update

30 toukokuun, 2011

Olen maannut sairaalassa nyt pian 6 päivää. Päivittäisiin rutiineihin kuuluu useampi verenpaineen mittaus, verikoe, pissakoe, punnitus ja ctg. Kun siihen väliin mahdutetaan vielä 3 ruokailua, niin päivä on pulkassa.

Paineet heitteli alussa ylös alas mutta nyt sahaus loppui ja verenpaine on ok. Veren trombosyytit lähti paineentasauksen jälkeen laskuun mutta kuulemma sekin tilanne on nyt vakaa. Ctg on sentään ollut koko ajan hyvä, eli tytöillä on ilmeisesti kaikki kunnossa.

Huonekaveriksi tuli viime yönä kiireellä nelikymppinen nainen, joka oli synnyttänyt lähisairaalassa leikkauksella tytön viikolla 34. Lapsi on kriittisessä tilassa ja yöllä oli ihan hirveä härdelli. Tilanne on edelleen päällä mutta ainakaan huonompaan suuntaan se ei ole mennyt. Viereisessä huoneessa taas toipuu alatiesynnytyksestä nuori nainen ja se tekee jostain syystä tiukkaa – isä on kovin alla päin tuolla käytävässä.

Mutta suurin osa täällä rullailee pienten kääröjen kanssa ja näyttää onnellisilta. Me mennään huomenna sektio-infoon ja sen jälkeen alkaa final countdown. Jännittää!


36+0

25 toukokuun, 2011

Terveisiä osastolta. Tytöt olivat ultran mukaan kasvaneet puoli kiloa kumpainenkin ja painavat molemmat siis noin 2 kg – mahtavaa. Paitsi että mittaaminen oli hankalaa ja vähän sellaisia ”sinne päin” veikkauksia. Suunta oli kuitenkin oikea. Sairaanhoitaja, joka on mittaillut meitä ennenkin, pyysi meitä lähettämään todelliset syntymäpainot aikanaan ultrausosastolle – hän halusi ihan vaan henk.koht. mielenkiinnosta tietää, kuinka tarkkaan/metsään hänen mittauksensa menivät.

Minun verenpaineeni oli koholla. Useista mittauksista huolimatta paras tulos oli 140/98. Lisäksi pissakokeessa oli taas jotain viitettä proteiineista ja jalat/kädet ovat totaalisen turvoksissa. Mies nauroi, että kohta saa leikata saksilla varvastossut irti jaloista, niin totaalista pullataikinaa ne jo ovat. Muut kengät olen jo voinutkin unohtaa. Kaverilta lainatut pari numeroa isot avokantaiset kengät menee sentään. Sain käskyn verikokeisiin ja osastolle. Täällä paineita on mittailtu pariin otteeseen. Laskusuunnassa on ja toivonkin, että pääsisin täältä jo huomenna kotiin…

Huonekaveri on levoton ja hiippailee ees taas. En jaksa millään olla nyt sosiaalinen ja alkaa minkäänlaista keskustelua. Näin ensisilmäyksellä ja yhden puhelinkeskustelun kuulleena päätin jo, ettei meillä ole muuta yhteistä kuin raskaus 🙂 Ja mähän pääsen täältä huomenna kotiin, eiks joo.


35+0 ja vuokrasopimus irtisanottu

19 toukokuun, 2011

Eilisissä kokeissa (pissa-, verenpaine, verikoe) ilmeni, että meikäläisen kroppa alkaa saada tarpeekseen. Viitteitä raskausmyrkytykseen oli kaikissa kokeissa mutta ei onneksi vielä mitään hälyttävää.

CTG otettiin taas. Kyseenalaistin viimeisimmän mittausyrityksen ja lääkäri sanoi, ettei hän edes tiedä siitä mitään. Onneksi olen saanut oloiseni lääkärin – hän soitti saman tien osastolle ja sanoi mitä pitää tehdä. Pahoitteli vielä meille huonoa tiedonkulkua. Vastassa oli osaavan oloinen kätilö mutta sykkeiden löytäminen ei onnistunut millään. Kahden sykkeen mittaaminen on vaikeaa – ultra tahtoo löytää aina vain toisen. Siihen tuli paikalle vielä toinen kätilö ja vihdoin ylilääkärikin. Noin tunnin yrittämisen jälkeen sykkeet vihdoin saatiin näytölle niin, että voitiin olla varmoja, ettei kyseessä ole yksi ja sama syke.

CTG oli ok. Uusi käyrä otetaan huomenna ja tyttöjen kasvu mitataan ensi viikolla. Lääkäri halusi kuitenkin lyödä leikkausajan jo lukkoon. Aika voi vielä muuttua, jos minun olotilani heikkenee tai vauvojen sykkeissä/kasvussa tulee jotain komplikaatioita. Mutta nyt meillä on päivämäärä ja kaikki muuttui taas astetta konkreettisemmaksi. Lääkäri oli muuten täysin sektion kannalla – lasten pienten koon ja kokoeron vuoksi.


34+0

12 toukokuun, 2011

Tiistaina ultrattiin taas mittoja. Ensin mittoja yritti ottaa joku harjoittelija ja huomasin heti, ettei siitä mitään tule. Makasin selälläni, tuijotin kattoon ja yritin hengitellä itseni johonkin transsiin, ettei hermot menisi. Lopulta harjoittelija luovutti ja haki kokeneemman ultraajan.

Tällä kokeneemmallakin oli toki vaikeuksia. Jotenkin tytöt varjostavat toisiaan sopivasti niin, ettei mittoja saa tarkasti otettua. Lisäksi B-vauvan pää on niin alhaalla mun lantiossa, ettei siitäkään oikein saa selvää. Lopulta mitat saatiin koneelle ja meidät komennettiin odottamaan tuloksia. Auton parkkimittari oli punaisella jo aikoja sitten mutta ei viitsitty enää tässä vaiheessa lähteä sitä ruokkimaan.

Tuloksiakin saatiin odotella tavallista kauemmin. Kai siellä opetettiin sitä harjoittelijaa. Olen (opettaja kun olen) yleensä hyvin suopea ja valmis olemaan koekaniinina harjoittelijoille mutta nyt, tässä vaiheessa raskautta, se alkoi tuntua henkilökohtaiselta vittuilulta. Taitaa vihdoin tepsiä ne hormonit minunkin psyykeeseen.

Tulosten mukaan kumpikaan ei ollut juuri kasvanut. A-vauva painaa 1466 ja B-vauva 1809. Eli noin sata grammaa ehkä ovat kasvaneet – puolet siitä mikä olisi suotavaa. Kokoerokin oli kasvanut viime kerrasta. Minut määrättiin saman tien CTG-sydänkäyrään. Siinä otetaan molempien vauvojen sydänkäyrä pidemmältä ajalta. Normiaika on 20min mutta mun piti maata siellä 40min, kun pienempi ilmeisesti nukkui eikä sydänkäyrä silloin kerro totuutta. Hän heräsi kuitenkin siinä vaiheessa, kun isä tuli parkkimittarikeikalta ja jutteli vatsalle ohjeita, kuinka siellä pitää toimia.

Sydänkäyrä oli OK. Seuraavana päivänä tapasin lääkärin. Hän määräsi kolmansiin maksakokeisiin (kutinaa ja ihottumaa edelleen), pissanäyte lähti jatkoviljelyyn ja toinen CTG on huomenna. Ensi viikolla mitataan taas kasvua ja tapaan lääkärin.

Eilen tapaamani lääkäri oli uusi, omalääkärini oli kursseilla. Hän kysyi, olenko miettinyt synnytystapaa. Sanoin olevani keisarinleikkauksen kannalla. Hän nyökytteli hyväksyvästi ja sanoi, että se voi hyvinkin olla ainoa vaihtoehto. Näillä kasvulukemilla kun on todennäköistä, että leidit pitää leikata ulos aiemmin kuin oli suunniteltu. Ja kun ne ovat niin pieniä ja erikokoisia, niin silloin synnytystavaksi suositellaan leikkausta.

Saa nähdä, milloin se komennus leikkaukseen tulee. Nyt on viikko 34 täynnä ja keuhkojen pitäisi olla jotakuinkin valmiit. Alkoi ihan jännittää 🙂 Miehen veli ilmoitti illalla, että heidän lapsensa kastetaan elokuun lopulla. Pyysivät miestä kummiksi. Minä vedin tietty herneen nenään, kun minua ei pyydetty mutta Haikkis onneksi opasti, että kyseinen tyyli on täällä Tanskassa melko normaali. Se vuosi sitten takainen episodi, kun tämä pariskunta kertoi meille lapsettomille raskaudestaan, ei ole kai vieläkään ihan unohtunut. Ja ainahan voi syyttää tätä raskautta ja hormoneja näistä hermostumisista …


32+0 ja pientä mutkaa matkassa

27 huhtikuun, 2011

Neitien painot olivat tänään 1365g og 1678g eli pientä kasvua on tapahtunut. Pienemmän tytsyn napanuoravirtaus on kuitenkin heikentynyt ja sitä pitää tarkkailla entistä tiiviimmin – tämän vuoksi seuraava ultra jo viikon kuluttua.

Minulle taasen määrättiin antibioottikuuri (mahdollinen virtsarakontulehdus) ja otettiin myös verikokeet maksa-arvojen tarkastamiseksi. Iho on alkanut kutista ja se voi olla merkki maksa-arvojen heittämisestä. No, siihen on olemassa lääkkeet, joten en jaksa huolestua siitä(kään).

Kovin hitaasti tytsyt kasvaa. Jos tuon pienemmän ravinnonsaanti vielä alkaa tökkiä, niin silloin ne on jollain tapaa saatava ulos ja nopeasti. Toivon todella, että parivaljakko saisi olla kaikessa rauhassa sijoillaan sinne viikkoon 38 saakka, jotta ehtisivät kasvaa mahdollisimman isoiksi (edes suurin piirtein parikiloisiksi).

No, onneksi ollaan jo näin pitkällä. Rv34 jälkeen ei enää tarvita edes keuhkoja vauhdittavaa steroidia ja lääkäri oli melko varma siitä, ettei sitä tulla tarvitsemaan.

Minä voin hyvin olosuhteisiin nähden. Turvotus on isoin ongelma ja sekin lähinnä vain siksi, ettei mitkään kengät mene enää jalkaan. Onneksi Tanskaan tuli aikainen kesä ja ulkona pärjää varvastossuilla.

Vähän ikävän päivän siivittämänä aloitin parvekkeen kesäkuntoon-projektin. Lopulta siinä kävi niin, että minä ajauduin sohvalle puhumaan messenger-puhelua Suomeen ja mies istutti parvekekukat ja lakaisi+pesi parvekkeen puupohjan. Jouduin vähän paikkaamaan mutta tuli siitä ihan kiva parveke. Nyt vaan toivotaan, että sää jatkuu tällaisena sopivana +20 asteisena ja aurinkoisena. Lainasin anopilta kolme Wallander kirjaa ja kyllä niiden parissa kuluisi ihan hyvin vielä 6 viikkoa..


naurujemme aiheet

13 huhtikuun, 2011

Mies raukka, on joutunut tutustumaan naisen anatomiaan (ja logiikkaan) ehkä vähän liiankin perusteellisesti lapsettomuushoitojen ja nyt raskauden aikana.

Käyn joogassa, joka on tarkoitettu raskaana oleville. Siihen kuuluu myös silloin tällöin pieniä luentoja synnytyksestä – joogaohjaaja on perehtynyt ns. aktiiviseen synnytykseen, jossa äiti omalla toiminnallaan aktiivisesti edistää synnytysen kulkua (asennot, liikkuminen, hengitys ym.) Minä kaksoisraskaana en näitä oppeja juuri voi käyttää mutta kuuntelen mielenkiinnolla.

Yleensä täti lähettää artikkeleita aiheesta sähköpostitse. Viimeksi tuli pitkä juttu välilihan hieronnasta ja venytyksestä. Sen saisi mielellään mies tehdä, naisella kun alkaa olla loppuviikoilla mahaa edessä. Luin tätä kirjoitusta ääneen miehelle ja olisinpa saanut ilmeet taltioitua 🙂 Ensin se luuli, että kyseessä on joku vitsi. Sitten tuli epäusko ja epäilyt, että eiköhän toi ole ihan huuhaata koko juttu. Lopuksi me sitten naurettiin seikkaperäisille ohjeille kyyneleet silmissä.

Eilen oltiin vauvatarvikekaupassa ja löysin rintakumit, jotka ostinkin. Kotona huomasin, että niitähän on (tietysti) eri kokoja. Pakkauksessa luki vain nännin koko millimetreissä. Kuka sellaista tietää??  Ei kun mies mittanauhan kanssa paikalle ja mittaamaan. Nyt tiedän sitten senkin, mikä mun nännin läpimitta on. Tätäkin tuli ihan muutama minuutti naurettua eilen illalla.

Monta kertaa olen miettinyt, että kuinka erilaisena mies nyt mut mahtaa nähdä. En todellakaan koe itseäni minään seksiobjektina =) No, aikansa kutakin. Nyt olen tällainen liikkuva lihatiski…

Skannaus oli tänään. Pienempi painoi noin 1,1kg ja isompi noin 1,4kg. Seuraava kontrolli taas kahden viikon kuluttua. Mun arvot (verenpaine ja pissakoe) oli edelleen ok. Saatiin toisesta kuvakin mukaan, kun oli niin nätisti poseerausasennossa. Mun mielestä sillä on ihan isänsä nenä ja mun suu. Mielenkiintoista nähdä, onko tosiaan näin 🙂


28+0

30 maaliskuun, 2011

Valtakunnassa kaikki hyvin. Twin B painoi 1177g ja Twin A 978g. Kasvua viime kerrasta siis selvästi (B 748g ja A 680g). Lääkäri kysyi supistuksista ja kun sanoin, ettei niitä juuri ole ollut, niin se käynti oli siinä. Seuraava skannaus ja lääkäri taas kahden viikon päästä.

B on pää alas päin ja A istuu. B on paljon aktiivisempi ja saa päivittäin kunnon itkupotkuraivarit. A on ilmeisen tyytyväinen oloonsa ja ottaa rauhallisemmin. Kumpi mahtaa tulla enemmän äitiinsä 🙂

Meillä oli miehen kanssa veto noista painoista ja minä pääsin lähemmäksi. Voittaja sai valita illan menun ja häviäjä käy kaupassa ja valmistaa sen. Meillä syödään tänään lasagnea, jossa ei ole säästelty juustossa tai valkokastikkeessa.

Niin ja painoa on tullut nyt +14kg. Luin odotushuoneessa juttua kaksosäidistä, jolle oli rv 30 tullut vain 9kg ja se painoi vielä täysillä töissä, hoiti hevosensa ja seksielämä miehen kanssa oli loistavaa ym. ym. Minkä takia tollasia superihmisiä täytyy haastatella vauvalehtiin? Ärsyttävää.

Lisään aamulla otetun mahakuvan tähän tekstiin kunhan jaksan ladata sen kamerasta koneelle.


liikkeistä

28 maaliskuun, 2011

Viime skannauksessa lääkäri sanoi, että minun tulee tuntea molempien tyttöjen liikkeet päivittäin. Jos en tunne, pitää soittaa sairaalaan.

Siitä lähtien kun olen liikkeet tuntenut, ne kohdistuvat aina tuohon oikealle puolelle. Vasemman puolen liikkeet ovat paljon, paljon vaimeampia – ikään kuin pieniä hipaisuja tai koputuksia. Ja niitä tunnen paljon harvemmin. Oikean puoleinen tytsy taas potkii päivittäin kovaakin ja sen näkee ihan katsomalla vatsaa.

Skannauksissa kaikki on ollut aina hyvin, joten en haluaisi huolestua tästä nyt turhaan. Minun on vaan tosi vaikea erottaa kumpi tyyppi siellä kääntyilee tai potkii. Tuntuu, että se on aina tuo sama, oikeanpuoleinen babe.

Ylihuomenna on seuraava skannaus. Taidan pyytää skannaajaa ihan konkreettisesti näyttämään vatsan päältä, missä ja miten ne likat siellä makaa. Jospa sitten voisin tunnistaa liikkeet vähän paremmin. Istukatkin pitäis olla takapuolella, joten ne eivät ole vaimentamassa tuntemuksia. Siihen saakka yritän olla tyytyväinen siihen, että liikettä ylipäätään tuntuu.


kontrolli rv26+0

17 maaliskuun, 2011

Kontrollissa oli kaikki hyvin. Toinen tyttö painaa 680gr ja toinen 748gr. Kasvaneet molemmat viime kerrasta. Enemmänkin olisi saanut kasvaa mutta tämän verran tällä kertaa. Mies mietti, että auttaiskohan, jos minä söisin enemmän. Just joo. Kiloja on nyt tullut +12 ja vielä olis 3kk hautomista jäljellä. Olen syönyt siis ihan varmasti tarpeeksi 🙂

Kohdunkaula tsekattiin, kun valitin paineen tunnusta. Se oli kuitenkin paremmassa kunnossa kuin 2 viikkoa sitten. Lepo on auttanut. Ja levännyt olenkin. Saataan hengata helposti puoleen päivään tekemättä oikeastaan yhtään mitään… Kuinka nopeasti tähän tottuukaan!

Miehestäni tuli setä omana syntymäpäivänään ja kävimme sairaalassa ollessamme myös tervehtimässä uutta tulokasta. Synnytystarina oli ihan hirveä ja äiti näytti toooodella väsyneeltä ja kipeältä (menetti mm. 2 litraa verta). Vauva oli tietenkin pieni, ryppyinen ja kitisi. Kun muut ihasteli ympärillä, minä mietin vain itsekseni, että en tule koskaan selviämään tästä hengissä…

Tytöt potkii päivittäin ja mies laulaa vatsalle omia sävellyksiä ja sanoituksiaan. Minulla on hengitysvaikeuksia ja kipuja mutta muistan kyllä joka päivä olla tilanteesta enemmän kuin onnellinen. Töistä kyseltiin kuulumisia. Olin kai sitten unohtanut, että olin jossain toimistossakin joskus tekemässä jotain. Sain sentään pari riviä kirjoitettua niillekin.

Hoitopöytä check, pinnasänky check, vaatteet 50-62cm check, sterilisaattori tuttipulloille check – plus paljon kaikkea muuta mitä olen saanut ja hankkinut. Ja hyvä niin. Vatsan kasvaessa lähes silmissä shoppailuinto katoaa ja aivotoimintaa tuntuu olevan vielä vähemmän.

Jos nyt pitäisi veikkailla, niin en todella usko, että tämä raskaus menee ihan niille viimeisille viikoille. Kunhan nyt vielä edes pari kuukautta kuitenkin…


jotta ei menis liian helpoksi..

2 maaliskuun, 2011

24+0 ja ultra. Odottelin tuloksia ja käskettiin takaisin ultraan. A on pienempi kuin B ja mitat otettiin uusiksi, samalla tarkastettiin myös virtaukset.

Painoeroa ei ollut paljon (muuta kymmenen grammaa) mutta A:n mitat ovat selkeästi pienemmät kuin B:n. B:n tunnen myös päivittäin, A:n liikkeitä en erota niin selvästi. Ehkä se johtuu pienuudesta – lapsivettä oli kummallakin hyvin.

Iltapäivällä on lääkäriaika ja saan kuulla, mitä tämä voi tarkoittaa ja miten jatkossa toimitaan. Uusintaultraan sain jo ajan, joka on parin viikon päästä.

Olen hermostunut ja huolestunut. Toivottavasti tytöllä on  kaikki hyvin. Ai niin, B on myös tyttö 🙂

EDIT: Lääkärin mukaan ei tarvitse olla kauhean huolissaan. Kontrolli 2 viikon kuluttua ja silloin ollaan paljon viisaampia. Sairasloma muuttui kokoaikaiseksi ja jatkuu ihan raskauden loppuun saakka. Huisia.