tutkimukselle tilausta

Hesarissa on taas kirjoiteltu ja keskusteltu äitiydestä. On ollut artikkelia korvikkeen erinomaisuudesta ja päivähoidon turmiollisuudesta. Molempia artikkeleja on ollut tuettu tutkimuksin ja asiaviittein.

Tutkimuksia kasvatuksen saralta löytyy aina suuntaan jos toiseenkin. Aivan kuten ravintosuositukset, niin muuttuvat kasvatusihanteetkin kiihtyvällä tahdilla. Minulle on oikeastaan ihan sama mitä päiväkodeista, imetyksestä tai kantoliinoista kirjoitetaan – teen itse omat päätökseni ihan maalaisjärjellä ja jonkin verran aihetta (kasvatustiede) opiskelleena.

Se mikä näissä kirjoituksissa on mielestäni kaikkein mielenkiintoisinta, on äitien kommentointi. Aivan järkyttävää kiihkoilua puolesta ja vastaan. Voisiko joku pliiiiis tehdä tutkimuksen liittyen näihin tunteisiin, jotka saa aikaan järjetöntä syyttelyä ja kiihkoilua mielipidepalstoilla?? En ole törmännyt vastaavaan täällä Tanskassa. Ryhdynkin heti googlaamaan aihetta täkäläisittäin. Kunhan kaksosilta saan aikaa. Palataan aiheeseen viiden vuoden kuluttua…

luokittelua

Salamatkustajan ja projectmaman blogeissa on ollut kirjotuksia vapaaehtoisesti lapsettomista. Kommenteissa perheelliset toisensa jälkeen vakuuttavat, etteivät hekään koskaan lapsia halunneet. Mutta sitten kuitenkin, syystä tai toisesta. Miksi on niin tärkeää sanoa, ettei koskaan halunnut lasta?

Minäkin kuulun niihin, jotka eivät koskaan haaveilleet perheestä tai lapsista. Lapset ärsytti/pelotti ja pysyin niistä kaukana aina kun se oli mahdollista. Uskon, että meitä on todellakin monta. Lapsihaave tuli tapetille vasta kun se isäehdokas löytyi. Tuttu juttu varmaan miljoonalle muulle naiselle. En voi sanoa olevani ex-vela. Vela on sellainen, joka todella myös jää lapsettomaksi, omasta halustaan. Näin olen asian tieteelliseltä kannalta ymmärtänyt.

Minusta lasten tekeminen ja kaikki siihen liittyvä nyt vaan on maailman luonnollisimpia juttuja. Minä en ymmärrä miksi naisia luokitellaan lapsettomiin/lapsellisiin ja vielä alakasteihin sen mukaan onko lapsettomuus tahatonta vai ei. Kai pitäisi vielä lapsellisetkin luokitella edelleen sen mukaan, onko raskaus ollut suunniteltu vai ei. Jos miehet luokiteltaisiin saman kaavan mukaan, sitä pidettäisiin todennäköisesti teennäisenä tai vähintään vähän ihmeellisenä.

Minulla on siitä kummallisia kavereita, ettei ne koskaan udelleet meidän lastenteosta. Sukulaisetkin jättivät rauhaan. Siksi en ole ehkä kerännyt hiljaista raivoa itseeni asian suhteen vuosien varrella.

Luokittelu on ihmisten tapa jäsentää maailmaa. Joskus vaan tuntuu, että se menee vähän kummalliseksi. Nyt on ilmeisesti tosi hip olla vela. Tai ainakin on hyvin uncool olla äiti ja jopa pitää siitä? Ja siis mulla ei todellakaan ole mitään lapsettomia naisia vastaan, oli se vapaaehtoista tai ei. Päinvastoin arvostan heitä, jotka ovat tekemättä lapsia vain sosiaalisen painostuksen vuoksi.  Mun sosiaalipsykologian opinnot jäi viiteentoista opintoviikkoon. Olis pitänyt tehdä se cumu. Mut musta tulikin humanisti – se selittänee ehkä tämän kirjoituksen.