On näistä lapsista se(kin) ilo, että työelämä ei vie mennessään vaikka helmoissa koko ajan koittaakin roikkua. Töistä on pakko lähteä kello 15.15 (fillaroin 40min tarhaan) ja kun astun tarhan pihalle ja kaksi älämölöä hyppää syliin, niin siinä unohtuu työminä saman tien. Illalla, tyttöjen mentyä nukkumaan, mies kaivaa koneen esille ja tekee töitä puolille öin. Minä menen nukkumaan yhdeksältä ja herään viiden jälkeen jotta olen aikaisin toimistolla ja ehdin edes osan päivän duuneista.
Ollaan jonkin verran tehty viikonloppuisin exkursioita tyttöjen kanssa erikseen, mies yhden kanssa ja minä toisen. Yhden kanssa reissaaminen on helppoa. Voin vain kuvitella millainen urakka kakkosen saavalle perheelle on sopeutua siihen, että niitä vahdittavia/huollettavia onkin kaksi.
Toinen ajatus on ollut se, kuinka ihanaa olisi, jos oma äiti asuisi tässä lähellä. Tänään töistä tarhalle pyöräillessäni oli 20 astetta ja aurinko paistoi. Olisipa voinut soittaa äidille, että hae sinä lapset tarhasta ja anna niille ruokaa. Me mennään miehen kanssa ulos syömään ja tullaan kotiin ennen kuin tytöt menee nukkumaan.
Mut joo ei. Tuolla ne kylpee isän ohjauksessa ja minä käytän tämän hetken päivittääkseni edes jotain tajunnanvirtaa.
kaksoiselämää 
Jumankauta, herätys viideltä ja toimistolle?? Respect!
Voin myös todeta, että on siihen sopeutumista. Varsinkin jos ikäero on pieni ja molemmat yhtä aikaa eri lailla päättömiä. En yritäkään verrata tai edes ymmrätää, millaine rumba on kaksosten kanssa – siis yksin kahden kanssa liikkuminen. Tai vaikka kaksinkin yhden kanssa liikkuminen. Mutta siinä on se ”etu” että ne pöhköpäät on samassa vaiheessa about yhtä aikaa. Haasteet on samat, mutta tuplana. Kun kahden eri-ikäisen lanssa haasteet on eri tuplana. Noin tosi vahvasti kärjistettynä.
Voin kyllä allekirjoittaa tuon, että arjen logistiikka tarhalaisten kanssa on aika tiukkaa aikataulutusta, ja välillä pelkkää selviytymistä.
En vielä osaa kuvitella millaista se arki on kahden kanssa, mutta kai siitäkin tullaan selviämään 🙂