Jostain pitää aloittaa

Odotukseni on sujunut niin vaivattomasti, että on usein todella vaikea ajatella olevansa raskaana. Olen onneksi välttynyt paniikilta ja huolelta – jotenkin olen vain tasaisen tyyni ja rauhallinen raskauden suhteen. Että se sujuu ongelmitta. Aivan ensimmäinen ultra toki jännitti – että löytyykö syke ja onko se oikeassa paikassa. Sykkeitä löytyikin kaksi. Siitä tämä sitten lähti.

Lapset saivat alkunsa neljännestä ivf-hoidosta, joten tämä tie on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Siitä huolimatta käyn läpi pienimuotoista identiteettikriisiä. Olen 36-vuotias ja elänyt tähän mennessä ainoan lapsen hedonistista elämää nauttien matkustelusta ja vapaudesta. Kun mies löytyi, niin matkustelu vain kiihtyi ja olemme tehneet elämästämme todella kivan. Sitten tuli lapsiasia ajankohtaiseksi ja ensimmäiset vastoinkäymiset yhteisessä elämässämme. Onneksi hoidot ja epäonnistumiset vain vahvistivat suhdettamme. Ehdimme jo asennoitua siihen, ettei meistä koskaan tule vanhempia. Suunnittelimme matkustavamme paljon ja myös muutto ulkomaille ensi vuoden aikana oli vahvasti tapetilla. Sitten tulin raskaaksi.

Olen onnellinen siitä, että tulin raskaaksi. Totta kai. Mutta suuri muutos myös pelottaa. Ei ahdista, pelottaa. En ole koskaan ollut lapsirakas, joten en ole myöskään haaveillut lapsista tai perheestä – kunnes tämä elämäni mies löytyi. Toistuvien epäonnistumisten jälkeen oli jotenkin luontevaa alkaa ajatella elämää eteen päin lapsettomana vaikka toki se sattui ja ahdistikin. Sen tien kuitenkin tunsin.

Nyt suunnitelmat muuttuivat täysin. Lapsia onkin tulossa kerralla kaksi. Jännittää se, miten selviän kaikesta. Olen varma, että miehestäni tulee maailman paras ja omistautuvin isä. Hänellä on jo jopa säästötili molemmille lapsille budjetoituna. Oma osuuteni pelottaa. Mitä jos en jaksa tai osaa? Millainen minä olen kasvattajana ja äitinä? Vastuussa kahdesta lapsesta? Minä, jonka kaktuksetkin kuolevat janoon.

Minä ja rv. 12+4

2 vastausta artikkeliin: Jostain pitää aloittaa

  1. Tuuli kirjoitti:

    Onnea uuteen upeaan blogiin!🙂

    Käynpä jättämässä tänne ensimmäisen puumerkkini:

    Mielenkiintoista lukea tuo teidän tarinaa / taustaa. Hedonistista elämää on nautittu täälläkin melkein luvattoman pitkään… Ajatus vauvasta tuntui minustakin pitkään vieraalta, kunnes täydellinen mies astui kuvioihin – ja yhtäkkiä vauva alkoikin tuntua melkein perustarpeelta. Vieläkään en oikein ymmärrä miksi – ja miten tuo tarve oli niin voimakas. Mietin nyt itsekin sitä, ovatko haluni ja kykyni (tai kapasiteettini) varmasti samalla planeetalla. Olen joskus nimittäin halunnut jotakin epätoivoisesti vain todetakseni, ettei se ollutkaan minua varten. Jossakin mielen perukoilla väijyy pelko siitä, kuuluuko vauvakin tuohon kategoriaan… Toisaalta kaikki vakuuttavat, että oma lapsi on aina mahtava juttu. Täytyy varmaankin luottaa tuohon, ja siihen, että ne kuuluisat äidinvaistot heräävät H-hetkellä. Mutta pari asiaa olen jo pohtinut valmiiksi tyyliin ”tästä ei tingitä”: hieno suhde miehen kanssa ei saa hukkua vaippasirkuksen alle (meidän on hankittava lastenhoitaja jo kesällä, jotta päästään ainakin kerran viikossa kahdestaan ulos tuulettumaan!) ja matkailusta en aio luopua. Vauva vain mukaan matkoille – sitä näkee paljon maailman lentokentillä🙂.

  2. Mimmi kirjoitti:

    Jep. Samaa minäkin olen miettinyt. Olen pienestä pitäen tehnyt tarmokkaasti töitä sen eteen mitä milloinkin olen sattunut haluamaan. Usein vain huomatakseni, etten minä sitä halunnutkaan.

    Haluan myös tehdä kaikkeni, jotta parisuhteelle jäisi edes pieni hetki joskus. Ja lapset seuraavat totta kai matkoilla mukana. Ehkä ne ihan ensimmäiset pari vuotta otetaan rauhallisemmin – riippuu ihan rääpäleiden temperamentista. Tosin olemme myös miettineet, että voisimme muuttaa miehen työn perässä ulkomaille muutaman vuoden kuluttua. Lapset eivät tuota haavetta poistaneet – se siirtyi vain vähän tuonnemmaksi.

    Vaikka turha kai tässä on vielä mitään suunnitella sen tarkemmin. Pitää katsoa miten raskaus etenee ja minkälaiset tyypit sieltä maailmaan aikanaan saapuu. Kunhan kaikki menisi hyvin siihen saakka! Mutta hyvähän se on miettiä jatkoakin, ainakin teoriatasolla🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: