ikäkriisi

25 maaliskuun, 2012

Voi taivas. Olen vanha!

Yritän saada byrokratian hampaisiin papereita saadakseni lukio-opettajan pätevyyden myös täällä Tanskassa. Nyt pitäisi muistaa kuinka monta ”nominaaliviikkoa” olen ollut opetusharjoittelussa.

Tein koko aineenopettajan pätevöitymisosion erityisopiskelijana täydennysopintoja tekevien ”aikuisten” kanssa. Opintojen piti kestää vuoden mutta mä olin siitä puolet Islannissa opettamassa ja tein didaktiikan opinnot etänä ”kirjekurssina”. Eräitäkin kertoja istuin punaviinilasin kanssa keittiössä ja kirjoitin didaktiikan tehtäviä samalla kun valmistauduin Reykjavikin yöelämään. Toisin sanoen joka ainoa tehtävä oli tehty punaviinin voimin. Eihän sitä pedagogiikkaa muuten pystynyt lässyttämään ja no, Reykjavikissa tuli oltua viihteellä aika usein.

Muistin juuri ja juuri vuoden, jolloin noita opintoja ”suoritin”. Hooh, pitänee heittää takataskusta se ”nominaaliviikkomäärä” tai sitten ottaa yhteyttä yliopistoon.

EDIT:

No siis tämänhän takia mä tietty sitä punkkua join..


vierivä kivi jumittuikin juuttilaan

2 lokakuun, 2011

Ei me muutetakaan ulkomaille täältä. Ei ainakaan kahden vuoden päästä, kuten oli suunnitelmissa. Mies sai tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä (joo, katsoin kummisetä-trilogian kesällä). Me jäädään toistaiseksi Köpikseen, pöh.

Ulkomaille muuton vuoksi en ole stressannut töihin paluusta. Nyt iski vitutus. Joko on vihdoin löydettävä koulutusta edes vähän paremmin vastaava duuni tai keksiä plan D. Se löytyikin. Jään kotiin vielä vuodeksi äitiysloman jälkeen. Kodinhoitotukea saisin kahdesta alle 3v lapsesta verojen jälkeen ehkä noin 1400€. Köpis on kallis kaupunki elää mutta kyllä me vuosi pärjättäis miehen tuloilla ja tuolla tuella.

Saisinkohan mä tytöt ihan pilalle kotikasvatuksella… Pitää ehkä sivusilmällä katsella avoimia työpaikkoja.