update

Touko 30, 2011

Olen maannut sairaalassa nyt pian 6 päivää. Päivittäisiin rutiineihin kuuluu useampi verenpaineen mittaus, verikoe, pissakoe, punnitus ja ctg. Kun siihen väliin mahdutetaan vielä 3 ruokailua, niin päivä on pulkassa.

Paineet heitteli alussa ylös alas mutta nyt sahaus loppui ja verenpaine on ok. Veren trombosyytit lähti paineentasauksen jälkeen laskuun mutta kuulemma sekin tilanne on nyt vakaa. Ctg on sentään ollut koko ajan hyvä, eli tytöillä on ilmeisesti kaikki kunnossa.

Huonekaveriksi tuli viime yönä kiireellä nelikymppinen nainen, joka oli synnyttänyt lähisairaalassa leikkauksella tytön viikolla 34. Lapsi on kriittisessä tilassa ja yöllä oli ihan hirveä härdelli. Tilanne on edelleen päällä mutta ainakaan huonompaan suuntaan se ei ole mennyt. Viereisessä huoneessa taas toipuu alatiesynnytyksestä nuori nainen ja se tekee jostain syystä tiukkaa – isä on kovin alla päin tuolla käytävässä.

Mutta suurin osa täällä rullailee pienten kääröjen kanssa ja näyttää onnellisilta. Me mennään huomenna sektio-infoon ja sen jälkeen alkaa final countdown. Jännittää!

Mainokset

36+0

Touko 25, 2011

Terveisiä osastolta. Tytöt olivat ultran mukaan kasvaneet puoli kiloa kumpainenkin ja painavat molemmat siis noin 2 kg – mahtavaa. Paitsi että mittaaminen oli hankalaa ja vähän sellaisia ”sinne päin” veikkauksia. Suunta oli kuitenkin oikea. Sairaanhoitaja, joka on mittaillut meitä ennenkin, pyysi meitä lähettämään todelliset syntymäpainot aikanaan ultrausosastolle – hän halusi ihan vaan henk.koht. mielenkiinnosta tietää, kuinka tarkkaan/metsään hänen mittauksensa menivät.

Minun verenpaineeni oli koholla. Useista mittauksista huolimatta paras tulos oli 140/98. Lisäksi pissakokeessa oli taas jotain viitettä proteiineista ja jalat/kädet ovat totaalisen turvoksissa. Mies nauroi, että kohta saa leikata saksilla varvastossut irti jaloista, niin totaalista pullataikinaa ne jo ovat. Muut kengät olen jo voinutkin unohtaa. Kaverilta lainatut pari numeroa isot avokantaiset kengät menee sentään. Sain käskyn verikokeisiin ja osastolle. Täällä paineita on mittailtu pariin otteeseen. Laskusuunnassa on ja toivonkin, että pääsisin täältä jo huomenna kotiin…

Huonekaveri on levoton ja hiippailee ees taas. En jaksa millään olla nyt sosiaalinen ja alkaa minkäänlaista keskustelua. Näin ensisilmäyksellä ja yhden puhelinkeskustelun kuulleena päätin jo, ettei meillä ole muuta yhteistä kuin raskaus 🙂 Ja mähän pääsen täältä huomenna kotiin, eiks joo.