erottelua

Olemme nyt kahtena viikonloppuna erottaneet tytöt toisistaan useampaan otteeseen. Isä on käynyt molempien kanssa uimassa, äiti taas kahvilassa ja kirjastossa. Nämä ovat olleet mielenkiintoisia retkiä, kaikin tavoin.

On ollut todella uskomatonta huomata, kuinka kokonaisvaltaisesti sitä voi olla lapsen kanssa, kun ei tarvitse koko ajan jakaa huomiota ja/tai tarkkaavaisuutta toisaalle. Käytännön jutut ovat helppoja. Me esimerkiksi käveltiin molempien tyttöjen kanssa kahvilaan ja kirjastoon. Kun käveleminen alkoi tökkiä, oli lapsi nopeasti nostettu syliin ja äiti kantoi viimeiset metrit. Kahden kanssa pitää aina ottaa ne hyökkäysvaunut mukaan kun ei noiden kanssa voi vielä liikenteen sekaan yksin lähteä. Kahvilassa istuminen onnistui hienosti eikä se stressannut äitiä, koska yhden perään juokseminen onnistuu näppärämmin kuin kahden, jotka jo tajuaa hajaantua eri suuntiin.

Mielenkiintoista on ollut myös se, että kumpikin alkoi heti teiden erottua kysellä siskonsa perään. Aurinkoisella on erikoinen tapa. Kun ventovieraat osoittavat hänelle huomiota, tyttö alkaa toistella siskonsa nimeä. Mitähän sen päässä mahtaa liikkua. Useamman kerran kahvilassa pysähtyi setiä ja tätejä lirkuttamaan enkelikiharaiselle ja nauravaiselle Aurinkoiselle. Tyttö ei pelästynyt eikä mennyt hämilleen, alkoi vain toistella siskon nimeä. Ikään kuin se olisi kaivannut sitä, että siskoakin kehutaan. 

Tämä erikseen oleminen taitaa tosiaan tulla tarpeeseen. Tytöt ovat olleet aikojen alusta melkoisessa symbioosissa eikä tällaisia omia hetkiä ole juuri liiemmälti ollut. Nyt pyrimme järjestämään niitä viikonloppuisin. Pari tuntia riittää hyvin ja se on meistä kaikista mukavaa.

7 vastausta artikkeliin: erottelua

  1. Rouva Ruuhka kirjoitti:

    Kiva, täälläkin ajankohtainen aihe, vaikka tässä asiassa tai symbioosin tiiviydessä on varmasti kaksosilla iahn eri sfäärit. Joka tapauksessa tähän ”erottamiseen” liittyvät asiat huomaa jo sisaruksillakin. Mekin olemme viime aikoina tehneet paljon asioita niin, että toinen touhuaa toisen kanssa, toinen toisen. Lähteneet siis ihan eri paikkoihin, kuten juuri uimahalliin tai ravintoloihin.

    Huomiot:
    a) Se on niin paljon helpompaa!
    b) Lapset ovat ihan erilaisia, jotenkinyhteistyökykyisempiä nekin, kun heillä on edes yhden jakamaton huomio.
    c) Lapsia tulee kohdeltuna enemmän yksilöinä ja heihin tietenkin keskittyy paremmin kun ei ole tämä tasapäistävä ”minilauman” organisointi ja käskytys koko ajan päällä.
    d) tuntuu hyvältä tehdä molempien kanssa ”omia” juttuja. Meillä ainakin tytön kanssa on muotoutunut jo hänelle tosi tärkeät ”tyttöjen retket”. Kivoja ne ovat minustakin. Kakkosen kanssa tehdään sitten toisenlaisia juttuja. Mutta pieni mieskin on ihan parhaimmillaan kun ei tarvitse tapella kummankaan vanhemman huomiosta..

  2. Leluteekin Emilia kirjoitti:

    Meillä kaksoset saa valitettavan vähän omaa aikaa meidän vanhempien kanssa, kun on vielä esikoinen kolmantena kuviossa. Eli lapset yleensä jakaantuu niin, että esikoisen kanssa tehdään jotain isojen juttua, ja pienet menee sitten toisen vanhemman kanssa. Mutta tähän pitäisi kyllä panostaa, nekin olisi ansainneet ne ihan omat hetkensä.

  3. Mimmi kirjoitti:

    Samat huomiot täälläkin, RouvaRuuhka. Etekin tuo c), tulee todellakin huomioitua lasta yksilönä ihan eri tavalla ja sitähän kaksoset harvoin kokee, kun se kaveri on ollut mukana jo sikiöstä.

    Emilia – mekin ryhdyttiin tähän vasta nyt, kun lapset ovat 2.5v. Eikä me aina jakseta. Tämä viikonloppu vedetään kelkkaa yhdessä.

  4. K kirjoitti:

    Löysin blogisi jo jokin aika sitten ja piti kommentoidakin, mutta enpä näköjään ehtinyt., miksiköhän🙂 Välillä tuntuu nimittäin kuin kirjoittaisit meidän elämästämme – meillä on 2,5 vuotiaat kaksostytöt, toinen pieni ja pippurinen toinen lempeä ja iloinen. Olemme kaksikielinen perhe, erotuksena tosin asumme Svedulassa jonne muutimme Suomesta kun tytöt olivat ihan muutaman kuukauden vanhoja. Hauskaa on myös se, että elätte ihan samaan aikaan täsmälleen samoja vaiheita – mekin olemme jaksaneet vasta nyt viettää aikaa pareittain (siis kaksoset erotettuna), tähän asti toinen on vetänyt henkeä toisen viedessä tuplat ulos. Ja ihan sama juttu, jos vaikka toisen kanssa ollaan kaksin ja ostetaan jäätelöä, kommentoi lapsi heti ”X:lle (siis toiselle kaksoselle) myös jätskiä”. Itse olen joka kerta hämmästynyt miten rauhallinen ja tyytyväinen kaksospuolikas on ollessaan yksin vanhemman seurassa (tämä pätee siis molempiin tyttöihin). Poissa on se kaoottinen riehuminen, kiljuminen, vaatiminen, keskineäinen tappelu ja yleinen älämölö. Tekee siis varmasti hyvää myös tytöille sopivina annoksina.

    Tsemppiä teille, raskasta mutta antoisaa on tämä kaksosvanhemmuus!

  5. Mimmi kirjoitti:

    Hauskaa, K🙂 Kaksoset, kaksi kieltä ja kulttuurien kommellukset ovata oiva tapa hankkia pieni stressi silloin tällöin. Mutta jos se ottaa, niin kyllä se antaa sitäkin enemmän.

  6. Anna / Sirkus Duo kirjoitti:

    Ehkäpä minunkin pitäisi kommentoida!🙂 Löysin blogisi aikoinaan odottaessani omia tupliani ja olen seuraillut elämäänne mielenkiinnolla siitä lähtien. Meillä asustavat 1v 8kk identtiset tytöt – blogisi toimikin tavallaan tietynlaisena ikkunana tulevaisuuteen ja olenkin sitä lukiessani usein miettinyt, millaista meidän elämämme jossakin tietyssä lasten kehitysvaiheessa tulee olemaan.

    Yhteen lapseen keskittyminen on täällä vasta harkinta-asteella, neuvolassa asiaa meille jo suosittelivat, mutta edelleenkin tytöt liikkuvat kaikkialla aina yhdessä. Olemme asiaa pohtineet, mutta jotenkin vielä tällä hetkellä tuntuu, että lasten ”erottaminen” olisi kovin väkinäistä ja aiheuttaisi ainoastaan valtavasti lisätyötä molemmille vanhemmille. Kun toinen vie lapset ulos, on toisella aikaa laittaa rauhassa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä jne. Nämä asiat eivät valitettavasti oikein ota sujuakseen, jos viihdytettävänä on yksi siskoaan kaipaava taapero. Helpottavaa kuulla, että muissakin kaksosperheissä erottamista on alettu harrastamaan vasta kahden ikävuoden paremmalla puolella… Annan itselleni synninpäästön!😉

  7. Mimmi kirjoitti:

    Ei meillä ollut energiaa eikä tarvettakaan erottelulle ennen kuin nyt. Pitäisi erotella useamminkin mutta kun se on vaan kiva olla liikkeellä koko perheen voimin… Eli ei meillä edelleenkään kovin usein tuota erottelua tehdä. Tosin olen tarhassa huomannut, että tytöt usein leikkii ihan erillään. Eli ei ne nyt sentään toistensa helmoissa koko aikaa roiku🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: