valeraskaana

heinäkuu 31, 2013

Olen maannut perjantaista saakka sohvalla invalidisoituneena pahoinvoinnin, päänsäryn ja megalomaanisen väsymyksen vuoksi. Kaikki tämä penisiliinikuurin vuoksi. Eilen soitin lääkäriin ja sanoin, että nyt riitti. Kaksosraskaus oli pala kakkua tähän olotilaan verrattuna. Sain luvan lopettaa kuurin ja katsotaan nyt, palaako infektio vai paraniko se vajaan kolmen päivän myrkytyksen johdosta. Tsiisus!

Tähän valeraskauteen on mennyt melkein viikko minun niin odottamaani omaa aikaa tyttöjen ollessa hoidossa. Kunhan näistä päänsäryn rippeistä selviän, niin alan valmistautua töihin paluuseen. Mies on joutunut siihen koulutukseen jo nyt, koska olen maannut raatona sängyssä aamuisin enkä ole jaksanut auttaa tyttöjen suhteen moneen aamuun. Tänään nousin ensimmäistä kertaa ennen kuin aamupuuro oli syöty.

Ehkä tämä tästä.

Mainokset

pottailu on peestä

heinäkuu 26, 2013

Haasteita. Miten opettaa kaksi toivotonta tapausta potalle? 

Kummitätini ja äitini väittivät, että tyttölapset kyllä inhoaa märkiä alushousuja, joten vaippa vaan pois ja pikkarit jalkaan. Kun pissa tulee pitkin reisiä, niin kyllä se potta alkaa kiinnostaa.

Niin varmaan. Eilen siivosin viidet pissat ja yhdet kakat housuista ja lattialta. Eikä kumpaakaan todellakaan haitannut yhtään kyseiset tuotokset ilman vaippaa.

Potalla ei suostuta istumaan paitsi silloin, jos samalla saa katsoa telkkaria. Siinä on joskus pissa tullut samalla, ihan vahingossa. Olen kehunut ja hyppinyt ja ylistänyt tätä ihmettä mutta eipä sillä ole vaikutusta ollut.

Ehkä olen vielä liian ajoissa tämän vaiheen suhteen. Tai sitten en jaksa olla tarpeeksi johdonmukainen tässä koulutuksessa. Ostettiin sellainen vessanpyttyyn laitettava lasten rengaskin mutta se vasta berberistä onkin. 

No. Yritän vielä hetken ja sitten pidän talven taukoa. Ei kai ne nyt teini-ikäiseen vaipoissa kulje, kuitenkaan… Pitänee kutsua joku isompi lapsi näyttämään mallia, ehkä se sitten alkaa kiinnostaa.

Just nyt, kun ipanat ovat kolme viikkoa heränneet kello viisi joka aamu, tekee mieli lopettaa moinen pottahömpötys.


tarhassa II

heinäkuu 5, 2013

Ensimmäinen aamupäivä tarhassa ilman äitiä.

– Aurinkoinen leikkii Anton-pojan kanssa saapuessani hakemaan heitä. Tyttö ei juuri noteeraa minua, Anton kiinnostaa enemmän. Hmm..

– Myy juoksee syliin ja pitää tiukasti kiinni. 

– Kumpikaan ei ollut syönyt lounaaksi tarjottua tomaattikeittoa. 

– Aurinkoinen oli viihtynyt koko päivän Antoninsa kanssa, Myy oli kaivannut vähän äitiä mutta innostui lauluista ja leikeistä ja unohti ikävän. Oli myös kuulemma käynyt säännöllisesti halaamassa ja hiplaamassa pedagogia. Pus.

Tarhassa on menoa ja meininkiä vaikka siellä on varmasti puolet lapsista kesälomalla. Onneksi tytöt ovat noin isoja, hoitoon jättäminen ei hirvitä. Koska viihdyin tarhassa neljä päivää, olen ehtinyt jutella kaikkien aikuisten kanssa, jotka lapsiani tulee hoitamaan. Tytöt ovat helppoja tapauksia. Myy hakee huomionsa silloin kun sitä kaipaa ja Aurinkoinen tulee isäänsä – übersosiaalinen tanskalainen joka löytää aina leikkikaverin.

Nyt lomalle lomps ja sen loppukuusta vien lapset hoitoon ja vietän laatuaikaa aamupäivisin itseni kanssa reilun viikon ennen kuin työt alkaa.

 

 


tarhassa

heinäkuu 1, 2013

Olimme kolmisin tarhassa 8.30-11.30. Tytöt viihtyivät hyvin. Välillä tsekkasivat, että olin paikalla mutta suurimman osan ajasta leikkivät pihalla muiden seassa. Myy roikkui enemmän äidissä, Arska veteli omia polkujaan ja kävi välillä kiukuttelemassa kun ei päässyt viereiselle leikkipuistolle veräjän ollessa kiinni.

Ulkona on kylmä (+15) mutta silti siellä vilisi ipanoita ilman takkia, kesäpaidassa ja sukkiksissa. Sisälläkin oli kylmä tai ainakin minä palelin. 

Ruokana oli ´altid mæt´ puuroa, joka ilmeisesti sisältää spelttiä, kauraa ja durum-lastuja. Maistui tytöille hyvin (söivät 3 lautasellista) mutta ihmekös tuo – sekaan kun sai ison voinokareen ja kanelisokerisekoitusta sentin kerroksen. Juomanakin oli mehua, tosin se ei tytöille kelvannut vaan vaihtoivat veteen.

Osa pienemmistä juoksenteli ruokailun jälkeen pelkässä bodyssä, kun muut vaatteet likaantuivat syödessä. Minä palelin neulepaidassa ja farkuissa. Likaista siellä oli edelleen mutta hyvinhän tuo eka päivä nyt kaikesta huolimatta meni. Pääasia että pedagogit ovat hyviä tyyppejä eikä minulla edelleenkään ole heistä pahaa sanottavaa.

Huomenna uusiks. Ihanaa kun ei tarvitse tehdä itse ruokaa!


yks kaks

kesäkuu 26, 2013

Tuttavissa ja ystävissä löytyy nyt useampi pariskunta, jotka ovat a) raskaana b) saaneet c) pitkään yrittäneet saada kakkosen.

On siis tullut keskusteltua aiheesta aika monessa perspektiivissä. Todella monella kakkosen saaneella tuntuu olevan parisuhteessa jonkinlainen kriisi meneillään. Suurimmalla osalla toki pieni mutta kyllä siellä osalla on eroajatuksiakin jo ollut ilmassa.

Joku tokaisi minulle, että meillä on ihana tilanne – kakkosta ei enää tarvitse miettiä/tehdä/suunnitella. Niinpä. Olen itse asiassa samaa mieltä.

Toinen lapsi tuo ihan varmasti suuren muutoksen yksilapsisen perheen rutiineihin ja arkeen. Vaikka kuinka yrittäisi valmistautua pahimpaan, niin eihän sitä yövalvomisen määrää ja tuskaa muista. Kaksi lasta työllistää huomattavasti enemmän kuin yksi. Ja se ykkönen tuskin muuttuu helpommaksi kakkosen myötä. Jos ei nyt satu olemaan 11-vuotias, kuten yhdessä tuttavaperheessämme.

Meillä tuo kriisi käytiin läpi kaksi vuotta sitten. Kun lapsettomaan keskusyksikköön räjäytetään kaksi joystickia kerralla, niin tuntuuhan se, selkänahassa. Ei nuo kaksi samanikäistä lasta sen helpompia tai vähemmän työllistäviä varmasti nytkään ole, kuin jos meillä esimerkiksi olisi 1v ja 3v. Tähän on vaan kahdessa vuodessa tottunut, mies ja minä. Niin kauan kuin kaksikko on hereillä, ei voi muuta kuin mennä heidän ehdoillaan. Ja nyt kun ne ei edes oikein nuku päivisin, niin minä saan hengähtää kun mies tulee töistä. Ja tämä on useimmiten ihan mukavaa. 


vieroitushoidosta päivää

kesäkuu 22, 2013

Tutittomuutta on kestänyt nyt pian 2 viikkoa. Ei mennyt meillä ihan niin helposti kuin kaverin kakaralla. 

Edelleen päikkärit jää pääsääntöisesti väliin vaikka kumpikin on ihan kuutamolla. Autoon tai pyörän peräkärryyn (tanskalainen peruselintarvike, kai niitä Suomessakin on) kyllä nukahtavat iisisti mutta omaan sänkyyn ei millään. Tänään juuri kannettiin kaksi nukahtanutta tyttöä pyörän perästä sänkyyn. Aurinkoinen ei suostunut enää omaan sänkyyn nukahtamaan, Myy nukkui nopeasti. Kostautui sitten siinä, että sen yöunet siirtyivät. Kaksosten kanssa tällaiset poikkeamat tietävät vanhemmille vittumaista aamua. Ja oikeastaan koko seuraavaa päivää.

Ihan sama mihin aikaan yritän laittaa kaksikon nukkumaan. Ihan sama mitä unirättiä tai pehmolelua yritän laittaa kainaloon. Ihan sama minkä v*’@n laulun tai tarinan kerron… Aurinkoinen toisinaan kyllä nukkuu tunnin kikkailun jälkeen jos pidän sitä kädestä. Pieni haaste on siinä, ettei pinnojen välistä saa oikein kättä mahtumaan ja sänky on niin korkea, että joudun roikkumaan sen kaiteen varassa, jotta ipana rauhoittuu. Olen lyhyt. Sänky on joku jenkkiversio, käytettynä expatilta ostettu.

Yhden lapsen kanssa tää vielä menisi. Voisin roikkua tuossa kaiteella vaikka puoli tuntia kunhan saisin lapsen nukkumaan. Ja silloin voisi kai fiksata noita uniaikojakin jotenkin. Mutta kun siinä kaiteella roikun ja saan yhden nukkumaan, niin viereisessä sängyssä sambaa toinen ja on yleensä niiiiiin rauhaton, että ei ole toivoakaan saada sitä nopeasti tainnutettua. Ja jos yrtitän vuorotella sänkyjen välillä niin ei nuku kumpikaan. Ja siinä vaiheessa kellokin on niin paljon, että jos ne nukkuu, niin herääminen tapahtuu niissä main kun pitäis mennä yöunille. Ja kun ne ei nuku, niin iltapäivät on ihan raastavan väsyneitä.

Voi rkle. 

Iltaisin onneksi nukkuminen onnistuu, kun tuo päivä on pienille unettomille melko rankka suoritus. Heinäkuussa alkaa se tarha. Jospa ne tädit sais tyypit nukkumaan. Mä junnaan tätä rutiinia siihen saakka, periksi en anna. Toistaiseksi minä olen ollut kaikissa taistoissa se sitkeämpi tapaus ja lopulta saanut junnattua asiat haluamaani jamaan. Tämä tuttitaisto on pitkästä aikaa iso haaste meikäläiselle.

Tanskalaisten mielestä 2v on aivan liian aikainen ikä tutista vieroittamiseen. Suomalaisten nettikeskusteluiden mukaan 2v on kai ihan liian vanha. Tämän kokemuksen perusteella suosittelen kaikille vaan, että nappaa se tutti pois 1v synttäreiden kunniaksi. Tai sitten antaa olla kouluikään saakka. Minulla on itselläni ollut purentavikaa oikomisohjelmineen ja se luultavimmin johtui pitkästä tutin syömisestä. Halusin välttää sen sekä ylimääräiset sairastelut tarhassa. Siellä kun todistin heti ensimmäisen tutustumiskäynnin aikana miten tutit kiersivät suusta suuhun – pedagogien antamana.

Mutta se mun päivän ainoa breikki on nyt mennyttä. Ja tilalla on kaksi väsynyttä uhmaikäistä kaksivuotiasta. Että ihanaa, pääsen töihin kohta. 


voi …ti

kesäkuu 14, 2013

Tytöt ovat menneet jo pitkään nukkumaan iloisesti itse sänkyyn juosten kun on sanottu. Tutti suuhun ja he ovat sammuneet vartissa, päivin ja illoin.

Nyt otettiin tutit pois ja hei hei päiväunet. Nukahtamiseen menee kaksi tuntia, jos nukahtavat silloinkaan. Tällä hetkellä Aurinkoinen on edelleen hereillä ja pakko se on ottaa pois sängystä vaikka ei ole nukkunut minuuttiakaan. 

Illalla ne sentään nukahtaa, tunnissa. Menee hermot. Miksi mä menin ottamaan sen helvetinkoneen pois…