tulevaisuusvaliokunnan mietintöjä

Suomi ei koskaan oikein saanut minusta irti paljonkaan. Kouluttauduin pitkään ja huolella ja kävin siinä välissä hyppimässä ulkomailla erilaisissa hanttihommissa kielitaitoa ja elämää etsimässä. Kun vihdoin valmistuin, ehdin olla vain muutaman vuoden vakituisessa työelämässä ja sitten oli taas aika pakata ja lähteä. Olin jo ostanut oman asunnonkin ja vakivirka oli plakkarissa, joten ihan tosissani yritin normalisoitua ja ryhtyä elämään aikuisten elämää. Jotain miehen tapaistakin (vaikkakin kusipäätä) tapailin.

No, sitten tuli kesä, ja sade, ja loma alkoi. Otin ystävän kanssa nopean lähdön etelämmäs paikkaan, jossa käy paljon skandituristeja. Lomaromanssi venyi ja täällä nyt ollaan. Vakivirka vaihtui lennossa huonosti palkattuun, hätäisesti hankittuun työhön Tanskassa (en ole siellä todellakaan enää.) Asunnon myin ja maksoin voitosta verot – ostosta kun oli niin vähän aikaa. Miehen jättäminen kävi helpoimmin. Tanska on saanut minusta koulutetun, kielitaitoisen ja hyvän veronmaksajan. Työtä olen täällä tehnyt vuodesta 2007. Töitä, jotka eivät ole vastanneet koulutustani, mutta töitä kuitenkin. Viimeisin työpaikkani, josta lähdin äidiksi, maksoi ihan hyvää palkkaa ja oli vakavarainen ja ns. turvallinen työnantaja (firmalla menee paremmin kuin satavuotisessa historiassa ehkä koskaan aiemmin.)

Pitkän alustuksen jälkeen, minua siis askarruttaa töihin paluu. Olen minimoinut vaihtoehtoni kolmeen:

1) Palaan vanhaan työhöni

puolesta: Työhön nähden hyvä palkka. Työpaikka lähellä ja työajat ei veny pitkiksi. Tuttu juttu, ei stressiä.

vastaan: Tylsä työ, ärsyttävä päällikkö. Supersovinistinen työilmapiiri.

mahdollisuus: Voisin ehkä saada vaihtaa osastoa, joka toisi uuden pomon ja työn kuva hieman muuttuisi. Mutta tämä ei ole varmaa.

2) Etsin uuden työpaikan kesän 2012 loppuun mennessä

puolesta: Ehkä uusi, hyvä työpaikka. Haasteita, uusia tuttavuuksia ???

vastaan: Ojasta allikkoon-mahdollisuus. Uuden työn stressi samaan aikaan kun tytöt aloittaisivat päiväkodissa. Työnhaku vie aikaa ja voimia.

mahdollisuus: Löytää vihdoin koulutustani vastaavaa työtä Tanskasta.

3) Jään kotiin, kunnes tytöt ovat 2 vuotiaita

puolesta: Tytöt saavat olla kotona. Minä saan olla heidän kanssaan kotona. Tanska maksaa hyvää korvausta kotona olosta, tulomme eivät laskisi vuoden aikana juuri lainkaan, kun otetaan huomioon vaihtoehtoisen päivähoidon maksut.

vastaan: Kestääkö mun pää? Menetän työpaikkani. Vaikka saisin hyvän korvauksen kotona olosta, työpaikkaani en saisi pitää. Tukea saisin kunnes tytöt ovat 2v. Mitä jos en löydä uutta työtä kotona olon jälkeen? Tanskan talous on myös kriisissä vaikka emme eurossa olekaan.

mahdollisuus: Jotta pää kestäisi, ilmottautuisin todennäköisesti avoimen yliopiston kurssille/kursseille lukemaan jotain oman alani juttuja. Siinä saisi todennäköisesti uusia kontakteja, kielitaito paranisi entisestään ja opiskelustahan ei nyt koskaan ole haittaa.

 

Pitääkö mun edes oikeasti miettiä tätä? Mielellään saa kommentoida. Mitä sinä tekisit?

 

10 vastausta artikkeliin: tulevaisuusvaliokunnan mietintöjä

  1. Jenni kirjoitti:

    Mä pyörittelen parhaillaan samoja asioita. Töihin palaaminen ahdistaa, vaikka työstäni pidänkin. Myös mä menetän työpaikkani jos en nyt palaa.

    Mä ajattelin antaa itselleni vielä aikaa ja luottaa siihen, että asiat loksahtavat paikoilleen ja oikea ratkaisu löytyy.

    Jos valinta (esim töihinpaluu) ei tunnu hyvältä, älä valitse sitä. Elämä kantaa kyllä🙂

  2. Mimmi kirjoitti:

    Mulla on kyllä yksi vaihtoehto, joka on ylitse muiden. Mutta onneksi vielä ei tarvitse päättää. Vielä on kesään asti aikaa miettiä ja katson sitten, miltä tuntuu. Toki, jos uutta työtä haluan etsiä, niin siihen puuhaan on ryhdyttävä jo aiemmin.

  3. k kirjoitti:

    Sinä vaikutat niin aikaansaavalta ihmiseltä, että varmasti saat mielenkiintoisia töitä myös myöhemmin vaikka olisit nyt tyttöjen kanssa pari vuotta kotona.🙂

  4. Mimmi kirjoitti:

    =) En oikeastaan pelkää sitä, ettenkö jotain työtä löytäisi. Eri asia on sitten se, miten pärjään ja jaksan kahden alle 2 vuotiaan kanssa, jotka sinkoilee paikasta toiseen ja toistaiseksi melko lailla ilman järjen hiventäkään…

  5. Tuuli kirjoitti:

    Milloin sinun on tehtävä asian suhteen päätös? Mietin vain sitä, että vauvat kasvavat / muuttuvat huimaa vauhtia. Voi olla, että jo parin kuukauden kuluttua tiedät, mitä haluat – paremmin kuin nyt! Vuoden vanhahan on ihan eri juttu kuin 9-kuinen, jne. ja mitä isompia & itsenäisempiä teidän lapset, sitä helpompi ajatus töihin paluusta on… Jos palaat töihin piakkoin, niin voithan aina olla vanhassa työpaikassa siihen asti, kunnes löydät inspiroivamman paikan! Ja muista, että voit aina kokeilla parhaimmalta tuntuvaa ratkaisua ja sitten muuttaa suunnitelmat jos on tarve. Joskus on nimittäin niin, että paras ratkaisu löytyy vain kokeilemalla🙂

  6. Mimmi kirjoitti:

    Olen pidentänyt palkattomasti äitiysvapaata aina heinäkuun 2012 lopulle ja sopinut pitäväni siihen vielä 5 viikkoa kesälomaa päälle. Eli onhan mulla aikaa.

    Tuo vanhaan työhön palaaminen, uuden etsiminen ja tyttöjen tarhan aloittaminen tuntuu siltä ihan viimeisimmältä vaihtoehdolta. Mutta päätöksen voin onneksi tehdä vasta keväämmällä – ja myöhemminkin, jos päädyn vaihtoehtoon 1 tai 3.

  7. Täti kirjoitti:

    Ah, vaikea valinta. Kysyit mitä minä tekisin: turvallisuushakuisena ihmisenä varmaan kallistuisin menemään vanhaan työpaikkaani. Mutta jos kysyisit mitä suosittelisin: sanoisin, että ole kotona, etsi töitä rauhassa. Eihän sinun ole pakko mennä töihin nyt *tai* lasten ollessa kaksi, vaan jotain siltä väliltä. (Itse asiassa olisin suositellut samaa kuin Tuuli, ellet olisi sitä jo tyrmännyt ;))

    Vielä jos pystyt opiskelemaan jotain itseäsi kiinnostavaa siinä sivussa kotona ollessasi, niin sitä parempi. Helppo se on toisten sanoa, mutta ei se kaksi vuotta lasten kanssa kotona niin pitkä aika ole… (Itse sinnittelin ekalla kertaa 1 v 3kk, toisella olisin ollut kauemminkin.)

  8. Mimmi kirjoitti:

    Voihan tässä käydä niinkin, että palaan vanhaan työhön. Nyt on ollut sen verran rankkaa jaksoa kaksosten kanssa, että joku 8-16 päivätyö kuullostaisi jopa houkuttelevalta…

  9. Satu kirjoitti:

    Löysin blogiisi hiljattain mutta kommentointi on vähän jäänyt..🙂 Samat asiat meinaavat täällä pyöriä jo mielessä vaikka äitiyslomaa on jäljellä ihan ruhtinaallisesti. Tarhapaikka pitäisi kuitenkin jo täällä Norjassa varata helmikuun aikana, vaikka sinne ei muksuaan olisi laittamassa kuin vasta ensi vuoden alusta… Tsemppiä päätöksen tekoon, toki sitä uutta työpaikkaa voisi etsiä vaikka vanhaan palaisikin, ja voisi rauhassa odotella että löytyisi mielenkiintoinen homma?

  10. Mimmi kirjoitti:

    Tanskassa piti valita tarhapaikka ennen kuin vauvat täytti 4kk ja päättää päivä, milloin ne haluaa tarhaan pistää. Tosi näppärä juttu, kun on juuri pudonnut tähän äitiyteen ja vasta palautumassa synnytyksestä.

    Saas nyt nähdä. Mulle on yks noista vaihtoehdoista tällä hetkellä ylitse muiden mutta se saattaa todellakin parin kuukauden aikana tuntua taas huonolta päätökseltä🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: