on the road

3 tammikuun, 2013

Lentäminen kahden alle 2v kanssa onnistuu mutta ei se kyllä kivaa ole. 2 x 19kk nopealiikkeistä ja uteliasta pikkuihmistä lentokentällä ja koneessa on uuvuttava yhdistelmä. Kun niitä aivottomia rääpäleitä on kaksi, et voi ikinä a) olettaa kummankaan olevan hetken rauhassa paikallaan, jotta pääsisit vessaan tai joisit kahvin b) antaa sitä ipanaa miehelle mennäksesi vessaan tai juodaksesi sen kahvin (tai no, punaviinin, whatever).

Lennoista selvittiin Ipadin, Iphonen, kannettavien dvd-soittimien sekä viinirypäleiden voimin. Tosin takaisin tullessa dvd-soittimista meni akku, tyttöjen normaalit 1.5h päiväunet jäivät vajaaseen puoleen tuntiin ja kone oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Onneksi lento Suomesta Tanskaan ei ole pitkä. En todellakaan haaveile pidemmistä lentomatkoista ennen kuin ipanoiden päähän tulee vähän enemmän järkeä ja ne saa istumaan edes sen vessakäynnin ajaksi aloilleen ilman käsirautoja.

Molempien yöunet kärsivät matkalla ja koska vanhempieni luona nukumme tyttöjen kanssa samassa huoneessa, niin valvoimme koko perhe. Se oli raskasta vaikka onneksi toki isovanhemmista oli iso apu lasten hoidosta päiväsaikaan, joten väsymyksestä selvisi kyllä. Olen myös tehnyt sukulaisille selväksi, että heidän on helpompi tulla katsomaan tyttöjä vanhempieni luokse kuin meidän ajella ympäri Suomea näyttäytymässä. Kesällä sen jaksaa tehdäkin mutta talvella liukkailla keleillä ja pimeässä ajaminen ei huvita (I know, minusta on tullut todellakin ulkosuomalainen, joka karsastaa talviajoa).

Oli mahtava nähdä ystäviä ja juhlittuakin tuli, liikaakin. Mutta aikansa kutakin. Nyt on ihanaa olla kotona, elää tätä meidän arkea. Mieskin on vielä tämän viikon lomalla ja tälläinen perheen kanssa jokapäiväisten juttujen puuhastelu on uskomattoman mukavaa. Tytöt ovat ihastuneet Lauri Tähkän lastenlauluun ja olemme sitä tanssineet koko perheen voimin useampaan otteeseen olohuoneen lattialla. Naapurit ovat varmasti huolissaan henkisestä hyvinvoinnistamme.

Hyvää vuotta 2013!


kaksosten kanssa lentokoneessa

11 joulukuun, 2011

En traumatisoitunut!

Lentomatkat menivät kaksosten kanssa hienosti. Se oli yllätys, että sylivauvojen kanssa ei voinut istua ihan missä tahansa – ylimääräisiä happinaamareita ei ole joka istuimen päällä. Jouduimme istumaan erillämme sekä mennessä että tullessa.

Myy kakkasi mennen tullen juuri sopivasti niin, että jouduin vaihtamaan sen lentokoneen vessassa. Toisella kertaa sain vaihtaa koko vaatetuksenkin. Onneksi olen pieni ihminen eikä Myykään iso ole. Hiki siinä tuli silti.

Muuten tytöt nukkuivat molemmilla reissuilla ison osan matkasta. Molemmat lennot olivat aikaisin aamulla ja se sopi erinomaisesti – tytöt olivat väsyneitä aikaisesta heräämisestä eikä vielä ollut päällä iltakiukkua tms.

Tullessa olin yhden yön yksin tyttöjen kanssa lentokenttähotellissakin. Sekin sujui nappiin. Huoneessa oli vedenkeitin. Sillä keittelin aamulla vettä, jonka kaadoin pottaan. Potassa lämmitin sitten kaksi pullollista korviketta nopeasti ja syötin tytöt simultaanisti hotellipyyhkeen päällä sängyllä ennen kuin lähdimme kentälle. Näppärää.

 


road trip

20 marraskuun, 2011

Teimme tyttöjen kanssa ensimmäisen Suomen matkan. Reittinä oli Köpis-Tukholma (autolla), yölautta Helsinkiin ja Suomessa ensimmäisenä päivänä ajoreitti Helsinki-Lahti-Tampere.

Ajomatkat meni yllättävän hyvin. Tytöt osoittautuivat mahtaviksi autoreissaajiksi – nukkuivat pitkiä pätkiä ja tykkäsivät istuskella huoltiksen baarissa. * Vinkki (toimi siis meidän matkalla): Tytöt istuivat autossa niin, että toinen oli edessä ja toinen takana. Näin molemmilla oli oma omaishoitaja vieressä, jos tutti tippui tai muuten vaan tuli suru puseroon. Kertaakaan ei jouduttu itkun takia pysähtymään vaan ne kitinät saatiin hoidettua ajon aikana.

Lautta lähti viideltä, eli kauheasti ei ollut aikaa risteillä ennen kuin oli pistettävä tytöt yöunille. Menomatkalla laiva tuntui hiljaiselta, oli torstai. Saimme juuri ja juuri syötyä jossain liukuhihnatyyppisessä ruokalassa ja sitten pitikin jo kiitää tax-freen kautta hyttiin syöttämään ja nukuttamaan tytöt. *Vinkki: Laivasta saa vauvan sängyt lainaan infoon soittamalla. Lasten osastolta saa lainata panttia vastaan rattaat. Henkkarit mukaan. Rattaat oli meidän tytöille pikkusen isot mutta menetteli muutaman tunnin ajan. Meillä oli tytöille omat fleecepeitot mukana, laivan tuuletus oli voimakas. Siitä huolimatta tuli molemmille flunssa. Hytti oli Drivers club osastolla. Alin mahdollinen kansi ja vähän sitä nyrpistelin (A-luokka kuitenkin). Tulomatkalla olimme kannella 8 ja tämän kokemuksen perusteella tulen aina pyytämään hytin tuolta drivers clubilta. Kuskit ei dokaa, ei hakkaa ovia yöllä eikä siellä juokse teinit kikattamassa käytävillä. Puhumattakaan huutavista vauvoista, heh.

Suomessa poikettiin mun vanhassa duunipaikassa ja kavereiden luona Tampereella. *Vinkki: Majoitu/Käy kavereiden luona, joilla on lapsia. Ne ymmärtää jos olette myöhässä/suunnitelmat muuttuu/muuten vaan olette täysin poikki ja sanattomia. Ekassa vierailupaikassa kukaan ei olisi syönyt, jos oltaisiin yritetty syödä samaan aikaan. Piti syöttää tytöt, tuli kakka, kauhea uni – ja vieraassa paikassa nukahtaminen 1,5 päivän matkustamisen jälkeen jännitti.

Mun vanhempien luona huomasimme ensimmäistä kertaa kuinka helppoa paljon helpompaa kaikki voisi olla, jos he asuisivat lähempänä. Oli mahtavaa jättää lapset isovanhempien hoitoon ja karata kaupungille. Puhumattakaan siitä, että he ottivat huutavat vauvat aamuviideltä hoidettavikseen ja me saimme miehen kanssa nukkua niin pitkään kuin jaksoimme. Kyllähän sitä selviää ilman isompia apuja, kun on pakko. Mutta nyt tulee jatkossa vierailtua vanhempieni luona varmasti useammin – kerta kaikkisen rentouttava paikka. *Vinkki: Hankimme mummolaan käytetyt kaksosrattaat. Nyt ei tarvitse roudata omia lentokoneessa tai autossa. Ostimme sinne myös peitot ja tyynyt ja ensi visiittiin mennessä isovanhemmat ovat varmasti hankkinut muutkin pelit ja vempaimet, jotta vauvat varmasti viihtyvät.

Parin viikon päästä lennän Suomeen tyttöjen kanssa ilman isää. Siitä sitten seuraavalla kerralla, jos hengissä selviän.