kun äiti on väsynyt

maaliskuu 23, 2013

Vinkki pienten lasten isille. Etenkin niille, joiden vaimot/tyttöystävät ovat kotona niiden lasten kanssa. Kun se lasten äiti alkaa kiroilla/itkeä/purkaa väsymystään lajityypilleen tavallista voimakkaammin, tee jotain. Testivoittajaksi selviytyi tämä:

Vaimo lähettää perjantaina ärtyneen tekstiviestin. Se sisältää vain yhden sanan mutta tunnistat v-alkuisen sanan sen vieraasta kielestä huolimatta ja tulkitsetkin sen aivan oikein. Joskus kommunikaatio kannattaa pitää alkeellisena.

Olet itse koko päivän töissä ja työpäivä jatkuu hyvällä illallisella työporukan kesken. Et siis pääse heti tilanteeseen avuksi. Tarvitaan jotain järeämpää korjaussarjaa.

Seuraavana aamuna, selvittyäsi siitä viimeisestä edellisillan viinilasillisesta, pakkaat lapset autoon ja ajat äitisi luokse. Olette siellä myös yön yli.

Plussaa: Äitisi saa hoitaa lapsenlapset ihan siten kuin tykkää, ilman sitä kaikkitietävää miniää. Itse saat heittäytyä lapseksi – äiti hoitaa sinutkin. Lapset saavat vaihtelua kotioloihin ja äitisi hemmottelee heidät varmasti. Poissaollessa vaimo siivoaa kodin, kun kerrankin saa tehdä sen rauhassa. Eikä kehtaa ihan heti heittäytyä raivottareksi.

Miinusta: Viikonloppu on liian lyhyt.

Mainokset

ulkosuomalaisuus with children

tammikuu 25, 2012

Olen mielestäni viimeisen päälle realisti enkä rakentele pilvilinnoja. Meillä ei siitä huolimatta ole avioehtoa. Meillä on myös täysin yhteinen talous. Tämä kaikki siitä huolimatta, että toinen tienaa aika selkeästi enemmän. Keskustelimme talousasioista yhteen muuttaessamme ja päädyimme (miehen ehdotuksesta) siihen, että tulot ja menot ovat yhteisiä. Naimisiin mennessä emme edes puhuneet avioehdosta vaikka moni tuttavapariskuntamme sellaisen on laatinutkin.

Kahden ollessa tämä koko juttu ei minua niin mietityttänyt – minulla ei ole ollut aiemmin tapana murehtia tulevia. Tulevaisuudessa elin melkeinpä vain silloin, kun suunnittelin matkoja sinne ja tänne. Sitten taloon tuli kaksi soseensyöjää. Yhteisen talouden vuoksi minun ei ole sinänsä tarvinnut miettiä sitä, mitä kotona oleminen minulle maksaa. Se on meiltä kaikilta pois (rahallisesti) ja meille kaikille myös kotiin päin, niin tyttöjen kanssa vietettynä aikana kuin muinakin ei rahassa mitattavina etuina.

Mutta jos se ero tulisi, niin jäisinkö tänne Tanskaan? Tiedän muutaman pariskunnan, joista toinen on joutunut jäämään ulkomaille suodakseen lapsilleen kontaktin myös siihen toiseen vanhempaan / ollakseen lähellä omia lapsiaan. Tiedän myös niitä, jotka ovat pakanneet omaisuutensa ja lapset ja muuttaneet pois. Siinä on isäsuhde aika etäinen, jos äiti asuu toisella mantereella ja lapsi on alle vuoden eron hetkellä. Yksi eksäni muutti Aasiaan useaksi vuodeksi jättäen kaksi ala-asteikäistä lasta ex-vaimon kanssa Suomeen. Mitähän sitä tosiaan itse tekisi. Vaikea sanoa. Toivottavasti en ikinä joudu siihen tilanteeseen.

 


naurujemme aiheet

huhtikuu 13, 2011

Mies raukka, on joutunut tutustumaan naisen anatomiaan (ja logiikkaan) ehkä vähän liiankin perusteellisesti lapsettomuushoitojen ja nyt raskauden aikana.

Käyn joogassa, joka on tarkoitettu raskaana oleville. Siihen kuuluu myös silloin tällöin pieniä luentoja synnytyksestä – joogaohjaaja on perehtynyt ns. aktiiviseen synnytykseen, jossa äiti omalla toiminnallaan aktiivisesti edistää synnytysen kulkua (asennot, liikkuminen, hengitys ym.) Minä kaksoisraskaana en näitä oppeja juuri voi käyttää mutta kuuntelen mielenkiinnolla.

Yleensä täti lähettää artikkeleita aiheesta sähköpostitse. Viimeksi tuli pitkä juttu välilihan hieronnasta ja venytyksestä. Sen saisi mielellään mies tehdä, naisella kun alkaa olla loppuviikoilla mahaa edessä. Luin tätä kirjoitusta ääneen miehelle ja olisinpa saanut ilmeet taltioitua 🙂 Ensin se luuli, että kyseessä on joku vitsi. Sitten tuli epäusko ja epäilyt, että eiköhän toi ole ihan huuhaata koko juttu. Lopuksi me sitten naurettiin seikkaperäisille ohjeille kyyneleet silmissä.

Eilen oltiin vauvatarvikekaupassa ja löysin rintakumit, jotka ostinkin. Kotona huomasin, että niitähän on (tietysti) eri kokoja. Pakkauksessa luki vain nännin koko millimetreissä. Kuka sellaista tietää??  Ei kun mies mittanauhan kanssa paikalle ja mittaamaan. Nyt tiedän sitten senkin, mikä mun nännin läpimitta on. Tätäkin tuli ihan muutama minuutti naurettua eilen illalla.

Monta kertaa olen miettinyt, että kuinka erilaisena mies nyt mut mahtaa nähdä. En todellakaan koe itseäni minään seksiobjektina =) No, aikansa kutakin. Nyt olen tällainen liikkuva lihatiski…

Skannaus oli tänään. Pienempi painoi noin 1,1kg ja isompi noin 1,4kg. Seuraava kontrolli taas kahden viikon kuluttua. Mun arvot (verenpaine ja pissakoe) oli edelleen ok. Saatiin toisesta kuvakin mukaan, kun oli niin nätisti poseerausasennossa. Mun mielestä sillä on ihan isänsä nenä ja mun suu. Mielenkiintoista nähdä, onko tosiaan näin 🙂


nesting

tammikuu 30, 2011

Mies on ryhdistäytynyt. En tiedä onko se raskauden syytä vai mitä. Hän on yli 50 tuntisten työviikkojen lisäksi jaksanut treenata (squash, sali, uinti) säännöllisesti, parantanut ruokavaliotaan huomattavasti ja nyt kaikenlisäksi alkanut siivota paikkoja (!) Vaatekaappi on järjestetty, kesävaatteet ja kirjat ym. pakattu uusiin, kauniisiin laatikoihin vaatekaapin päälle.

Mitä tekee vaimo? Ei merkkejä uusista tuulista toistaiseksi. Aamulla pidin pienen mykkäkoulun, koska mut komennettiin olemaan hiljaa radiosta tulleen käsipallokatsauksen vuoksi. Mutta eipä siinäkään mitään uutta ollut.


lapsettomat ovat onnellisempia

joulukuu 10, 2010

Tämän päivän Hesarissa oli juttu laajasta brittitutkimuksesta, jonka mukaan lapsettomat pariskunnat ovat onnellisempia kuin ne parit, joilla on lapsia. Onnellisuus laski erityisesti, jos lapsia oli kaksi tai enemmän. Onnelllisimpia parit ovat ennen lapsia ja seuraava onnen hetki seuraa, kun lapset muuttavat pois kotoa.

40% perheen riidoista koskee lasten kasvatusta. Pariskunnat viettävät yhteistä aikaa alle 10% siitä ajasta, jonka olivat hereillä ja kotona. Erityisen onnellisia olivat kuulemma parisuhteessa olevat lapsettomat alle 35v naiset.

Olen melko sanaton. Olen lapsettomuushoitoja lukuun ottamatta ollut elämääni todella tyytyväinen viimeisten 4-5 vuoden aikana. Nyt on tuo maaginen 35v raja ylitetty ja lapsiakin on tulossa. Ja kaksi. Täytyykö tässä nyt alkaa onnettomaksi? En suostu.