kielioppia

Työelämään paluu tapahtui ryminällä. Miehelle sattui samaan syssyyn projektin päätös ja se tiesi useampaa sadan työtunnin viikkoa putkeen. Minä aloitin firmassa joka oli juuri läpikäynyt organisaatiouudistuksen, keskellä uutta tiimiä, jossa kukaan ei tiennyt mitä tehdä. Stressikertoimet hipoi kattoa. Onneksi tytöt viihtyivät tarhassa ja olivat terveitä. Nyt tuntuu, että alan olla voiton puolella. Onneksi on nämä lapset. Työminä, stressi ja työasiat unohtuivat kyllä viimeistään tarhan pihassa, kun syliin ryntäsi kaksi yli-innokasta ipanaa huutaen ”mor”, ”min mor!!”.

Kielellinen kehitys on tytöillä ollut nopeaa tarhassa aloittamisen jälkeen. Tanskaahan ne molottaa, väliin tulee suomea ja sitä heidän omaa kaksoskieltään. Mielenkiintoinen ilmiö on se, että he ovat keksineet itselleen oman, yhteisen nimen, jota molemmat käyttävät sekä itsestään että siskostaan. Alkuun tämä oli Myyn juttu mutta nopeasti myös Aurinkoinen omaksui tämän yhteisnimen. Keskustelin tästä pedagogien kanssa ja he ovat nyt panostaneet vähän enemmän tähän nimien käyttöön (kai) ja nyt ainakin Aurinkoinen silloin tällöin käyttää siskostaan ihan oikeaa nimeä. Myy osaa oman nimensä mutta siskon nimeä en ole kertaakaan kuullut hänen sanomanaan. Eihän tytöt vielä puhu, eikä heidän mölötyksestään hirveästi selkoa ota. Sanoja tulee 2 ja joskus 3 peräkkäin mutta usein ne on parin kielen sekoitusta ja pedagogeilla on vaikeuksia ymmärtää sanomaa.

Yhteiset leikit onnistuvat jo joten kuten. Tosin vartin verran korkeintaan, sitten jo tapellaan. Tytöt ottavat välillä kovastikin yhteen ja siinä revitään tukasta ja purraan sormi siniseksi. Muita lapsia en ole heidän nähnyt koskevan ja tarkistin vielä tarhan tädeiltäkin, että eivät terrorisoi muita lapsia. 

Nyt pitää mennä. Päiväunille viety kaksikko taitaa heitellä kirjoja hyllystä alas, sen verran kolisee…

Advertisement