ei kai ne nyt teini-ikäiseen vaipoissa kulje, kuitenkaan… Pitänee kutsua joku isompi lapsi näyttämään mallia, ehkä se sitten alkaa kiinnostaa.

Just nyt, kun ipanat ovat kolme viikkoa heränneet kello viisi joka aamu, tekee mieli lopettaa moinen pottahömpötys.

tarhassa II

Ensimmäinen aamupäivä tarhassa ilman äitiä.

– Aurinkoinen leikkii Anton-pojan kanssa saapuessani hakemaan heitä. Tyttö ei juuri noteeraa minua, Anton kiinnostaa enemmän. Hmm..

– Myy juoksee syliin ja pitää tiukasti kiinni. 

– Kumpikaan ei ollut syönyt lounaaksi tarjottua tomaattikeittoa. 

– Aurinkoinen oli viihtynyt koko päivän Antoninsa kanssa, Myy oli kaivannut vähän äitiä mutta innostui lauluista ja leikeistä ja unohti ikävän. Oli myös kuulemma käynyt säännöllisesti halaamassa ja hiplaamassa pedagogia. Pus.

Tarhassa on menoa ja meininkiä vaikka siellä on varmasti puolet lapsista kesälomalla. Onneksi tytöt ovat noin isoja, hoitoon jättäminen ei hirvitä. Koska viihdyin tarhassa neljä päivää, olen ehtinyt jutella kaikkien aikuisten kanssa, jotka lapsiani tulee hoitamaan. Tytöt ovat helppoja tapauksia. Myy hakee huomionsa silloin kun sitä kaipaa ja Aurinkoinen tulee isäänsä – übersosiaalinen tanskalainen joka löytää aina leikkikaverin.

Nyt lomalle lomps ja sen loppukuusta vien lapset hoitoon ja vietän laatuaikaa aamupäivisin itseni kanssa reilun viikon ennen kuin työt alkaa.

 

 

tarhassa

Olimme kolmisin tarhassa 8.30-11.30. Tytöt viihtyivät hyvin. Välillä tsekkasivat, että olin paikalla mutta suurimman osan ajasta leikkivät pihalla muiden seassa. Myy roikkui enemmän äidissä, Arska veteli omia polkujaan ja kävi välillä kiukuttelemassa kun ei päässyt viereiselle leikkipuistolle veräjän ollessa kiinni.

Ulkona on kylmä (+15) mutta silti siellä vilisi ipanoita ilman takkia, kesäpaidassa ja sukkiksissa. Sisälläkin oli kylmä tai ainakin minä palelin. 

Ruokana oli ´altid mæt´ puuroa, joka ilmeisesti sisältää spelttiä, kauraa ja durum-lastuja. Maistui tytöille hyvin (söivät 3 lautasellista) mutta ihmekös tuo – sekaan kun sai ison voinokareen ja kanelisokerisekoitusta sentin kerroksen. Juomanakin oli mehua, tosin se ei tytöille kelvannut vaan vaihtoivat veteen.

Osa pienemmistä juoksenteli ruokailun jälkeen pelkässä bodyssä, kun muut vaatteet likaantuivat syödessä. Minä palelin neulepaidassa ja farkuissa. Likaista siellä oli edelleen mutta hyvinhän tuo eka päivä nyt kaikesta huolimatta meni. Pääasia että pedagogit ovat hyviä tyyppejä eikä minulla edelleenkään ole heistä pahaa sanottavaa.

Huomenna uusiks. Ihanaa kun ei tarvitse tehdä itse ruokaa!