yks nukkuu, toinen kukkuu

9 maaliskuun, 2012

Vähän on ollut takkuista ja kirjoittaminen on ollut jäissä. Aurinkoinen kapinoi syömistensä kanssa, edelleen. Pienillä jutuilla saan sen sujumaan jotenkin (annan omalle lautaselle sormiruokaa ja saa juoda itse välillä omasta pullosta).

Enemmän väsyttää tyttöjen unirytmi. Ne herää joka aamu viiden ja kuuden välissä. Nyt on siirrytty taas pienen paremman pätkän jälkeen lähelle sitä viittä, tänä aamuna alkoi elämöinti tasan kello 5. Pakko antaa pulloa, muuten meno ei rauhoitu. Ei jakseta hyssytellä puolta tuntia ja ollaan yritetty antaa vaan jokellella – ei auta. Pulloa kehiin ja sen jälkeen tytöt saattaa nukkua vielä hetken. Yleensä vain toinen nukkuu ja toinen sitten kukkuu.

Mies herää lasten kanssa viimeistään kuudelta. Minä saan periaatteessa tuon aamusyötön jälkeen nukkua kahdeksaan. Mutta enhän mä nukahda napista painamalla. Pyörin sängyssä vielä kuuden jälkeen ja ehdin hetkeksi nukahtaa ennen herätystä. Koska leidit herää noin aikaisin, tarvitsee ne vielä ihan väkisin parit päikkärit. Aurinkoinen tosin nukkuu nekin hyvin huonosti. Myy simahtaa saman tien ja nukkuu suht hyvin 1.5 tuntia. Arska pyörii ja hyörii ja nukahtaa vaivoin – herätäkseen tunnin päästä huutamaan. Joskus saan sen kyllä nukahtamaan vielä uudelleen.

Mutta siis sellaista vapaata aikaa päivisin ei juuri enää ole, kovin montaa minuuttia.


yhdenyönjuttu?

18 tammikuun, 2012

Piti vielä ikuistaa tähän blogiinkin: Tytöt nukkuivat viime yön heräämättä kertaakaan. Nukkumaan he menivät ennen ilta kahdeksaa. Itkuhälytin alkoi vilkuttaa valoa ja välittää lastenhuoneen äänimaailmaa aamulla vasta kello 5.20. Oltiin miehen kanssa molemmat vähän että häh, mitä – ööö.

Olin varma, että Insinööri oli hiljaisesti hoitanut tyttärensä minun nukkuessani. Ja hän taas luuli minun heränneen yksin yöllä. Mutta ehei, tytöt nukkuivat aamuun asti. Meille tuo klo 5.20 herätys on luksusta. Viimeiset 5 kuukautta kun olemme heräilleet öisin useampaan otteeseen tutittamaan tyttöjä.

Nyt sitten toivotaan, ettei tämä tempaus ollut mikään yhdenyönjuttu.


pään muoto

22 joulukuun, 2011

Myyn pään muoto on ihan muutaman kuukauden ikäisestä ollut ”epäkesko”. Olemme yrittäneet saada tyttöä nukkumaan kyljellään, huonoin tuloksin. Nyt se vasta onnistuu mutta onko se jo liian myöhäistä? Tyttö on nukkunut selällään ja pää on littana takaa. Lisäksi ihan ensimmäisinä kuukausina tyttö nukkui vain toisella kyljellä (kääntyi aina samalle puolelle, kun silmä vältti). Näin ollen pää ei ole edes tasaisen littana.

Nyt olemme saaneet tytön oppimaan nukkumaan toisella kyljellä ainakin suurimman osan ajasta. Toivottavasti se vielä auttaa. Vinkkejä ja kokemuksia otan vastaan. Olen tästä jo hieman stressaantunut vaikka kai tuo pään muoto tasaantuu tytön kasvaessa.

Jostainhan sitä täytyy aina se pieni stressi / huono omatunto kaivaa?


heureka – unikoulu, joka toimii!

27 marraskuun, 2011

Isäni oli ostanut kirjan vauvojen ja pikkulasten uniongelmista, ”Unihiekkaa etsimässä”. Teos oli ilmeisesti tieto-Finlandiaehdokkaanakin, näin ainakin isä väitti. Selailin Suomessa ollessani artikkeleita eri tavoista nukuttaa vauvoja. Kävin läpi huudatustekniikkaa, pistäytymistekniikkaa ja tassuttelua. Huudatusmenetelmä tuntui vähän raa-alta, vaikka kirjan mukaan sillä ei ole todettu olevan mitään haittavaikutuksia + se on menetelmistä tehokkain. Tassuttelua on kokeiltu ja se on ollut yhtä tyhjän kanssa.

Olemme nyt soveltaneet pistäytymismenetelmää (luovasti soveltaen) tyttöjen nukuttamisessa ja se toimii loistavasti. Heureka! Laitamme tytöt sänkyyn ilman sen kummempia nukutusyrityksiä. Sängyssä he ”juttelevat”, kitisevät ja välillä kirkuvat – uni ei yleensä tule saman tien. Käymme makuuhuoneessa valikoiden – yleensä vain silloin, kun itku/kitinä alkaa olla sen kuulloista, että äitiä/isää tarvitaan. Muuten tytöt saavat jutella ja kitistä keskenään.

Emme kyttää kellosta pistäytymisvälejä vaan teemme käynnit ihan kuuntelemalla itkun/kitinän luonnetta. Yleensä emme joudu kovin montaa kertaa käymään sängyn luona – tytöt nukahtavat itsekseen. Mahtavaa! En todellakaan uskonut koko juttuun ja oli vaikea kuvitella, että tytöt nukahtaisivat jotenkin itsekseen etenkin, kun nukahtaminen ei tapahdu samaan aikaan ja toinen on vieressä häiritsemässä. Mutta kun sitkeästi annoimme heidän jutella juttunsa loppuun ja kitistä kitinänsä, niin kyllä – uni tuli loppujen lopuksi melko nopeasti. Ja ah, kuinka helposti meidän kannaltamme! Sinä aikana kun tytöt kertaavat päivän tapahtumat sängyssä, ehdimme aloittaa illallisen tekemisen ja 99% illoista saamme syödä sen totaalisen rauhassa.

 

 

 


kuolema kuittaa univelat

4 marraskuun, 2011

Ristiäisistä on selvitty. 50 vierasta sai kaksikielisen kasteseremonian ja ruokailun sen päälle. Itse olin puoliunessa, sillä Myy oli valvottanut aamu puoli kolmesta saakka. Kuvista tsekkasin jälkeen päin, että hameen olin saanut oikein päin päälle eikä sukkahousuissakaan ollut reikiä. Pappi oli mun makuun sopivan hörhö, tuli tilaisuudesta meidän näköinen. En tiedä tykkäskö tanskalaiset. Appiukko sanoi tilaisuutta mielenkiintoiseksi. 

Ristiäisten jälkeen seuraavana päivänä piti vielä viihdyttää Suomesta tulleita sukulaisia ja ystäviä. Kun olimme lähdössä ulos, huomasimme vaunujen pyörän hajonneen. Ei kun parvekkeelta toiset vaunut kasaan ja ulos. Ja tadaa, niistäkin oli rengas rikki. Ei paljon naurattanut. Mies jäi sitten vauvojen kanssa kotiin ja minä läksin sukulaisten kanssa kaupungille. Parin oluen ja smørrebrødin jälkeen hengitin taas suht normaalisti.

Yöunet on etenkin Myyllä edelleen kovin katkonaisia. Joskus saattaa väliin tulla parempikin yö mutta harvemmin. Minä alan olla kiukkuinen akka. Ei huvita lähteä kotoa minnekään, joka sinänsä vaan pahentaa omaa fiilistä. Tänään pakotan perseeni ylös sohvalta ja lähden ulkoilemaan kunhan vauvat on ruokittu. Aurinkokin paistaa.

Ensi viikolla lähdemme road-tripille Suomeen. Mies vaihdattaa autoon talvirenkaat, asentaa kattoboksin ja on tehnyt matkasuunnitelman pysähdyksineen kaikkineen. Minun kontolleni jää improvisointi, kun ne suunnitelmat ei kuitenkaan sovi tytöille…

Mutta ollaan kaikki oltu terveitä ja tytöt on ihanan iloisia vauvoja. Asennekasvatusta kaipaa lähinnä tää äiti 🙂


unikoulu

27 lokakuun, 2011

Voiko 5 kk vanhalle jo alkaa pitää unikoulua? Myy on useamman yön huutanut. Aluksi kannoin sitä ja sain rauhoittumaan. Viime yönä en jaksanut ja ojentelin tuttia silloin, kun neiti sen suostui ottamaan. Tunnin se huusi kunnes nukahti. Minä olin koko ajan vieressä silitellen, taputellen ja tutitellen.

Tuon huutamisen jälkeen tyttö nukkui hienosti. Heräsi viideltä mutta parin tutituksen jälkeen nukahti taas. Jos olen kannellut ja hyssytellyt, olen saanut tehdä sitä aamuun asti. Aina kun neidin perse hipasikin sänkyä, alkoi huuto uudelleen.

Mikään käden pitäminen, taputtelu tai silittely ei tuntunut auttavan. Tai ainakaan huuto ei lopu sillä. Kun käänsin tytön pari kertaa vatsalleen ja hetken päästä takaisin selälleen, suoraakurkkuahuuto loppui ja jatkui sellaisena on/off-kirkumisena loppuen pikku hiljaa kokonaan.

Siistiä, että lauantaina on raikkaat 50 hengen ristiäisbileet. Ei tietoakaan mitä laitan päälle. Tytöille hain tänään sukkahousut. Itse toivon, että joku hame mahtuu päälle ja pysyn hereillä.


täti jaksaa heilua

6 lokakuun, 2011

Tytöt ovat alkaneet temppuilla syömisen suhteen. Etenkin, kun mies syöttää. Minä saan homman jotenkin hoidettua ilman suurempia itkuja. Voi vinetto, jos ne nyt heittäytyy mun syötettäväksi kokonaan. Vaihdettiin systeemiä niin, että mies syöttää Aurinkoisen (joka on yleensä helpompi) ja minä otan Myyn.

Päivisin tytöt tuntuu vetävän vuorotahtia nukkumisten suhteen. Puolen päivän syötön jälkeen ne saattaa nukkua yhtäaikaa pidemmän pätkän (kuten nyt) ja silti mä olen koko ajan takki päällä hälytin taskussa valmiina säntäämään parvekkeelle vaunuja hetkuttamaan 🙂 Eli meillä ei äiti nuku päikkäreitä koskaan.

Öisin tytöt herää kerran syömään. Vähennettiin korvikemäärää yöllä ja hyvin on pärjätty sillä. Aurinkoinen pitää aina herättää syömään – Myy on se, joka määrää syöttöajan. Yleensä se herää aina neljän aikaan ja silloin ei enää tutti riitä vaan pitää tulla pulloa.

Hyvin mä olen jaksanut tälläkin tahdilla. Kiitos vaan vuosien epäsäännöllisen elämänrytmin, treenattu on sitten kai tätä varten. Ristiäiset lähestyy ja niiden organisoinnista olen onnistunut keräämään infernaalisen vitutuksen, stressin ja koon otsaan. Ilmoitin miehelle eilen illalla, että mitään rippijuhlia on sitten turha odottaa, että minä järjestäisin. Prkle.


melkein sarjamurhaaja

20 syyskuun, 2011

Väsyneenä tulee vastaan monta tilannetta, joissa primitiivireaktiot ovat päästä yllättämään ja tekisi mieli niitata kanssasisar/-veli yhdellä iskulla, nopeasti.

  • Saat kaksoset nukkumaan parvekkeelle puolen tunnin heijaamisen ja keinuttamisen jälkeen. Alakerran maan tasolla asuva naapuri alkaa leikata pensasaitaa.
  • Kävelet kaupungilla ja olet saanut kaksoset nukahtamaan vaunuihin. Liikennevaloissa tai muuten vaan pysähtyessäsi teiniporukka alkaa kiljua vaunujen vieressä.
  • Kävelet kaupungilla osa II: Vanhus, joka tulee repimään tyttöjen edessä olevaa sideharsoa ja ihastee suureen ääneen kaksosia (luullen ilmeisesti, että sinäkin olet kuuro).
  • Kaiken maailman aggregaatit ja niiden käyttäjät kaduilla. En tiedä mikä aggregaatti on mutta tarkoitan niitä rakennustyömaiden päristimiä, jotka alkaa yhtäkkiä mitään varoittamatta metelöidä-yleensä juuri silloin kun olet niiden kohdalla.
  • Ilmaislehtien jakajat, jotka soittelee summeria keskellä päivää. Ja sinä itse, kun olet unohtanut laittaa summerin pois päältä.
  • Kömpelö aviomies, joka osaa aina sopivan tilaisuuden tullen pudotella haarukoita, kompastua leikkimattoon tai paukuttaa ovia.

Ja nyt alkoi naapuritalossa remonttimiehet hitsata (tai jotain) ulkona. Joo, tytöt nukkuu parvekkeella. Mahtavaa, tööttäilee vielä autonkin kanssa. Pitäkää mut kaukana teräaseista…


prinsessa pikku yöeläin

19 syyskuun, 2011

Kuukauden verran nautimme pitkistä yöunista. Molemmat tytöt nukkuivat yhdeksästä neljään melkein joka yö. Nyt Myy on päättänyt, että yöllä on aika elää.

Viime yönä Myy heräsi ensin kl 23 (tutti riitti, kunhan sen antoi muutaman kerran) sitten kl 1 (mies vei olohuoneeseen huutamaan ja sai rauhoittumaan tunnissa) ja vielä kerran kl 3. Ruokaa hänelle annettiin kl 3.45. Arska nukkui yli neljään ja sai ruokansa silloin. Kuudelta Myy ilmoitti taas, että nyt tää nukkuminen riitti, kiitti.

Tähän mennessä mies on vienyt Myyn pois makuuhuoneesta ja pitänyt sylissä kunnes hänen majesteettinsa on rauhoittunut. Ensi yönä päätin mennä Myyn kanssa eri huoneeseen nukkumaan. Yritän jonkinlaista tassuhoitoa. Jos tutti ei riitä, niin sitten kosketusta ym. mutta yritän pitää hänet sängyssä ja saada rauhoittumaan siihen. Annetaan myös vähän enemmän korviketta viimeisellä syötöllä kl 20, jotta nälkä ei ainakaan heti yllätä. Ruokaa annan yöllä vasta neljän aikaan.

Saa nähdä kuinka hermo kestää. Pitää muistaa ottaa korvatulpat sängynlaidalle. Tähän mennessä mies on heräillyt Myyn kanssa mutta ei se raukka jaksa töissä, jos ei ikinä saa nukkua. Tiedän, että omat hermot menee vartissa, kun Majesteetti aloittaa bilettämisen. Ja siitähän se riemu ratkeaa, kun isä ei olekaan pelastamassa prinsessaa ja raukka joutuu tyytymään mun olemukseen. Raportoin tuloksista, jos jonain päivänä selviydyn koneelle saakka ja saan ajatuksia sanoiksi.