let me entertain you

2 maaliskuun, 2012

Sapuskaaminen on meillä välillä melkoista sirkusta.

Myyn sai syömään asentamalla sen television eteen. Ruutu ja ääni sai tytön sen verran psykoosiin, että suu avautui automaatilla, huomaamatta. Toisinaan, jos mieskin oli paikalla, näytettiin ipanalle ipadilla kuvaa ja ääntä (ja tanssittiin pöydällä ripaskaa ja ilveiltiin). Nyt tyttö on parantanut yks kaks yllättäen tapansa ja syö kuin unelma.

Aurinkoinen on ottanut asiakseen tämän raastavamman haastavamman lapsen roolin. Hänet saa usein syömään antamalla lelun käteen. Taistelen sitten sen jollain vapaalla raajalla pois suusta samalla kun yritän myös saada Myyn syötettyä. Usein häviän pelin ja lusikka lentää. Pesen toisinaan pyykkiä. Ja lattioita. Tai ainakin teoriassa pitäisi pestä.

Se itse käsin syöminen jäi toistaiseksi kokeiluasteelle. Harjoitellaan sitä viikonloppuisin, kun on tuo erotuomari  paikalla, joka ottaa tilanteen hallintaan pelinrakentajan alkaessa kiroilla liikaa.

Kasvatukselliset periaatteet (ei leluja, ei televisiota, blah blah) olen unohtanut. Muistelen niitä sitten kun likat on tarpeeksi isoja, jotta niitä voi kiristää ja lahjoa.


kotiinkuljetus

10 helmikuun, 2012

Kaksoset, kaksosvaunut ja tanskalaiset ruokakaupat eivät sovi samaan yhtälöön. Meille on jo jonkin aikaa tullut kerran viikossa toimitus täältä. Valitsimme jonkin peruspaketin lihaa, kalaa ja luomuvihanneksia. Mukana tulee myös reseptit lihoille ja kaloille sekä tilpehöörit niihin.

Ja tadaa – insinöörihän innostui! Ihan oma-aloitteisesti se on alkanut toteuttaa noita reseptejä. Joka viikko se tekee ostoslistan perustuen resepteihinsä ja suunnittelee viikon ruokalistan etukäteen (ja käy kaupassa!) Kun vauvat on saatu syötettyä illalla, mies katoaa keittiöön ja alkaa kokata. Minä laitan tytöt nukkumaan ja jään ”vahtimaan” nukahtamista. Eli istun sohvalla ja olen netissä samalla kun kuuntelen sivukorvalla television uutisia (tai no, jotain dokusouppia kuitenkin). Pari kertaa täytyy vaivautua ylös ja käydä rauhoittamassa pinnasänkysankareita.

Bonuksena jääkaapissa on aina luomuvihanneksia, joista vääntää ruokaa tytöille. Omien vihannesmössöjen tekeminenhän ei paljon työllistä, kun niitä rehuja ei tarvitse roudata kaupasta kotiin (saati sitten miettiä mitä ostaisi ja muistaa se vielä kaupassa.) Insinöörin mukaan ruokamenomme ovat itse asiassa laskeneet, vaikka tuo kotiinkuljetus onkin kaupan hintoja kalliimpaa. Pois ovat jääneet ylimääräiset ”hei, tota mä varmaan tarviin” -ostokset ja heitämme todella vähän ruokaa roskiin.

Negaa on se, että liha/kala ei ole luomua. Luomulihapaketin mukaan kun ei saa reseptejä. Toki niitä löytäisi netistä mutta siihen ei insinööri enää taivu. Minä syön mieluummin valmiita herkkuja ei-luomuna, kuin alan itse kokata luomulihaa. Tytöt saavat luomuvihanneksia ja ostan erikseen heille luomulihaa. Me ollaan miehen kanssa jo ehditty marinoitua kaikissa mahdollisissa e-koodeissa eniveis.


mautonta

31 tammikuun, 2012

Meillä sairastetaan edelleen. Aurinkoinen nostatti kuumeen taas eilen, tänään se pysyi poissa. Nyt odotellaan koska Myy seuraa perässä. Minä en ole maistanut mitään kohta kolmeen viikkoon ja joka päivä on sellainen olo, että joku tunkee otsanahan läpi ulos.

Tänä aikana olen ajatellut paljon suhdettani syömiseen. Syöminen on mulle sosiaalinen juttu. Yksikseni en jaksa kokata ja ostan joko valmista tai olen syömättä. Nyt kun en maista mitään, syön vasta silloin, kun on pakko, pystyäkseni toimimaan. Syön juuri sen verran kuin tarvitsee, jotta nälkä lähtee. Yhtään en enempää itseäni viitsi kiusata: On nimittäin hieman veemäistä kuvitella, miltä ruoka ehkä maistuu. Itse asiassa mietin aika tarkkaan sitä mitä syön: Millä nälkä pysyisi mahdollisimman kauan poissa. Eli ei pullaa, karkkia tai muuta höttöä, joka ei pidä nälkää pois tunteja. Aion syödä kaksi päivää putkeen, kun vihdoin alan maistaa jotain. Sen jälkeen säntään salille ja menen vaikka zumbaan. Ihan vaan koska pystyn. Itse asiassa menen salille jo huomenna, jos anoppi tulee sellaiseen aikaan, että ehdin sinne. En treenaa, menen istumaan höyrysaunaan puoleksi tunniksi, jos vaikka saisin nenäni auki.

Positiivista tässä on se, että loputkin raskauskilot ovat lähteneet. Ipanat joutuvat ehkä kestämään kakkavaipoissaan pidempään. En haista, joten ihan on tuurista kiinni, satunko vaihtamaan vaippaa oikeaan aikaan vai en.

Isovanhemmat ovat myös olleet mukana kuvioissa. Kävivät meillä brunssilla ja voivottelivat kuinka olin laihtunut ja väsynyt. Pyysivät sitten miestä ottamaan vapaapäivän ja hoitamaan asioitaan, koska olivat unohtaneet olevansa kyseisenä päivänä lomalla Floridassa. Mä ajattelin kirjoittaa niille pitkän ostoslistan lastenvaatteista, joita saa jenkeistä halvalla.

Kaikesta huolimatta vointini on sen verran parempi, että enää en vittuunnu ihan kaikesta ja koko ajan. Ehtiihän sitä, hitaammallakin tahdilla.

Huomenna Myyn päätä näyttämään lääkärille. Jospa se ehtis tutkia minutkin samalla.


suositukset meillä ja muualla

24 marraskuun, 2011

Tanskalaiset ja suomalaiset suositukset vauvanhoidosta eroaa silloin tällöin. Nyt sain kehotuksen aloittaa rautalisän antamisen vauvoille. Suomessa rautaa ei suositella annettavan – ellei sitten lääkäri erikseen määrää. Minua ei kiehdo ajatus vatsavaivoista, joten taidan soveltaa suomalaisia suosituksia tässä asiassa. Tytöt saavat korviketta ja usein valmispuuroja, joihin on myös lisätty rautaa. Ja nyt, kun ne täyttää puoli vuotta, saa alkaa lihan antamisen – eli rautaa tulee joka tuutista.

Tytöt syövät muutenkin vähän eri tavalla kuin mitä tanskalainen terveydenhoitajamme suosittelee. Kiinteitä menee usein yksi annos mutta päälle uppoaa vielä 100ml korviketta. Tätä terkkari ihmetteli mutta eipä se siihen mitään voinut sanoa, kun kumpikin tyttö on melko solakkaa tekoa.

Solakkuus johtunee aktiivisesta elämäntyylistä. Lyylit kun sahaavat leikkimatoillaan päästä toiseen (potkivat joko selällään jaloilla itseään eteen päin tai sitten kieriskelevät vatsalta selälleen ja taas vatsalleen)  eikä kumpikaan ole enää hetkeäkään paikoillaan. Kun ne tuosta oppivat konttaamaan (saati sitten nousemaan ylös), niin minun ei parane edes vilkaista kotitöihin päin.


täti jaksaa heilua

6 lokakuun, 2011

Tytöt ovat alkaneet temppuilla syömisen suhteen. Etenkin, kun mies syöttää. Minä saan homman jotenkin hoidettua ilman suurempia itkuja. Voi vinetto, jos ne nyt heittäytyy mun syötettäväksi kokonaan. Vaihdettiin systeemiä niin, että mies syöttää Aurinkoisen (joka on yleensä helpompi) ja minä otan Myyn.

Päivisin tytöt tuntuu vetävän vuorotahtia nukkumisten suhteen. Puolen päivän syötön jälkeen ne saattaa nukkua yhtäaikaa pidemmän pätkän (kuten nyt) ja silti mä olen koko ajan takki päällä hälytin taskussa valmiina säntäämään parvekkeelle vaunuja hetkuttamaan 🙂 Eli meillä ei äiti nuku päikkäreitä koskaan.

Öisin tytöt herää kerran syömään. Vähennettiin korvikemäärää yöllä ja hyvin on pärjätty sillä. Aurinkoinen pitää aina herättää syömään – Myy on se, joka määrää syöttöajan. Yleensä se herää aina neljän aikaan ja silloin ei enää tutti riitä vaan pitää tulla pulloa.

Hyvin mä olen jaksanut tälläkin tahdilla. Kiitos vaan vuosien epäsäännöllisen elämänrytmin, treenattu on sitten kai tätä varten. Ristiäiset lähestyy ja niiden organisoinnista olen onnistunut keräämään infernaalisen vitutuksen, stressin ja koon otsaan. Ilmoitin miehelle eilen illalla, että mitään rippijuhlia on sitten turha odottaa, että minä järjestäisin. Prkle.